Kapitalismin perunkirjoitus - Heikki Typpö

Rahaa tyhjästä -teorian kritiikkiä

2012-02-14T06:15:00.000-08:00

14.2.2012 15:54 Heikki Typpö
Esko Seppästä voidaan pitää tuhatluvun vaihteessa syntyneen "hötörahanteorian" ja talousdemokraattinen rahaa -tyhjästä teorian aatteellisena isänä. Tuo aatesuuntahan tarkoittaa sitä, että raha on tuotannon ja pääoman itsenäinen elementti, substanssi, joka syntyy neitseellisesti kuin Jumalan poika, joka sikisee pankkiirien pyhästä hengestä. Tuon Jumalan pojan avulla omistava luokka ja sen sivistyneet ekonomistit johdattavat ihmiskunnan sitten pääoman ikuiseen valtakuntaan. Vasemmistoliitto noudattaa politiikassaan Seppäsen talousfilosofiaa.

Tämä on vastakkainen näkemys Karl Marxin rahateorialle, joka on kiinteä osa hänen Ricardolta ja Smithiltä viimeistelemää työnarvoteoriaa ja Marxin itsensä luomaa lisäarvoteoriaa. Erityisesti rahan sikiäminen pyhästä hengestä pyrkii kumoamaan pääomien kasaantumisen maksuttomasti haltuun otetusta lkisäarvosta eli riistosta.

Hötörahateoria mitätöi tietenkin myös työväenluokan yhteiskunnallisen luokka-aseman ja poliittisen merkityksen kapitalismin suurimpana ja merkittävimpänä yhteiskuntaluokkana, porvariston jatkajana ja sosialismin toteuttajana. Marxin näkemyksen mukaan työväenluokan riiston alainen asema vastaa orjien ja maaorjien asemaa edellisissä tuotantotavoissa. Nekin siirsivät ihmiskunnan uuteen ja korkeampaan tuotantotapaan.

xxxxxxxxx

Työllä on kaksinainen luonne, konkreettinen ja abstraktinen. Konkreettinen työ edustaa laatua ja abstrakti työ edustaa määrää. Arvoteorian mukaan konkreettisen työn luomia erilaisia tavaroita voidaan vaihtaa keskenään niihin sisältyvän abstraktisen työn, eli määrän, perusteella. Määrä tarkoittaa työaikaa vallitsevalla tekniikalla.

Aluksi vaihdossa ei tarvittu rahaa laisinkaan (pankkikorttin etiäinen), tavaroita verrattiin keskenään, niiden työmäärät tunnettiin. Raha syntyi helpottamaan vaihtoa. Ensin erkani tavarajoukosta erityinen vastiketavara, kuten orvan nahka tai härkä, ja myöhemmin rahana toimiva tavara, kuten kulta ja hopea. Niiden arvo perustui myös työhön.

Kun paperiraha korvasi tavararahan, paperiraha menetti reaalisen tavaraluonteen. Paperirahalla itsellään ei ole paperipalasta suurempaa reaalista arvoa, mutta sille annettiin kuvitteellinen arvo vertaamalla sitä tavaroihin. Edelleenkin paperiraha saa arvonsa suhteestaan reaalisiin tavaroihin. Raha toimi aluksi vain vaihdon välineenä ja arvon ilmaisijana. Myöhemmin siitä tuli myös maksuväline ja aarteen muodostaja.

Pääoma syntyi vasta kapitalismin myötä, työvoiman ja maan vapautuessa feodalismin kahleista. Maa edusti tuotantopääoman alkumuotoa. Maan alkuperäisen kasaantumisen jälkeen yksityisille omistajille, mikä tapahtui hyvin väkivaltaisesti, syntyi tuotantopääoma, jonka ominaisuutena on olla jatkuvassa kierrossa: rahapääoma (R), tavarapääoma (T), tuotantopääoma (P), tavarapääoma (T' ) ja rahapääoma (R' ). Kierrossa tavara ja raha vaihtavat jatkuvasti paikkaa ja kiertävä vastakkaisiin suuntiin.

Tuotantoprosessissa pääoman kierros pysäntyy, ja siinä syntyy kaikkien pääomamuotojen arvo. Kierrossa arvo ei lisäänny. Työ siirtää oman arvonsa (v) ja vanhan arvon eli aikaisemman työnarvon (c) uuteen tuotteeseen ja luo vielä lisäarvon (m), joka myös on aina tavaran arvossa mukana. Jokainen tavara sisältää kolme arvomuotoa: c + v + m. Arvon suuruuden määrää työaika, yhteiskunnallisesti välttämätöntä inhimillistä työtä, ajassa mitattuna.

Rahankin arvo luodaan siis työllä eikä pankkiirin pyhällä hengellä.

xxxxxxx

Pääomien kasaantumisen ja keskittymisen seurauksena lisäarvo kasaantui rahana niin suuriksi kasoiksi, että ne kävivät tarpeettomaksi realitalouden pysyvän pääoman ja työvoiman investointeihin. Syntyi ns. korkoa tuottava rahapääoma eli laina- ja osakepääoma sekä fiktiivinen pääoma. Korkoa tuottavan rahapääoman näennäinen itsenäisyys on sekoittanut sekä Esko Seppäsen että talousdemokraattien ajattelutavan. He ovat antaneet rahalle virheellisesti täydellisen itsenäisyyden.

Velkakirja yrittäjälle tai rahalla ostettu osake ovat todistuksia osuudesta kyseisen yhtiön sijoitettuun pääomaan ja osuuteen sen tuottamasta lisäarvosta koron muodossa. Sijoittaja saa pääomansa takaisin myydessään osakkeet ja lainan lyhennyksen yhteydessä. Fiktiivisen pääoman tapauksessa, korkoa tuottavaa rahapääomaa ei sijoiteta tuotantotavaroihin eikä tuotantoprosessiin, joten siinä ei luoda lisäarvoa, siinä vain jaetaan lisäarvoa erilaisilla sopimuksilla, ja korkotuotto sisältyy noihin sopimuksiin. Kriisin ja konkurssin sattuessa sijoittaja menettää lopullisesti rahansa, mutta se ei muuta lisäarvon kokonaismäärä.

Valtion velkakirjat ja ilmeisesti myös erilaiset johdannaiset (en tunne niitä tarkemmin) edustavat fiktiivistä, kuviteltua pääomaa. Ne ovat oikeudellisia sitoumuksia siitä, että esimerkiksi valtio maksaa määräajoin verotuloistaan velkakirjan haltijalle tietyn koron, mutta itse pääoma on hävinnyt, muuttunut fiktiiviseksi. Sijoittaja voi saada alkuperäisen pääomansa takaisin vain myymällä velkakirja toiselle sijoittajalle. Voihan valtiokin maksaa pääomankin takaisin, mutta se täytyy kerät työväenluokalta työvoimansa uusintamisvarannosta. Fiktiivisen pääoman vakuutena on työläisen työvoimatavara.

Työvoimatavaran hintaa eli palkkatuloa voidaan Marxin mukaan pitää myös korkotulona. Se on korko fiktiivisestä työvoimasta, jonka työläinen omistaa. Työvoimatavara muuttui fiktiiviseksi siinä vaiheessa, kun orjuus ja maaorjuus lakkasivat ja orjat lakkasivat olemasta pelkkiä puhuvia työklaluja eli omistajansa reaalista pysyvää pääomaa. Työläisestä tuli kapitalismin myötä työvoimatavaransa omistaja. Koska työläinen ei voi myydä työvoimatavaraansa lopullisesti, hänen pääomansa on muuttunut fiktiiviseksi. Jos hän niin tekisi, hänestä tulisi orja. Kriminalisoituna tätä kyllä ilmenee edelleen.

xxxxxx

Jos pankkiiri siittäis neitseellisesti rahaa, niin miksei Kreikan papandepoulokset pelasta maataan samalla tavalla EU:n velkaorjuudesta. Ei voi, koska raha ei synny tuolla tavalla, vaan työllä. Jos Kreikan pankkiireilla ei jostain syystä ole tuollaista henkistä erektiota, niin miksei EKP:n johtaja tai Suomen Pankin Erkki Liikanen pistä sikisemään? Eivät voi. Teoria on väärä.

Seteleitä voidaan tietenkin painaa paperikoneella, mutta niitä ei voi olla olemassa enempää kuin työn luoma arvo edellyttää. Kiertokulussa rahaa ei voi olla niinkään paljoa, sillä sama seteli voi toimittaa monta tavaran vaihtoa kiertokulussaan. Jos paperirahaa on liikaa, ja jos sitä on liikenteessäkin enemmän kuin tarvitaan, seurauksena on inflaatio. Siinä rahan arvo sopeutuu tavarajoukon arvoon. Hintojen nousu merkitsee rahan arvon alenemista. Siinä rahamäärän kokonaisarvo sopeutuu tavaramäärän kokonaisarvoon.

Devalvaatiossa kansallisen rahayksikön vaihtoarvoa alennetaan suhteessa ulkomaisiin valuuttoihin. Revalvaatio toimii päinvastoin. Minusta nuo devalvaatio-termit soveltuvat vain valuuttojen välisiin suhteisiin. Kun Esko Seppänen nimittää Ahon hallituksen toimia ennen päälle kaatunutta devalvaatiota sisäiseksi devalvaatioksi, ja rinnastaa vielä EU:nkin vaatimukset kansojen elintason kurjistamisesta Kreikassa ja kaikissa jäsenmaissaan myös sisäiseksi devalvaatioksi, niin hän tekee poliittisen ja teoreettisen virheen.

Puuttumatta enää Ahon-Viinasen politiikkaan voi sanoa, että EU:n kurjistamispolitiikassa ei ole kysymys rahapolitiikasta vaan globaalin kapitalismin kriisin hoidosta. Kasaantunutta pääomaa on liikaa, mutta sille on joka tapauksessa saatava korkotuotto. Se on perussyy EU:n olemassaoloon ja kansallisten valtioiden lakkauttamiseen, se on perussyy rudimentti-valtioiden velkaantumiseen, se on perussyy suunniteltuun ja jo toteutettuun kurjistuspolitiikkaan, se on perussyy pääoman siirtomaapolitiikkaan Kreikassa. Se on perussyy myös menossa olevaan talouslamaan. Esko Seppänen kaunistelee rahapolitiikalla kapitalismia ja antaa vähättelevän kuvan tulossa olevasta katastrofista.

Virheellinen rahateoria johtaa Seppäsellä ja talousdemokraateilla mielettömiin lauseisiin, että "raha syntyy tyhjästä, raha on velkaa ja tuo velka tappa". Rahallahan velka maksetaan pois. Seppänen kirjoittaa: "Kapitalismin systeemikriisi on sitä, että pankit eivät enää osta toinen toisiltaan niitä virtuaalirahatuotteita, joilla ”markkinat” on ensin kylläännytetty ja sitten syväjäädytetty". Kapitalismin systeemikriisi ei ole tuossa, jonka Seppänen esittää. Kapitalismin systeemikriisi on liian suurissa pääomakasoissa ja -keskittymissa, joiden uusintaminen realitaloudessa ei ole enää riittävässä määrin mahdollista.

Kreikka ei ole syyllinen omaan ahdinkoonsa enempää kuin yksikään toinen euromaa. Kysymys on vain aste-eroista. Kreikan ero EU:sta käynnistäis EU:ta ja globaalia kapitalismia purkavan kriisin ja katastrofi, joten sitä pelätään pääomapiireissä. Kieltämättä kaaos siitä tuleekin. Sitä ei kuitenkaan voida estää, joten siihen pitää varautua rationaalisesti, jotta inhimilliset kärsimykset jäisivät mahdollisimman pieneksi.

Esko Seppänen arvioi osuvasti EU:n varajohtajaa Olli Rehniä, kun hän vertaa sitä O.W. Kuusiseen. Miehillä on todella paljon kohtalon yhteyttä.

Ateenassa pääoma ja kansa sodassa keskenään

2012-02-12T16:52:00.001-08:00

13.2.2012 02:50 Heikki Typpö

Luulisi globalistien vähitellen uskovan, että kapitalismi on sovittamattomasti ristiriitainen järjestelmä. Kansaa ei voida alistaa loputtomasti globaalin pääoman voitonhimolle. Syykin on hyvin yksinkertainen. Kansa koostuu yksityisistä ihmisistä, joilla jokaisella on oma tietoisuus ja tahto, omat tarpeet ja edut, sekä omat arvot ja ihnateet. Kansana yksilöt voivat jakaa ne keskenään. Kansa ei alistu lopuuttomasti, ei oman eikä vieraan, riiston ja sorron alle. Siitäkään huolimatta, vaikka hyväksikäyttjältä ei puutu vallan välineitä, kuten rahaa ja kansainvälistä arvovaltaa.

Kreikan kansa, kuten kansat kaikissa maissa, haluavat työtä ja toimeentuloa, ravintoa ja lämpöä sekä rauhallista elämää. EU, pankkipääoman edunvalvojana, himoaa vain korkotuloja vuosisatoja kasatulle, mittaamattomalle riistopääomalle. Ateenan katujen kuohuntaan liittyy jokaisen yhteiskunnallisesti tuotetun tavaran sisäinen ristiriita. Kyynelkaasujen sumussa ovat vastakkain käyttöarvo ja vaihtoarvo, työ ja pääoma, kasautunut omistus ja laajeneva omistamattomuus, rikkaus ja köyhyys, sekä sorto ja valta.

Pääoman maailmanvalloitus on tullut loppunsa alkuun. Kreikka, länsimaisen demokratian lapsuuskehtona, joutuu jälleen näyttämään suuntaa tulevaisuudelle. Ihmiskunta haluaa kehittyä ja etsiä inhimillistä olemustaan kansakuntina, oman kulttuurinsa viitoittamalla tiellä. Euroopan Unioni, pääoman etujärjestönä, saa huomaa nyt edessään kosmopolitiikkansa epätoivoisen umpikujan. Kreikan kansa on hylännyt myös EU:n kosmopolitiikalle sielunsa myyneen oman poliittisen eliittinsä.

Se raha, jonka valtiot ovat pääomalta velkana ottaneet, on kansojen itsensä luomaa rahaa. Se kuuluukin heille. Pääoman kasautuminen on itse aiheuttanut sekä velan oton että lainan antamisen tarpeen tuottamalla köyhyyttä, työttömyyttä ja kansantuloa tuottamattomia aloja. Yksityisomistuksessa pääoman täytyy jatkuvasti kasvaa. Kasvua luo vain kansan työ. Luodakseen kasvua ja ollakseen työvoimareservinä kansa tarvitsee tuloja elämän välineiden hankintaan.

Valtioiden velkaantuminen on maailmanlajuinen ilmiö. Sitä ei voida selittää pelkästään porvariston korruptiolla ja keinottelulla. Se onkin liian suureksi paisuneen spekulatiivisen pääoman itse aiheuttama ilmiö. Kaikkein vähiten velkaantumisen kustannukset voidaan sälyttää kansalaisten maksettavaksi absoluuttisella kurjistamisella.

SAK lupasi absoluuttista lisäarvoa kapitalisteille

2012-02-11T10:04:00.001-08:00

11.2.2012 19:53 Heikki Typpö

Keskimääräinen eliniän odote Suomessa vuonna 2011 oli miehillä 76,7 vuotta, ja naisilla 83,2 vuotta. Keskimääräinen elinikä on 79,9 vuotta. Jos työhistoria alkaisi keskimäärin 20 vuotiaana ja päättyisi 63 vuotiaana, niin ihmisen ikä jakaautuisi kolmeen jaksoon: A:han, B:hen ja C:hen. Lapsuus aika (A) on 20 vuotta eli 25 % elianajasta. Työhistorian aika (B) on 43 vuotta eli 53,8 % elinajasta. Eläkeaika (C) on 16,9 vuotta eli 21,1 % elinajasta.

A Lapsuus 20 v 25,1 % elinajasta ; ei tuloja

B Työikä 43 v 53,8 % elinajasta; palkka (20.000 euroa/v ) x 43 = 860.000 euroa

C Eläkeaika 16,9 v 21,1 % elinajasta; eläketulo 60 % palkasta (12.000 euroa/v) x 21,1 = 202.800 euroa

Eläkeajan tulo on työhistorian tulosta 23.6 %. Työnanataja maksaa vuosipalkasta eläkekertymää 23,3 % ja työntekijä 6,5 % eli yhteensä 29,8 %. Toisin sanoen eläkertymä ylittää eläkekulut 6,2 %. Jos töitä on tarjolla, ikääntyminen ei aiheuta ongelmia eläkkeiden maksamisessa.

Työläisen työ luo työhistoriansa aikana työläisen palkkatulon, eläkertymän ja lisäarvon kapitalistin sijoittamalle pääomalle. Eläkekertymä on työläisen luoma myös siltä osin, jonka työnantaja muka maksaa. Eläkekertymä jää koko työhistorian ajaksi kapitalistien ja heidä eläkefirmojen sijoitus ja pelirahaksi. Kun eläkkeellä olo aika lyhenee eläkertymää ei tarvitse lyhentyneeltä ajalta maksaa kenellekään. Se jää eläkefirmojen ja sijoittajien omaisuudeksi.

Työhistorian pidennyksessä on kysymys vain absoluuttisen lisäarvon kasvattamisesta. Sitä voidaan verrata työpäivän pidentämiseen. Työvoiman päiväarvo yhtä työläistä kohti, eli päivän palkka, vastaa niiden hyödykkeiden markkinoilla maksettua hintaa, jolla työläinen uusintaa oman työvoimansa seuraavaksi päiväksi (sekä tietenkin perheen vaatimat kulut).

Päivittäinen työaika jakaantuu kahteen osaan: välttämättömään työaikaan ja lisätyöaikaan. Välttämättömänä työaikana, sanokaamme kolmen tunnin aikana, työläinen luo sen arvomäärän, joka korvaa kapitalistille palkkakustannukset. Lisätyöaikana työläinen luo lisätuotteet, jotka kapitalisti realisoi markkinoilla lisäarvoksi ja lisäpääomaksi.

Välttämättömän työajan ja lisätyöajan suhde riippuu tuottavuuden tasosta eli tuotantovoimien kehitystasosta. Mitä kehittyneenpää on tuotanto, sitä lyhyempi on välttämätön työaika ja sitä suurempi on lisätyöaika. Näin syntyy suhteellinen lisäarvo, jonka kapitalisti saa korvauksetta käyttöönsä. Absoluuttista lisäarvoa syntyy silloin, jos saman tekniikan vallitessa pidennetään työpäivää tai voimaperäistetään työn tahtia. Työhistorian pidentäminen luo siis absoluuttista lisäarvoa elämänikäisessä työpäivässä. Tähän SAK siis antoi nyt luvan kapitalisteille.

Valtion velkaongelmaan tämä ei vaikuta mitenkään, koska verotulo otetaan työläisen palkasta ja työhistorian pidentäminen ei muuta palkkaa. Kapitalistit eivät juuri maksa lisäarvostaan veroa. Työvuosien määrä riippuu puolestaan tarjolla olevista työpaikoista, ja se taas riippuu käytössä olevan tuotantopääoman kokonaismäärästä. Tuotantopääoman kokonaismäärä riippuu puolestaan siitä, kuinka paljon voidaan tuottaa eli kuinka suurelle tuotemäärälle on kysyntää.

Jos palkkoja leikataan verotuksen avulla, niin työpaikkojen määrä vähenee, työttömyys lisääntyy ja verotulot pienenvät. Näin ollen myös velan tarve valtiolla vain kasvaa.

Kokoomuksen puisto-osasto kunnostautuu

2012-02-10T03:34:00.001-08:00

10.2.2012 13:26 Heikki Typpö
Pekka Haaviston sanoma presidentinvaaleissa ei eroonut mitenkään arkki-oikeiston näkemyksistä. Suomen myyminen globalisaatiolle EU:n välitysliikkeen avulla, ja kansojen kurittaminen Natoiskureiden pistimillä oli siviilipalvelusmies Haavistonkin perusohjelma pelkistettynä. Sitä testataan ensimmäisenä Kreikan työtätekevään kansaan, mutta tavoitteet myös Suomea varten on julkistettu.

Suomen veroraholoilla luotu kansallinen omaisuus, johon Finnairkin ilman muuta kuuluu, on jätetty kokoomuksen puisto-osaston eli vihreiden hallintaan. Kokoomus tietää, että kansan omaisuuden lahjoittaminen huijareille on riskaapelia puuhaa. Sen vuoksi likaiset työt on syytä ulkoistaa luotettaville apureille. Ministeri Heidi Hautala haluaa nyt oma-aloitteisesti ryhtyä toimeen ja myydä Finnair, kokoomusta matkien, kostoksi ay-liikkeelle, ulkomaisille kapitalisteille, kuulemma sen vuoksi, että se ei tuota riittävästi voittoa, tai että se tuottaa vain tappiota.

Tuolla perusteella koko infrastruktuuri voitaisiin myydä kansainväliselle riistopääomalle viimeistä kadunpätkää myöten. Näinhän on kyllä jo tehtykin hyvin pitkälle. Ennen kaikkea korruptoitunut valtio, hallitus, eduskuntineen ja virastoineen, ja Heidi Hautala siinä mukana, tuottavat valtavia tappioita kansantuloa tuottaville työläisille. Nuo tahot pitäisikin siirtää varsinaisten isäntiensä palkkalistoille, koska he laulavat vain heidän laulujaan.

Merkille pantavaa on, että ministeri Hautalalla ja Finnairin johtajalla, Vehviläisellä, oli haastatteluissaan taistelun haluinen asenne ay-liikettä ja työläisiä kohtaan. Ay-liike on kerta kaikkiaan heidän mielestään nujerrettava tulevien ulkomaisten sijoittajien, ja yli päätään globaalin kapitalismin, etenemisen tieltä. Ehkä he arvioivat sittenkin väärin Suomen työväenluokan ja muutostilassa olevan työväenliikkeen mahdollisuudet vastata.

Edelleenkään en ymmärrä, miksi Vasemmistoliitto haluaa olla työväenluokan vihollisten kanssa samassa hallituksessa.

Globalisaatio iski - vain Väyrynen vastasi

2012-02-09T04:07:00.001-08:00

9.2.2012 14:05 Heikki Typpö

Ensin huonot uutiset

Kun globalisaatio näyttäytyy moolokkina, niin Niinistö oli ooppiumia kansalle. Se lievitti hetken, mutta nyt globaali pääoma näyttää taas omalta itseltään, pirulta. Kreikassa minimipalkkoja pienenettiin 20 % (millainen minimipalkka maassa mahtoi olla?), Eläkeläiset tappelevat siellä eläkkeiden alennusta vastaan ainakin toistaiseksi. Olli Rehn vaatii optimistinen ilme kasvoillan nukeasetelmaksi muuttuneelta Papandreun hallitukselta ripeämpiä toimia.

Suomellekin tuli OECD:n taholta ohjeet, että kuntajärjestelmä on purettava. Nyt 250 kuntaa lakkautetaan. Demokratia tulee liian kalliiksi, ja jostain on tingittävä, että pankkijärjestelmän sijoittajat saavat korkonsa. Näin kertoo ministerinä toimiva kaunis tyttönukke Suomen hallitusasetelmasta. Noin laaja demokratia on globalisaatiolle tarpeeton, kun Olli Rehn tekee apureineen samat palvelukset pienemmillä kustannuksilla.

Köyhälistön kannalta Suomessa riittäisi kuntauudistukseksi vain Helsingin, Espoon ja Vantaan yhteen liittäminen. Pajusia joutomaita olisi silloin paljon vähemmän. Kauniainen voitaisiin antaa Sipoolle korvauksena Porvarinlahden ryöstöstä. Sipoo voisi sijoittaa Kauniaisen alueensa itäreunaan, tai antaa se vaikka lahjaksi Por..naisille. Siellä google suojelisi sitä kyper-hyökkäyksiltä.

Varuskuntien lakkauttaminen on selvää säästöä, mutta se tehdään tietenkin siinä toivossa, että silloin voidaan vaatia Suomen liittämistä Natoon entistä vakuuttavammin. Perusteluna on tietenkin Venäjä. Venäjän valtakunta ja Suomi kun ovat edelleen uhmakkaasti samalla mannerlaatalla. Miksei enää tapahdu mannerlaattojen hajoamisia, irtomisia ja seilaamisia erilleen tosistaan. Onhan tuolla isoja valtameriä ilman ensimmäistäkään saarta.

Nyt kun kansojen ja valtioiden välinen sodan tarve (globalisaation seurauksena) on käynyt tarpeettomaksi ja niitä koskevat opit strategisista hyökkäys- ja puolustussuunnitelmista on poistettu, puolustusjärjestelmät voivat keskittyä vain maan sisäisen luokkataistelun voittamiseen. Halvin, tehokkain ja pieniuhrisin puolustusjärjestelmä köyhälistön kannalta olisi silloin ilman muuta sosiaalinen media. Sen todistivat vakuuttavasti arbisosialistinen Pohjois-Afrikka ja Lähi-Itä.

Suomikin voisi ryhtyä organisoimaan faceboogin, sähköpostin ja kännykän hyväksikäyttöä tulevien sotatilojen ja pääomamiehitysten aikana. Viktro Hara lauloi Augusto Pinochetin diktatuurin kourissa, että "...yhtenäistä kansaa ei mikään voi voittaa". Niin kaatui diktatuuri. Mielenosoitukset ja lakot Suomessa nujertaisivat hetkessä rautaisimmankin globaalin pääoman yksikön, tulipa se sitten mistä ilmansuunnasta tahansa.

Viimeisin globalisaation isku koskin juuri tuota tärkeintä puolustusvälinettä, kännykkää. Nokia-kännykän tuotanto siirretään halvempiin maihin, Aasiaan. Kuten huomataan globalipääomalla on oma pää ja omat tarpeet (himot), edut, arvot ja ihnateet. Työttömäksi jäävät salolaiset luokitellaan valtion toimesta vain "nopean rakennekehityksen alueeksi", niin asia sillä hoidettu.

Salon nokialaiset voisivat vaihtaa lukot johtajien huoneisiin, jatkaa töitä vuorotta, tehdä kännyköitä, kehittää sitä edelleen ja myydä niitä ympäri maailmaa kysymättä Bill Katesilta tai Elopilta mitään. Onhan salolaisilla oikeus pitää tehtaansa ja työpaikkansa paikkakunnallaan. Näin he voisivat edelleen saada palkkansa ja turvata perheensä toimeentulon.

Sitten hyvät uutiset

Ainoan vastaiskun globalisaatiolle antoi Paavo Väyrynen, joka ilmaisi syrjäyttävänsä Keskustapuolueen johdosta Mari Kiviniemen ja Matti vanhasen ryhmäkunnan. Kuten muistetaan, Paavo Väyrynen vastusti aikanaan Suomen EU-jäsenyyttä. Siitä lähtien häntä on pidetty lähes epähenkilönä. Mutta kun kepu-globalistit olivat ajautuneet täydelliseen upikujaan, Paavo Väyrynen näytti, miten pienyrittäjistö haluaa EU:hun suhtautua. Paavo olisi nyt presidentti, jos vasemmisto ja Soini olisivat ymmärtäneet asiansa oikein.

Entinen opetusministeri Tytti Isohookana-Asunmaan yliöartikkeli HS:ssa (9.2.2012) osoitti, että Kepu on avoimessa sisällissodassa Väyrysen puheenjohtajuuden vuoksi. Tytti ei halunnut nähdä metsää puulta. Väyryskritiikki oli pelkästää Väyrysen psyyken analyysia. Koska vasemmistosta ei ole vastaiskun antamiseen globalisaatiolle, ainakaan vielä, niin Väyrysen ehdokkuus pikkuporvarillisessa kepusssa edustaa ainoaa - tosin vain mahdollisuuten olevaa - protestia globalisaatiota ja globalisteja vastaan.

Hautajaispuhe kapitalismille

2012-02-03T02:42:00.000-08:00

3.2.2012 12:07 Heikki Typpö

Kapitalismin synty

Kapitalismi syntyoireet ilmaantuivat jo 1300-1400 luvuilla Pohjois-Italiassa. Hollanti oli ensimmäisiä maita Keski-Euroopassa, jossa kapitalismi alkoi potkia historian mahassa. Vasta 1500-lukua voidaan pitää kapitalismin varsinaisena syntymävuotena Euroopassa. Ensimmäinen edellytys kapitalismi synnylle näet oli feodalismin rajoituksista vapaan työvoiman muodostuminen. Se koostui vapautuneista maaorjista, ruhtinaiden valtavista henkikaarteista ja maaseudun maattomasta liikaväestöstä, jota feodalismin hajottua alkoi ajelehtia irtolais-massana maaseudulta asutuskeskuksiin.

Toinen edellytys kapitalismille oli rahapääoman muodostuminen. Rahaa oli kertynyt tietyille suvuille ja erityisesti katoliselle kirkolle jo vuosisatoja. Kirkon omaisuuden takavarikointi, löytöretket, kauppareittien vilkastuminen kaukaisiin maihin ja kultakuume, erityisesti uudelle mantereelle, kasasivat riittävän rahapääoman. Kartanotaloudessa syntynyt käsityötaito siirtyi karanneiden maaorjien mukana kaupunkeihin ja kehittyi uudelle tasolle. Kauppa ja tavaroiden vaihto rahan välityksellä lisääntyi. Kaupunkeihin muodostui käsityöläismestareiden, -kisällien ja oppipoikien, sekä kauppiaiden sosiaalinen kerrostuma. Yhteistyöhön, työnjakoon ja työsuoritusten ositukseen perustuva manufaktuurituotanto nosti päätään.

Kolmantena edellytyksenä kapitalismin synnylle oli maan omistuksen hajautuminen feodaalista omistusta laajemmalle. (Maasta sinä olet...) Maa oli kapitalistisen tuotantopääoman alkuelementti. Se johti karjan kasvatuksen ja elintarpeiden tuotannon viriäminen palkkalaisten avulla. Se mahdollisti myös vapaan työvoimareservin ja irtolaisväen ruokkimisen. Näistä edellytyksistä syntyi kapitalismi. Kauppapääoma ja rahapääoma synnyttivät tuotantopääoman eli kapitalismin ytimen. Hedelmöitys tapahtui, kun rahapääoma yhdisti työkalut ja työvoiman keskenään.

Viisi sataa vuotta sitten syntynyt kapitalistinen pääoma on edustanut ihmiskunnan vallankumouksellisinta kehittysvaihetta. Samalla se on alusta alkaen sisältänyt yhteiskunnallisen tuotannon ja sen yksityisen omistamisen aiheuttaman sovittamattoman ristiriidan. Nyt tuo ristiriita on kasaantumisen ja keskittymisen myötä viemässä kapitalismilta elämisen ehdot.

Siellä missä ei ollut vapaata työvoimaa, siellä jatkoi feodalismi kituliasta elämänsä. Venäjä on siitä hyvä esimerkki. Karl Marx kirjoittaa siitä Pääoman 2. osassa sivulla 40. Vaikka maaorjuus tsaarin toimesta lakkautettiin 1860, itsenäisillä maaomistajilla ei ollut rahaa palkanmaksuun, riittävää kalustoa kiireisinä aikoina eikä vapaata työvoimaa kapitalistisen maatalouden harjoittamiseen. Kapitalismille ei ollut Venäjällä vielä pitkään aikaa edellytyksiä. Työväenliikkeen suuri erhe Neuvostoliiton sosialistisesta luonteesta juontaa juurensa näihin Marxin esille tuomiin seikkoihin.

Pääomien kasautuminen

Kapitalismi on yhtä kuin tuotantopääoma. Synnyttyään se alkaa kasvaa, mikä tarkoittaa pääoman kasaantumista ja yhteen kokoontumista. Työläisen maksamaton työ, eli lisäarvon tuotanto, on pääoman kasvun ja paisumisen hiiva. Pääomayksiköiden keskinäinen kilpailu johtaa pienten pääomien pakkoluovuttamiseen (konkurssiin). Pikkuomistajista tulee proletariaattia. Näin on syntynyt työväenluokka, joka tällä hetkellä, laskutavasta riippuen, käsittää noin 90 % väestöstä. Lisäksi pääoma keskittyy osakyhtiö-järjestelmän kautta omistusta laajemmiksi yksiköiksi. Kapitalismin globaalissa vaiheessa pääomat ovat kasaantuneet ja keskittyneet kansallisista rajoista ulos, maailmanlaajuisiksi. Yksityisen ja yhteiskunnallisen sisäinen ristiriita ilmenee nyt taloudellisena lamana ja valtioiden velkaantumisen kärjistymisenä.

Kapitalismin lisäarvon nälkä johtaa tuotantovoimien tekniseen ja tiedolliseen kehittymiseen ja riiston tehostumiseen. Tuotantokaluston osuus työvoimaan verrattuna muuttuu radikaalisti, eli tapahtuu ns. tuotannon elimellisen kokoonpanon muutos. Kun UPM10 aikoo perustaa tehtaan biodiisseliä varten Suomeen, se maksaa sille 150 miljoonaa euroa työläisiltä riistettyä lisäarvoa, mutta työllistää vain 150 työläistä. Tuotantokalusto yhtä työläistä kohti vaatii siis miljoonan euron työkalut. Pääomien kasaantuessa, eli teknologisen massan lisääntyessä yhtä työläistä kohti, kasvaa tarpeettomien työläisten eli työttömien määrä. Kasaantuminen on siis samalla suhteellisen liikaväestön tuotantoa. Suhdanteista riippuen työttömien määrä vaihtelee, mutta työttömyyden kokonaistendenssi on pysyvä ja nouseva. Kasaantunut pääoma tarvitsee työttömien vara-armeijan suhdanteiden nousukautta varten (mikäli sellaista enää tulee?).

Teollisuuden liikaväestön tuotanto kapitalismin historian aikana on saanut monia muotoja. Suomessa tunnetaan mm. 1960-luvun maaltamuutto kaupunkeihin ja Ruotsiin. Tänä päivän nuoret ikäluokat jäävät valtaosaltaan tuotantoelämän ulkopuolelle pääoman vara-armeijaan reserviksi. Globaali kapitalismi tuottaa globaalin liikaväestön. Kotimaastaan ajettu, pääomalle tarpeeton, liikaväestö tunnetaan esim. Suomessa maahanmuuttajaongelmana, "rasismi"-keskusteluna ja monina sosiaalisina konflikteina. Suhteellisen liikaväestön avulla pyritään alentamaan kohdemaan työläisten palkkoja ja työehtoja. Tämä aiheuttaa kitkaa ja taloudellista eriarvoisuutta työväenluokan ja riistonalaisen väestön sisällä. Näin tapahtuu aina erityisesti pulien ja lamojen aikana, ja varsinkin nyt.

Kapitalismin kuolinkamppailu

Pääomien kasautumisen lopullinen kriisi syntyy laman ja valtioiden ylivelkaantumisen yhdistelmänä. Valtiot ovat kapitalismin alusta alkaen lainanneet rahaa yksityisistä pääomakasoista menojen kasvun vastikkeeksi. Aluksi valtion velkakirjat toimivat pankkiseteleinä rahan lisänä. Nykyään valtion velkakirjat toimivat monen muotoisina arvopapereina markkinoilla. Juuri valtiot kehittivät kapitalistisen osakeyhtiömuodon edistämään pääomien keskittymistä ja kasaantumista. Nyt nuo keskittymät ja kasautumat hallitsevat valtiota. Koska rahapääomaa on enemmän kuin mitä realitalous tarvitsee, korkoa janoava pääoma voi lainata pääasiassa vain valtioille, jotka sitten imevät lainanhoitokulut veronkorotuksina työläisiltä. Valtion velkaantuminen ilmentää pääoman intressiä.

Kapitalismin lopullinen kriisi koetaankin valtion velkaongelmana. Kasaantumisen lait vähentävät tuottavien työläisten määrää ja pienentävät siten kansantulon kokonaisuutta. (On julmaa propagandaa puhua työvoimapulasta). Lisäarvoa tuottamattomia taloudellisia, poliittisia ja korruptioon liittyviä aloja ei voida purkaa. Niiden rahoitus on hoidettava velkarahalla. Veroja ei voida korottaa loputtomasti, sillä tuottaakseen lisäarvoa työläisen on elettävä. Lisäksi kansanjoukot nousevat vastarintaan kapitalistien ja valtion yhteistä riistopolitiikkaa vastaan. Kapitalismin kolme ehtoa (pääoma, tuotanto ja työvoima) ovat ajautuneet ratkaisemattomaan ristiriitaan. Yhtälön ratkaiseminen kapitalismin pelastamiseksi on mahdottomuus.

Alkuperäinen kasautuminen

Kapitalismi ei siis syntynyt tyhjästätä pisteestä kuin fyysikoitten maailmankaikkeus. Lisäarvon tuotanto edellyttää pääomaa, kapitalistista tuotantoa ja "vapaata" työvoimaa. Ennen kuin nämä ehdot täyttyivät, tarvittiin niin sanottu alkuperäinen kasautuminen. Se on ollut niitä historian kaikkein raaimpia tapahtumia. Englanti on alkuperäisen kasautumisen klassinen esimerkki. Sitä epäinhimillysyyden määrä, joka tuohon liittyi, on mahdoton kuvailla. Se on tapahtunut jossain muodossa kaikissa maissa, myös Suomessa. Virallinen historia haluaa siitä vaieta. Viimeisin ja erikoisin alkuperäisen kasaantumisen prosessi tapahtui Venäjällä, Stalinin valtakaudella. Sen luonne ja julmuus olivat täysin linjassa kaikkialla tapahtuneen alkuperäisen kasautumisen kanssa.

Kapitalismin kuvaaminen pelkkänä talousjärjestelmänä peittää alleen sen tosiasian, että kaikki sodat ovat 1500-luvun talonpoikaissodista alkaen olleet kapitalismin aiheuttamia sotia. Myös Hitlerin fasismi liittyi kapitalismin syntyprosessiin. Se oli feodalismin epätoivoinen pyrkimys olemassaolonsa jatkamiseksi. Sodan ja kapitalismin keskinäisen syy-yhteyden sotahistorioitsijat haluavat mielellään unohtaa.

Jos kapitalismia ja sen toimintaa alkupeäisestä kasaantumisesta alaken halutaan ilmaista neljällä sanalla, ne ovat: Toisen ihmisen häikäilemätön hyväksikäyttö. Kepeät historian mullat kapitalismille!

Velkaongelman termit ja moraali kapitalismissa

2012-01-28T12:38:00.001-08:00

28.1.2012 22:36 Heikki Typpö
EU:n velkakriisin keskellä liikutellaan suuria rahasummia, reaallisia ja fiktiivisia, eli todellisia ja kuviteltuja pääomia maasta toiseen, veronmaksajilta valtioille ja valtioilta pankeille. On hyvä pohtia, mistä noissa termeissä on kysymys ja millaista moraalia ne edustavat. Termit ovat vanhoja. Niitä käytettiin jo kapitalismin alku aikoina, kuten Marxin Pääoma osoittaa.

Jos korkoa tuottava (rahalla on muitakin muotoja) pääoma sijoitetaan valtion velkapapereihin, niin valtio sitoutuu maksamaan siitä sijoittajalle keskimääräistä voittoa vastaavan koron (nykyään korko on luottoluokittelijoinden määräämä). Sen jälkeen tuo pääoma häviää olemattomiin. Pääomasta tulee fiktiivistä pääomaa. Valtio tuhlaa pääoman korruptioon ja muuhun tuottamattomaan toimintaan, joten se ei tuota jatkossa mitään. Sijoittaja saa pääomansa takaisin reaalisena rahasummanan vain myymällä koronsaantioikeuden toiselle sijoittajalle. Ilmeisesti valtion velkaantuminen tänä päivänäkin toimii samalla mekanismilla, kuin Marxin aikoihin.

(Joku asiaa tunteva voisi kertoa lähemmin nykyisestä lainausmekanismista. Erityisesti minua kiinnostaisi pääoman takaisinmaksusäännöstö.)

Toinen fiktiivisen pääoman muoto löytyy palkkatyöläisen työvoimasta. Työläisen saama vuoden palkkatulo on keskimääräisen voiton mukainenen korko hänen työsuhteeseen sijoittamalleen reaaliselle pääomallen, työvoimalleen. Olettakaamme, että työläisen vuosipalkka on 30 000 euroa. Se on 5% suuruinen ja keskimääräisen voiton mukainen tuotto työläisen omistamalle fiktiiviselle, siis kuvitteelliselle, pääomalle. Kapitaloituna työläisen omistaman työvoiman kokonaisarvo on tuon mukaan 600 000 euroa fiktiivistä pääomaa. Työläinen joutuu itse hankkimaan omalla työllään tuon koron vuokraamalla työvoimatavaransa käyttöarvon kapitalistille.

Kun kapitalisti pistää reaalisen pääomansa, riihikuivana rahana, kiertämään, hän sijoittaa siitä osan tuotantovälineisiin ja toisen osan työvoimaan (C + V), jossa V edustaa työvoimatavaran vuotuista arvoa. Tuolla summalla hän vuokraa työläisen työvoiman käyttöarvon käyttöönsä vuodeksi.

Työvoima on siitä erikoinen tavara, että samalla, kun työläinen tuottaa työllään koron (palkan) omalle fiktiiviselle pääomalleen, hän tuottaa myös lisätyön muodossa (lisäarvoksi realisoidun) koron kapitalistin sijoittamalle pääomalle. Lisäarvo on yhtä suuri, kuin työläisen saama palkka edellyttäen, että lisäarvon suhdeluku (eli v/m) on 100%. Työläisen luoma uusi arvo sisältää siis työvoimakustannukset ja lisäarvon kapitalistille (v + m), jossa tuo "m" on myös keskimääräisen voiton mukainen tuotto ( 5% sijoitetulle pääomalle). Tuotantoon sijoitettu kapitalistin rahapääoma palaa kierron päätyttyä korkoineen takaisin, markkinoilla tapahtuneen realisoinnin jälkeen.

Työläinen ei saa koskaan sijoittamaansa 600 000 euron pääomaa reaalisena käyttöönsä, kuten valtion velkapapereihin tai tuotantoon sijoittanut kapitalisti saa realisoinnin jälkeen. Työläinen ei voi myydä itseään toiselle. Jos työläinen myisi palkansaantioikeuden ulkopuoliselle, hänestä tulisi orja. Niin on joskus ollut. Silloin työvoimatavaran arvo on ollut reaalista pääomaa.

Jos tuon yhden työmiehen fiktiivinen pääoma kerrotaan työläisten lukumäärällä, vaikka 3 miljoonalla työläisellä, niin Suomen palkkatyöläisten yhteen laskettu fiktiivinen pääoma-arvo 1.800.000.000.000 eli 1, 8 biljoonaa. Tuo pääoma synnyttää 5% mukaan 90.000.000.000 koron, eli 90 miljardin palkkatulon ja yhtä suuren lisäarvopotin yksityiselle pääomalle. Työläisiin sisältyvä pääoma-arvo on siis huikea. Muutama kapitalisti käyttää sitä omaksi edukseen ja hankkii sillä 90 miljardin kasvun kasautuneelle pääomalleen.

(Arvioluvut perustuvat siis 3 miljoonan työläisen 30 tuhannen vuosipalkkaan ja 5% keskimääräiseen korkoon. Joku varmaankin tietää, kuinka paljon nuo luvut poikkeavat oikeista luvuista.)

Työvoimatavaran pääoma-arvo oli orjayhteiskunnassa reaalista pääomaa. Orjalla oli huutokaupassa oma hintansa. Ostettu orja tuotti työllänsä silloinkin omat uusintamiskustannuksensa ja orjan omistajalle lisätyön. Maaorja edusti eräänlaista siirtymävaihetta. Hänet oli aluksi sidottu maatilaan. Työskentely isännän pellolla tuotti lisätyön feodaaliherralle ja pieni maapalsta usinsi maaorjan työvoiman. Myöhemmin maaorja maksoi lisäarvon tuotteillaan ja lopulta rahaverona feodaaliherralle. Työvoimansa uusintamiskustannukset hän tuotti omalla maatilkullaan.

Vasta kapitalismi teki työläisestä oman työvoimansa eli pääomansa omistajan, mutta samalla tuo pääoma muuttui fiktiiviseksi.

Valtion velka vakuutetaan nyt sijoittajakapitalistille työläisen fiktiivisen pääoman varaan. Työläisen hankkima korko omalle pääomalleen on tuo oletetut 30 000 euroa. Se on palkkatulo, joka muodostaa työläisen kulutusvarannon, jolla hän uusintaa työvoimatavaransa. Työvoimatavara on käyttöarvo kapitalistia varten, joten sen tulisi olla aina käyttökunnossa.

Verot ottavat työvoiman käyttöarvon uusintamisvarannosta osan pois, ja valtion kasvaneen velan vuoksi siitä leikataan vielä lisää. Valtion velkojen korot ja EU:n kautta maksettavat avustukset muiden valtion velkojen korkoihin leikkaavat Suomen työläisen käyttövarannosta lisää. Tuota prosessia Marx nimittää absoluuttisen lisäarvon kasvattamiseksi. Valtion velkojen maksaminen menee näet kapitalistien pääoman kasvattamiseen. Näin työvoimatavaran uusintamisvaranto pienenee liikaa. Se rappeuttaa työvoimatavaran kuntoa, kaiken rikkauden alkujuurta, ja johtaa työläisten syrjäytymiseen työvoimamarkkinoilta, sairastumiseen, eläköitymiseen ja ennen aikaiseen kuolemaan. Harkittu kuolemantuottamus on murha. Tässä on velkaongelman moraalinen puoli.

Absoluuttista lisäarvoa pyritään kasvattamaan myös pidentämällä työläisten työhistoriaa. Työhistorian pidentäminen merkitsee absoluuttisen lisäarvon kasvattamista työläisen työhistorian aikana. Se ei merkitse tuottavuuden kasvua, vaan hiostuksen lisääntymistä. Se ei maksa kapitalisteille mitään. Hyöty työhistorian pidentämisestä menee kokonaisuudessaan tuotantoa yllä pitävälle pääomalle kasvaneena lisäarvon määränä jokaista työläistä kohti.

Työhistorian pidentämisellä ei ole täten mitään vaikutusta valtion velkaongelman ratkaisuun. Se on vain lahja riistäjille.

Vaalit menettivät merkityksensä

2012-01-26T10:04:00.001-08:00

26.1.2012 19:58 Heikki Typpö
Valittavana on kaksi mukavaa supliikkimiestä, kasi mediaseksikästä herraa, kaksi Nato-optiomiesta, siis kaksi Natomiestä. Valittavana on siis kaksi Suomen itsenäisyyden myyjää, kaksi kansantalouden tuholaista. Kaksi EU:ta henkeen ja vereen kannattavaa miestä. Kaksi Venäjä-kaunan ilmentäjää. Kaksi Euroopan Vakausvälineen rahoittajaa ja lisärahoittajaa, kaksi veronkiristäjää, kaksi sosiaalileikkaajaa, kaksi eläkeiän nostajaa, kaksi lakkosakkoje korottajaa.

Vaihtoehto puuttuu.

Missä on Suomen itsenäisyyden puolustaja? Missä irtisanoja EU:n jäsenyydestä? Missä on kansantalouden rakentaja? Missä kansallisen omaisuuden suojelija? Missä demokratian laajentaja? Missä on sosiaaliturvan parantaja. Missä nuorisotyöttömyyden poistaja, siis työttömyyden poistaja ylipäätään? Missä on lasten päivähoitopaikkojen, päivähoitajien ja lastentarhanopettajien lisääjä, missä vanhusten hoidon inhimillistäjä? Missä ikärasismin vastustaja? Missä koulujärjestelmän tasa-arvoistaja? Missä ... niin missä köyhälistön edustaja? Missä vasemmiston edustaja?

Ei missään. Vaaleissa ei ole vaihtoehtoa. Vaalit ovat taloudellisen ja poliittisen eliitin sisäiset vaalit. Ne eivät koske kansaa. Pitäisikö meidän sotkeutua porvariston sisäiseen nokkimisjärjestykseen?

Työväenliike on aina suhtautunut vaaliboikottiin kielteisesti. Kertokaa hyvät ihmiset, kuinka nyt pitäisi perustella kielteinen suhtautuminen vaaliboikottiin?

- Vaalit ovat menettäneet merkityksensä, minulle sanotaan. Ovatko vaalit muuttuneet vastakohdakseen, kansan tahdon tukahduttajaksi, aseeksi kansaa vastaan?

Vaaka kallistui oikealle Suomessakin

2012-01-25T01:07:00.001-08:00

25.1.2012 11:02 Heikki Typpö
Presidentti Tarja Halonen oli omalla tavallaan, tietynlainen vastapaino Suomen oikeistolaiselle hallitukselle. Se ei kuitenkaan estänyt työväenliikkeen, eikä varsinkin puoluekentän, irtomista kansasta ja ajautumista oikealle. Sen seuraukset ovat näkyneet kokoomuksen vallan vahvistuksena, kansalaisiin kohdistuneena rasismisyytöksinä ja muun muassa lakialoitteena sotasyyllisyystuomioiden purkamiseksi. Käydyt presidentin vaalit kallistavat vaakaa edelleen oikealle. Tulipa uusi presidentti Haavistosta tai Niinistöstä, oikeiston täyskäsi vahvistuu politiikassa. Jutta Urpilainen ja Jyrki Katainen toimivat vuoron mukaisesti EU-puffetin hovimestarina ja tarjoilijana.

Kun Espanjassa Rodriques Zapateteron demarihallitus ajoi itsensä umpikujaan, tilalle nousi Francon falangistien perillinen Partido Popular, ja sen muodostama hallitus pääministeri Mariano Rahoyn johdolla. Seuraukset näkyivät heti. Tuomari Baltasar Garzon on haastettu falangistien toimesta oikeuteen Armahduslain rikkomisesta. Francon jälkeen vuonna 1977 säädettiin näet laki, joka kieltää Francon ja hänen Falangistiryhmän rikosten tutkimista Espanjan sisällissodan ajoilta.

Baltasar Garzon tuli Zapateron aikana tunnetuksi sen vuoksi, että hän alkoi availla Francon aikaisia murhatöitä, ja haastoi Chilen diktaattorin Augusto Pinochetin espanjalaiseen oikeuteen, mikä ei kuitenkaan toteutunut. Espanjan sisällissota (1939-36) oli lähes yhtä verinen kuin Suomen v.1918 sota. Espanjan sisällissodassa, johon myös Hitler osallistui Francon puolella, kuoli 250 000 tasavaltalaista ja pitkälti yli satattuhatta tasavaltalaissotilasta on edelleen kadoksissa. Armahduslain mukaan näitä ei saa tutkia.

Tossavaisen lakialoite Suomessa (sotasyyllisten armahtamiseksi) on linjassa Espanjan oikeistohallituksen kanssa. Samalla tavalla kuin Zapateron demari-hallitus teki tilaa Francon falangistien valtaan nousulle Espanjassa, samalla tavalla Suomen Sosialidemokraattinen Puolue ja Vasemmistoliitto ovat omalla, porvaristoa ja globaalia kapitalismia (EU:n kautta) tukevalla, politiikallaan tehneet tilaa oikeistolle Suomessa. Menossa olevat presidentivaalit ovat tästä kiistämättömänä todistusaineistona.

Jokohan alkaisi olla työväenliikkeen voimien kokoamisen aika ja paluu omille luokkajuurille?

Vastuu on vasemmistolla

2012-01-24T02:01:00.000-08:00

Suoritettujen vaalien merkitys ei ollut eikä ole jatkossakaan siinä, onko Suomen tuleva presidentti Niinistö vai Haavisto. Tietysti silläkin on merkitystä. Tärkeämpi oli saada tietää, miten köyhälistö ja työläiskansa suhtautuu vasemmiston jo pitkään jatkuneeseen poliittiseen linjaan, jota sävyttää EU-jäsenyys kaikkine kielteisine seurauksineen. Nyt se nähtiin. Vikaan mennään, sanoi proletariaatti.

Huomenna Mikael Junger, SDP:n puoluesihteeri, kertoo henkilökohtaisista johtopäätöksistään vaalituloksen johdosta. Vasemmistoliiton Sirpa Puhakka ei ole luvannut mitään. Onhan se ihan sama, mitä yhdet ihmiset, vaikka pääsihteeritkin, tekevät, jos poliittinen linja työväenpuolueilla ei muutu. Virheiden tunnustaminen ja poliittisen suunnan muuttaminen on iso juttu, ja se koskee syvältä vasemmistopuolueita, mutta siihen pitäisi lähteä nopeasti.

Menossa ei ole kapitalismille tavanomainen suhdannevaihtelu, vaan kapitalismin lopullinen katastrofi. EU:n olemassaolo on siitä selvin merkki. Siihen liittyy valtioiden velkaantuminen, taloudellisen toiminnan tyrehtyminen ja kansojen taloudellisen aseman kurjistaminen verotuksen ja yhteiskuntarakenteiden alas ajon avulla. Satoja tuhansia vuosia jatkuneiden kansallisten kulttuurien ja myöhemmin syntyneiden valtioiden hajottaminen ei onnistu ilman todellista katastrofia.

Sekä Haavisto että Niinistö ovat tämän saman katastrofipolitiikan tukijoita. Niinistön presidenttiys pitäisi pystyä ehdottomasti estämään, koska hän on tuon linjan sinetti. Haavistoon liittyy pieni mahdollisuus, että hän voi vaikuttaa myönteisesti tulossa olevassa katastrofaalisessa tilanteessa ja sen esille nostamassa muutoksessa. Mutta vastuu Suomen suunnasta ja tulevaisuudesta on vain ja ainoastaan koko vasemmistolla.

Vaikka Paavo Lipponen Suomen suunnasta puhuikin, hän tarkoitti sillä menossa olevan tuhosuuntauksen nopeuttamista, ei kurssin muuttamista. Arhinmäki oli samalla linjalla.

Itsenäisyys vai imperialismi - vastuu on nyt äänestäjillä

2012-01-19T08:05:00.001-08:00

19.1.2012 18:01 Heikki Typpö
Suomen kansa äänesti niukalla enemmistöllä EU-jäsenyyden puolesta 1994. Nyt tiedetään mitä siitä seurasi. Vastuu siitä sekä Suomen ja EU:n ongelmista on Kyllä-äänestäjillä. Jos Ei-EU:lle olisi voittanut, vastuu olisi tietenkin EU:n vastustajilla. Luulen, että sitä olisi nyt helpompi kantaa.

Jos Niinistöstä tule presidentti, niin se tiedetään mitä siitä seuraa maan hallituksen, EU:n ja oikeiston toimenpiteinä: työttömyyttä, veroja, leikkauksia, alasajoja, kiristystä, kyykytyksiä. Kaikki hallituspuolueiden presidenttiehdokkaat (Lipponen, Arhinmäki, Haavisto, Biaudet ja Essaija) ovat poliittinen riski Suomen kansalle ja sen tulevaisuudelle. Jokainen, joka äänestää hallitusrintamaa, sahaa omaa oksaansa, myös vasemmistolaiset.

Loputkin Suomen Itsenäisyydestä menee heidän mukanaan. Kansantalous on pelkkä pelikenttä kansainväliselle pääomalle: tulla, pelata ja mennä voittojen kanssa pois. Kansantuloa tuova tuotanto siirretään pommilaivojen mukana muihin maihin, kuten Kiinaan. Suomeen jää vain tuottamaton työ ja sellainen taloudellinen toiminta, joka rahoitetaan velanotolla. Se tietää jatkuvia veron korotuksia. Hallitusrintaman ehdokkaita äänestäneiden on sen jälkeen turha valitella huonoa politiikkaa. Työttömyys kasvaa ja ihmismäiset yhteiskuntarakenteet karsitaan pois.

Asiallisesti ja poliittisesti Presidentti on hallituksen keskeisin ministeri, vaikka se muodollisesti ei sitä olekaan. Presidentti ja hallitus ovat joka tapauksessa samaa valtaa, kansaa vastaan, eri virastoissa. Opposition ehdokkaita ovat vain Väyrynen ja Soini.

Hallituksen media, Yle-TV, on valjastettu oppositiota vastaan. Ylen oikeistolaisen johtajan rooli korostuu juuri nyt. Kansan aivopesuun Niinistön ja hallitusrintaman puolesta keskitetään nyt kaikki voimat. Toiselle kierrokselle halutaa historiaton ja täysin arvaamaton Pekka Haavisto kansan tunteman Paavo Väyrysen sijaan. Haavisto ei eroa Niinistöstä. Väyrynen on itsenäisen Suomen vaihtoehto totalitaariselle modernille imperialismille, Natolle ja EU:n seikkailupolitiikalle

Arhinmäen talousoppia

2012-01-18T03:58:00.000-08:00

18.1.2012 13:56 Heikki Typpö
http://www.paavoarhinmaki.fi/blogi/2012/finanssikapitalismin-loppu/

Finansikapitalismi ei lopu ennen kapitalismia, joten otsikko on harhaanjohtava. Arhinmäen lähtökohta on subjektivistis-idealistinen, siis porvarillinen. Kapitalismin kriisi ei ole politiikan vaan taloudellisten lakien seurausta yksityisomistuksen kulttuurissa. Talous määrää politiikan. Jos politiikkaa halutaan muuttaa, on muutettava taloutta. Se merkitsee tuotantotavan vahdosta, vallankumousta. Se alkaa kriisillä, joten sitä ei voi nimittä politiikaksi sanan varsinaisessa mielessä. Eikä Arhinmäki sitä tarkoittanutkaan.

Huomaa kyllä, että Arhinmäki ei ole Marxin pääomaa aukaissut. Se kannattais nuoren poliitikon kyllä tehdä, sillä talouden filosofinen perusta löytyy vain Marxilta. Nykyisen kapitalismin konkreettisia kriisi-ilmiöitä Pääoma-kirjassa tietenkään käsitellä, koska ne ovat ilmaantuneet vasta sata vuotta myöhemmin. Mutta ne ovat kasvaneet niistä lainalaisuuksista, jotka Marx on kuvannut Pääomassa.

Kapitalismi ei voi olla säädeltyä muuten kuin suurpääoman eduksi. Jos sekään olisi loppuun saakka ollut mahdollista, niin kapitalismin kriisi (pääoman liiallinen kakasvu ja keskittyminen, ulos kansallisista rajoista, tuottamattoman tal.toimin. liiallisuus, verotulojen riittämättömyys, valtioiden yli-velkaantuneisuus, riiston voimistuminen, kansallisvaltioiden tuhoutuminen ja liittovaltioistuminen) olisi estetty. Mutta koska kapitalismia ei voida säädellä, niin kapitalismi säätelee nyt valtioita ja kaikkia kansalaisia.

Finansitalous on realitalouden johdannainen, siis realitalouteen sidottu. Se on kasvanut sen vuoksi, että spekulatiiviset pääomakasat ovat tulleet liiana suuriksi realitalouden tarpeita ajatellen. Finansipolitiikka koskettaa omistamattomia kansanjoukoja vain siinä mielessä, että spekulatiivinenkin pääoma janoaa kasvua eli korkoa, toisin sanoen osan realitaloudessa tuotetusta lisäarvosta. Tämä on mahdollista toteuttaa vain valtioiden toimesta, Valtioiden velkaantuminen on täten yhtä välttämätön spekulatiiviselle pääomalle kuin korruptoituneelle politiikalle ja sen ympärille kehittyneeseen tuottamattomaan talouteen.

Tähän tilanteeseen ei ole mahdollisuutta saada muutoksia kapitalismin vallitessa. Vaikka valtion johtajat, EU ja sen kaltaiset organisaatiot tekevätkin keskenään kompromisseja a la Katainen ja Lipponen, niin itse gelma ei poistu. Se kohtaa jossain vaiheessa kansanjoukot, jotka menettävät malttinsa, kuten nyt Romaniassa. Kreikassa on sama tilanne ja muut (Italia, Espanja Portugali Suomi jne) odottavat vuoroaan.

Arhinmäen tekstistä huomaa kyllä, että aihe on Arhinmäelle uusi ja vieras, hahmottumaton eikä hänen itse kirjoittama. Vasemmistoliiton olisi korkea aika perehtyä tulossa olevaan kriisiin myös teorian näkökulmasta. Nyt se on talouspoliittiselta sisällöltään Perussuomalaisten Timo Soinin ja kokoomuksen Kataisen luokkaa. He kaikki vaativat vain parempia tsunameja, maanjäristyksiä, lievempiä rajumyrskyjä ja vähäisempiä uhreja yhteiskunnallisen kehityksen alalla.

Mutta koska talous ei ole luonnon ilmiö, nuo katastrofin uhat tulevaisuudelta voitaisiin poistaa kokonaan. Tätä Arhinmäki ja Vasemmistoliittokaan ei näytä haluavan. Se tekee Vasemmistostakin porvariston repun kantajan.

Pienimmän pahan strategia pressanvaalissa

2012-01-16T01:26:00.000-08:00

16.1.2012 11:23 Heikki Typpö
Meikäläinen on itsellisyyttään siinä huonossa asemassa, että presidentivaalin ehdokkaana ei ole kanditaattia, jota voisi pitää niin sanotusti omana ehdokkaanaan. Siispä täytyy valita joukosta pienin "paha". Koska henkilövaalista on kysymys, kriteeriksi ei kelpaa pelkästään ehdokkaan viiteryhmä ja sen poliittinen asema kapitalismin hautajaisten alla. Kriteeriksi pitää ottaa myös kanditaatin persoonakohtainen ominaislaatu ja taktinen tekijä.

Ensimmäinen kriteeri on tietenkin suhde globalisaatioon, joka historiallisen tuhonsa partaalla uhkaa meitä kaikkia. Tämä karsii hallituspuolueet pois mahdollisuuksien joukosta, mutta oppositiokaan ei ole täysin selkeästi kansallisen talouden ja valtiollisen itsenäisyyden kannalla. Toinen kriteeri on EU. Siihen sitoutuneet kanditaatit sitovat Suomen ja Suomen köyhälistön katastrofikehitykseen. Irti EU:sta ei ole kenenkään tavoitteena.

Kolmas kriteeri yleisellä tasolla on ihmisten ja kansojen välinen tasa-arvokysymys. Se liittyy demokratian edistämiseen ja maailmanrauhan ylläpitämiseen. Tämä kriteeri hylkää kaikki ehdokkaat, joten tämän vuoksi olen joutunutkin pienmmän pahan strategiaan turvautumaan..

Kanditaattien persoonakohtainen ominaislaatu liittyy heidän filosofiseen ajatteluunsa, ja varsinkin sen kypsyyteen. Presidentin virka ei voi olla mikään kasvatuslaitos myöhempää poliittista karriääriä varten. Se karsii nuorimmat ja kokemattomimmat pois mahdollisuuksien joukosta. Maailmantilanteen hahmottaminen ja tulossa oleva kriisivalmius on keskeinen kriteeri. Suomen tulevaisuuden visiosta täytyy kanditaatilla olla jonkinlainen näkemys. Kuka ehdokkaista on ajatuksissaan itsenäisin, eikä pelkästään toista vanhoja huonoiksi havaittuja arvoja ja filosofisia kliseitä, se on tärkeä kriteeri.

Sitten on vielä olemassa taktinen kriteeri eli millä ehdokkailla on todennäköisin mahdollisuus olla syrjäyttämässä suurinta "pahaa" eli Sauli Niinistöä. Saulihan on mietiskelevän näköinen, sympaattinen ihminen, mutta pomminvarma pääoman mies. Tuo pommi räjäyttää Suomen sosiaaliseen kaaokseen kriisin koittaessa. Kenestä löytyy mahdollisin pienimmän "pahan" vaihtoehto, ja samalla kilpailija, Sauli Niinistölle?

Kaksi naista ja Paavo Arhinmäki eivät voi tulla kysymykseen sitoutuneena hallituspolitiikkaan, sekä muiden yleisten, persoonakohtaisten ja taktisten kriteerien perusteella. Arhinmäki on aatteellis-historiallisesti lähinnä omia ajatuksiani, mutta Vasemmistoliiton hallituksessa olo ja sitä kautta sitoutuminen globalisaatioon ja EU:hun sekä kansan kurittamiseen vievät häneltä ääneni. Lisäksi nuori mies ei ole näyttänyt halua tai rohkeutta esittää uusia ja omia ajatuksiaan.

Paavo Lipponen on myös poissa pelistä liian sitoutuneena globalistina. Jäljelle jää vai Paavo Väyrynen, Timo Soini ja Pekka Haavisto. Haaviston rasitteena on myös Vihreiden hallitusjäsenyys. Vihreät ovat muutenkin luisuneet porvarillisen filosofian ja elitismin kannattajaksi. Kansa on sille vieras elementti, paitsi vaalien alla. En ole täysin vakuuttunut myöskään Pekan Natovastaisuudestaan kaikissa mahdollisissa tilanteissa, joten hänestäkin on luovuttava, hiukan surullisin mielin.

Jäljellä on kaksi, Timo Soini ja Paavo Väyrynen. He ovat oppositiossa hallitusrintamaa vastaan, ja se on heidän etunsa. Timo Soini on Amerikan matkansa jälkeen ollut kuin eri mies. Hän ei vastusta enä Globalisaatiota eikä EU:ta. Hän haluaa vain paremman EU:n ja paremman kapitalismin. Sillä ei puolusteta kansallisvaltioiden olemassa oloa. Hän ei vastusta myöskään Natoa aina ja kaikissa oloissa. Hän vaatii lisäksi Arbikevään kokemuksista huolimatta eliitin aseellistamista kansaa vastaan, eli sotalaitoksen määrärahojen lisäämistä tai pitämistä ne suurina. Soini on muuttunut mies. Lisäksi on se Tossavaisen lakialoite, jolla on Soinin hyväksyntä. Perussuomalaisten muutosprotesti on kuivunut.

Jäljelle jää Paavo Väyrynen. Alun perinkin hän vastusti tai vastusteli EU-jäsenyyttä. Kepussa oli EU-kriittinen siipi, joka sitten lannistettiin. Paavo on kokenut poliitikko ja itsenäinen ajattelija. Hänen huumorilla ja pienellä parodialla höystetty vaalikampanja osoittaa hänen henkistä kypsyyttään. Hän on tosin porvari ja kuuluu samaan puolueeseen kuin Matti Vanhanen ja Mari Kiviniemi. Ne vievät uskottavuutta myös Paavolta. Pienin "paha" on kuitenkin Paavo Väyrynen.

Vaalipaneeli oli globalistien tekopyhää nuorison koskiskelua

2012-01-12T13:45:00.001-08:00

12.1.2012 23:25 Heikki Typpö

Vaalipaneeli oli hauska shou, joka meni Paavo Väyrysen piikkiin. Pekka Haaviston pisteet nousivat ja Timo Soinin laskivat, koska hän vaikeini täysin EU-kritiiksitään. Paavo Arhinmäki hyötyi juuri tuosta nuorison kosiskelusta eniten, vaikka kokonaisnäkemyksen puute maailman tilanteesta ja asioiden syy-yhteyksien tunnistamisesta petti juuri Arhinmäen kohdalla. Niinistö menestyi huonommin kuin Paavo Lipponen. Venäjä-kauna antoi sanattoman taustasävyn turvallisuuspolitiikalle.

Koko paneeli oli globaalin kapitalismin kannattajien oma paneeli. EU:n ja koko maailman, ja myös Suomen, taloudellinen umpikuja ei noussut esille laisinkaan. Sitä vastoin globalisaation liikkeelle ajama kansojen vaellus sosiaalisine seurauksineen käännettii rasismikeskusteluksi, joka suunnattiin perussuomalaisia vastaan. Tämä antoi tympeän tekopyhän leiman kevyen-hauskalle shoulle.

Nuoret ja vanhat rasismin tulilinjalla

2012-01-11T02:29:00.001-08:00

11.1.2012 12:15 Heikki Typpö

Olen kirjoittanut useastikin ikärasismista, ja nyt on taas pakko kirjoittaa. Haluan ymmärtää ikärasismilla ikään perustuvaa syrjintää elinajan molemmissa päissä. Tunnettuahan on, että lastenhoitojärjestelmää ajetaan alas törkeällä tavalla. Avioerotapauksissa lastensuojelu pohtiikin ensijaisesti aikuistensuojelua eikä lastensuojelua. Tämän seurauksena lapset ja myös isät jyräytyvät äitimyytin alle. Lapset ovat uhreja. Uhreja rangaistaan vallanpitäjien synneistä. Kirkon rippikin hylkää uhrit, jotta saisi aikuiset ripin avulla sidottua kirkon valtaan. Kirkko on vanha vallanpitäjä.

Kymmenet tuhanne työttömät nuoret ovat eristettynä yhteiskunnasta loppuiäkseen, eräänlaiseen avovankilaan. Tulee mieleen ne 25 000 nuorta punakaartilaista, jotka jotka antautumisen jälkeen lahdattiin keskitysleireihin 1918 sodan jälkeen. Heillä ei ollut paikka tulevaisuudessa. Nuoria työttömiä on lukumääräisesti enemmän kuin lahdattuja punakaartilaisia. Heidän fyysistä henkeä ei uhta, mutta noiden nuorten tulevaisuus on uhrattu taloudellisen hyväksikäytön alttarille. Tämä jos mikä on rasismia.

Työministeri Ihalainen vaikuttaa voimattomalta ja turhautuneelta. Luulisi hiukan omantunnonkin kolkuttelevan hänen rinnassaan, sillä SAK ja demarit olisivat voineet loistonsa päivinä tehdä asian eteen jotain, jos olisivat halunneet.

Sitten ikärasisismin toiseen päähän. Minäkin poistuin myötähäpeästä Paavo Lipposen vaalitentin aikana TV:n äärestä. Se ei johtunut Paavo Lipposesta, vaan Yle-TV:n haastattelijoista, varsinkin siitä naistoimittajasta. Toimittajat tekivät tietenkin, mitä heidän oli käsketty tehdä. Sama pari kohteli Paavo Arhinmäkeä Lipposeen verrattuna silkkihansikkailla, koska hän on nousu-uralla. Ikärasismi, jolla Paavo Lipposta kohdeltiin, oli törkeää. Oikeiston johtama Yle pitäisi ehdottomasti haastaa oikeuteen. Toivottavasti Mikael Junger hoitaa homman, ennen kuin presidentinvaalin lopputulos selviää.

Globalismiin sitoutuneen nyky-valtion rasistista sydäntä on viime vuosina pyritty tekopyhästi kätkemään, syyttämällä rasismista viattomia kansalaisia ja peittelemään globalisaation rasismia suvaitsevaisuuden silkillä. Nyt rasismin annettiin sykkiä avoimesti ja vapaasti vanhojen ihmisten syrjimiseksi, väheksymiseksi ja pilkkaamiseksi. Vaikka kysymyksessä olikin Paavo Lipponen, se kohdistui kaikkiin vanhoihin ihmisiin. Lipponen on poliitikko, jonka aikaisempi politiikka ansaitsee työväenluokan näkökulmasta ankaraa arvostelua, mutta kysymyksessä oli kuiten IHMINEN, joka on ehdolla varsin lähes tyhjänpäiväiseen virkaan, presidentiksi, jonka valtaoikeudet on otettu pois. Eikö se ole juuri omiaan annettavaksi vanhoille ja viisaille.

Paavo Lipponen on hyväkuntoinen, porvarillisesti tervejärkinen, kokemuksen viisastama ja ammattitaitoinen. Miksi häneen piti kohdistaa ikärasismia? Virallinen media vei näin suurilta (siis vanhimmilta) ikäluokilta ihmisoikeudet, julkisesti, ennakkopäätöksen tavoin, osallistua politiikkaan. Eivätkö pääomasijoittajat kestä katsella vanhoja ihmisia, kenties pyörätuolissa, kävelykeppeineen, tekohampaineen, kuulolaitteineen jne? Lipposella ei ole mitään näistä. Hän ui kilometrin 20 minuuttiin. Moniko juppi pystyy siihen? Kaikkien ehdolla olevien kanditaattien julkinen kuva on tiedossa. Heitä voidaan ja pitää hiillostaa juuri ideologisista ja poliittisista asioista, myös Lipposta, mutta ihmisoikeuksia pitää kunnioittaa.

On selvää, että vanhukset eivät tässä maassa tule saamaa koskaan ihmisoikeuksien mukaista kohtelua. He ovat työvoimajätettä. Yle-toimittajien ikärasismi osoitti, miten tuottamattomiin ikäluokkiin tullaan valtion taholta suhtautumaan, myös tulevaisuudessa.

Vasemmiston porvarillisuus

2012-01-09T09:07:00.001-08:00

9.1.2012 18:58 Heikki Typpö
Vasemmistolla tarkoitan ensiksikin kaikkea sitä olemassaolevaa organisatorista tai materialista välineistöä, mikä työväenliikkeellä, vasemmistopuolueilla ja ay-liikeellä on vielä käytettävissä köyhälistön etujen ajamiseen; toiseksi vasemmistolla tarkoitan myös sitä, kuka, mihin ja miten tuota välineistöä käytetään. Mihin ja miten työväenliikettä ylipäätään käytetään, se riippuu niistä poliittisista aktiiveista, jotka ovat työväenliikkeen organisatioiden eri rooleissa.

Vasemmiston porvarillisuus on siinä, että vasemmisto on yksityistänyt organisaationsa palvelemaan oman poliittisen eliittinsä henkilökohtaisia arvojärjestelmiä, omaa henkilökohtaista ideologiaa, tarpeita, etuja ja ihanteita. Näin varsinainen porvaristonkin on politiikkansa organisoinut. Porvarillinen filosofia on yksilöfilosofiaa, individualismia, yksilöllistä etutaistelua. Vasemmistoeliitikin (joka on hajanainen) ajattelee, että vain minun filosofiani, arvojärjestelmäni ja toimintani on ainoaa oikeaa, se palvelee koko maailman, kansani ja myös oman luokkani etua. Ehkä ajattelun takana on sittenkin vain oma henkilökohtainen etu?

Vasemmiston porvarillisuus ei ole niissä erilaisissa, epämääräissä tai oikeissakin ohjelmallisissa tavoitteissa, vaan siinä, että vasemmisto ei luota omaan kannattajakuntaansa eikä omaan luokkaansa. Se haluaa holhota, ohjailla ja hallita kansaa. Vasemmisto ei luota kansaan yhtään sen paremmin kuin porvaristokaan. Sivistyneistö on aina ollut sormi pystyssä kansan suuntaan. Tässä on se syy, miksi työväenliike on organisatorisesti täysin hajallaan. Sen halutaan olla sitä.

Työväenliikkeen entiset, nykyiset ja paikkaa vasta havittelevat johtajat, ajattelevat kuin Suvi Anne Siimes, kun hänestä tuli Vasemmistoliiton puheenjohtaja: "Minä haluan tehdä Vasemmistoliitosta eurooppalaisen työväenpuolueen..." Tuo MINÄ kertoo kaiken. Minä olen kaikki, ja muut ovat minua varten. Tämä oli se kompastuskivi, johon sosialismiksi on nimitetty yhteiskuntakokeilu lopultakin kaatui. Siitä ei ole otettu opiksi mitään.

SDP on historiallisista syistä ja myös sen järjestöllisen aseman vuoksi laskettava vasemmistoon, vaikka sen politiikka ei eroakaan porvaristosta mitenkään. Mutta mitä tapahtuis, jos ensin vaikkapa Vasemmistoliitto, SKP, STP ja KTP sekä näiden oheisjärjestöt yhdistäisivät organisaationsa, avaisivat palstatilansa kenelle tahansa, antaisivat jäsenistön puhua suunsa puhtaaksi ilman moderointia eli sensuuria, suorittaisivat avoimen ja rehellisen jäsenvaalin kaikista poliittisista kysymyksistä (netin avulla se on mahdollista). Luulen että mitään nykyistä huonpaa ei tapahtuisi. Kannatus lähtisi varmasti kasvuun. Vasta tuolloin jäsenistön tahto tulisi esille. Tästä alkaisi politiikan sosialisointi. Sehän merkitisi sosiaalisen pääoman yksityistämistä tasa-arvoisesti jokaiselle duunarille. Arbikevään esimerkki osoittaa, että politiikan sosialisointi on joka tapauksessa edessä.

Toki vasemmistolta edellyttäisi jo nyt, että se ymmärtäisi sen tosiasian, että vain voimien kokoaminen on politiikkaa. Politiikka on voimalaji. Kaikki muu on karriarismia. Vasemmiston tulisi oivaltaa se historiallinen tosiasia, että kansa ja työväenluokka ovat lopultakin politiikan varsinainen subjekti.

Kapitalismin politiikka on yritystoimintaa

2012-01-07T12:17:00.000-08:00

7.1.2012 21:53 Heikki Typpö
Porvarillinen media sanoo, että politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Tämä on tietenkin valehtelua, koska se kätkee politiikan olemuksen ja perussisällön. Me kommunistit sanomme rehellisemmin, että politiikka on luokkataistelun järjestäytynyt muoto, vaikka sekin on vain puolitotuus.

Vallanpitäjät ajattelevat, mutta eivät sano julkisuudessa, että politiikka on kansan kurissapitämistä, väkivaltakone -valtion avulla, riiston mahdollistamiseksi. Tarvittaessa ne ajattelevat oikein ja vaaikenevat viisaasti. Sosiologit sanovat ehkä, että politiikka on kansakunnaksi nimitetyn yhteison järjestäytymisen muoto. Abstraktisuudessaan sekin pitää tietysti paikkansa. Kuka keksii vielä lisää määritelmiä?

Kuten sanottu, nuo määritelmät ovat osatotuuksia. Ne ovat irti konkreettisista, historiallisista ja yhteiskunnallisista yhteyksistään. Valtio on politiikan ydin, ja valtion olemus on väkivalta. Se yhteiskuntaluokka, joka pitä valtiota hallussaan, päättää kaikesta politiikasta, suojellen valtaluokan oikeuksia. Valtion tehtävä on säädellä luokkien välistä taistelua aselepoa muistuttavan luokkarauhan ylläpitämiseksi, mutta sekin tapahtuu aina vallassaolevan luokan eduksi.

Porvariston valtaannousu tapahtui viimeisen parin sadan vuoden aikana veristen vallankumousten kautta. Elämme oikeastaan vielä noiden kumousten jälkivaihetta, sillä nuo väkivaltaiset tapahtumat ovat edelleen muistissa ja seurauksiltaan vaikuttamassa tämän päivän politiikaan Euroopassa. Kapitalismin politiikka on luokkien välistä taistelua vallasta ja taloudellisista eduista.

Luokkajako on pelkistynyt pääomien keskittymisen ja teknisen kehityksen seurauksena neljään luokkaan, jossa pääluokat ovat 1) taloudellisia pääomia omistava pieni ihmisjoukko eli porvaristo, ja 2) pääomia omistamaton suuri ihmisjoukko, työväenluokka. Väliluokiksi on muodostunut 3) aateliston jatkaja ja koulujärjestelmän rekrytoima sivistyneistö. 4) Neljännen luokan muodostaa poliittinen eliitti, joka on sivistyneistöstä eriytynyt sosiaalista pääomaa eli valtarooleja omistava ryhmä.

Kukin luokka taistelee vallasta ja ajaa omia taloudellisia etujaan. Mikään luokka ei ole rajoiltaan ehdoton eikä pysyvyydeltään muuttumaton. Jokainen luokka on lisäksi sisäiseltä hierarkkialtaan hyvin jakautunut jäsenistön taloudellisen, koulutuksellisen ja sosiaalisten roolien mukaisesti. Puolueiden sisäistä hierarkkiaa sävyttää mielenkiintoisesti pääomien yksilöllinen jakautuminen ideologian sisällä. Se on mahdollista sen vuoksi, että luokkajako on objektiivinen ja poliittinen mielipiden on subjektiivinen asia.

Politiikan organisaatio on kapitalismin hengen mukaisesti yritysmuotoinen. Puolueet ovat lakisäädösten mukaan eräänlaisia yrityskonserneja, joiden johtavat yksilöt muistuttavat toimintaperiaatteiltaan poliittisia bonuksia kerääviä alihankkijoita, jotka samalla kilpailevat yrityksen, eli puolueen, johdon valtaamisesta. Johtoaseman valtaaminen antaa poliittisia palkitsemis- ja sanktiovälineitä kilpailijoita vastaan.

Puoluekonsernin sosiaalinen alkupääoma muodostuu 5000 nimestä. Rahallisesta pääomasta jäsenmaksut muodostavat entistä vähäisemmän osan. Jos puoluekonserni on saanut edustajan eduskuntaan, valtio maksaa verorahoista niille miljoonia euroja yritystukea. Valtio tukee myös muulla tavalla, ja myös muita polittisia yrityksiä, kuin puolueita. Varsinainen rahoitus suurimmille puoluekonserneille, kuten Kokoomukselle ja Kepulle, tulee kapitalismin varsinaisilta pääoman omistajilta. Äskettäinen vaalitukiskandaali on tästä asiasta vielä jokaisen muistissa.

Johtoasemassa olevat henkilöt ovat asiallisesti yksityisiä yrittäjiä, mutta muodollisesti he ovat kuitenkin konsernin palkkalistoilla. Osallistuminen kunnanvaltuuston, kansanedustajan tai presidentin vaalin ehdokkaaksi edellyttä ehdokkaalta henkilökohtaisia pääomasijoituksia vaalityöhön, joten köyhät karsiutuvat jo kättelyssä. Ehdokkaan tukiryhmän toiminnassa pelkistyy yritystoiminnallinen periaate täydellisesti. Ehdokas on markkinoitava tuote, joka pitää myydä mahdollisille kannattajille vaalimarkkinoilla keinoilla millä hyvänsä.

Puolueen omaksuma tavoite asettaa tietyt rajaehdot ehdokkaan brändin muodostamiselle. Ehdokas laatii strategian ja taktiikan tavoitteen toteuttamista varten, niin kuin sodassa konsanaan. Vaaliohjelmat ja julistukset muodostavat strategian. Taisteluvänineinä ovat ehdokkaan kirjoitukset, puheviestintä, painotuotteet, mediaseksikkyys, logot, imago, raha ja mainonta. Taistelutaktiikka muodostuu sukkelasta liikkumisesta siinä median ja informaation maastossa, johon äänestäjät on sitoutettu kasvatuksen ja sosiaalisen siteen avulla. Liiketoiminnan mainostoimistot ovat tässä taistelussa ratkaisevia sotaliitolaisia.

Porvarillisen yritystoiminnan ideana politiikassa on pitää poliittinen eliitti ja kansa barrigaadin eri puolilla. Demokratia ei siten voi kuulua porvarilliseen demokratiaan. Politiikan subjekti on yrittäjä ja objekti on kansa. Muuten poliittinen eliitti yrityksineen ei voi hyödyntää äänestäjäkuntaa markkina-alueenan. Niinpä jonkin yhteiskuntaluokan etuja ajava poliittinen yritys ei kanna huolta, saman luokan, mutta eri ryhmien, keskinäisestä yhtenäisyydestä. Esimerkiksi jokainen porvaripuolue taistelee ainoastaan oman yrityksensä pienestä edusta, vaikka on kapitalismin kannalla.

Ainoa kriteeri poliittisen puolueen perustamiselle on saada hankituksi 5000 nimeä, löytää poliittinen ekolokero eli markkinarako brändille, jonka avulla poliittista pääomaa mahdollisesti voidaan kasata ja kasvattaa. Kapitalismissa politiikka on näin ulkoistettu pääoman omistajilta poliittisille yksityisyrittäjille. Voittajat saavat palkinnoksi poliittisen vallan valtiossa. Tämä politiikan ulkoistaminen on samalla asettanut puolueelle ehdottoman päämäärän: Säilyttää kapitalismi. Alue on laaja, joten siinä riittää toimintakenttää monenlaisille puolueille. Suomessa kaikki puolueet ovat omaksuneet tämän tehtäväasetelman.

Joku voi kysyä, että entä vasemmisto ja kommunistisirpaleiden lukuisa kirjo. Valitettavasti nekin ovat omaksuneet kapitalistisen järjestelmän toimeksiannon. Kapitalismi tarvitsee myös antipuolueita. Ne tulevat halvaksi yhteiskunnalle, niistä ei ole mitään vaaraa järjestelmälle, mutta ne kiillottavat kapitalismin ja porvarillisen demoktaian julkisivua mukademokratialla, mukasallivuudella ja mukasuvaitsevaisuudella. Niiltä edellytetään vain yhtä asiaa: pysykää yksityisinä yrittäjinä, irrallisina ja toisianne vastaan taistelevina pienempinä tai suurempina sirpaleina. Juuri sellaisina kapatilismi tarvitsee niitä.

Kansan muutosmielialojen hillitseminen vaatii toisiaan vastaan taistelevia vasemmistolaisia ja kommunistisia sirpalepuolueita. Kansanjoukkojen poliittiseen masentamiseen ei ole toista tehokkaampaa keinoa kuin työväenliikkeen hajanaisena pitäminen.

Vanha oikeisto vastaan uusi oikeisto

2012-01-05T16:09:00.000-08:00

6.1.2012 02:02 Heikki Typpö
Venäjä-revanssia hakeva vanha äärioikeisto (Arto Luukkainen, Veikko Saksi, Reijo Tossavainen jne...) ovat pudottamassa Paavo Lipposen vaalituloksen parhailta paikoilta lähelle häntäpäätä. Paavo Lipponen varoitteli jokin aika sitten äärioikeiston uhasta. Hän tähyili kuitenkin aivan väärään suntaan. Uhka onkin paljon lähempänä kuin hän arvasikaan. Se tulee läheltä demarileiriä, melkein sen tontilta, ay-liikkeestä, sillä dosentti Arto Luukkainen toimi jokin vuosi sitten Rakentajalehden kolumnistina ja saarnaili rakennustyöläisille anteeksiantoa ja luokkarauhaa työnantajakapitalisteja kohtaan.

Tuolle revanssisiivelle on kaikki se mikä, tähtää ison naapurimme, Venäjän, reaalipoliittiseen huomioon ottamiseen rakentavassa yhteistyössä, on kivi toisen maailmansodan sotilassaappaassa. Karjala on saatava takaisin, joka natsi-Saksan lupauksista huolimatta menetettiin hyökkäyssodan tappion seurauksena. Paavo Lipposesta tuli epäisänmaallinen henkilö sen vuoksi, kun hän erehtyi globbaamaan kaasuputkea Venäjältä Eurooppaan. Revanssi-oikeistolle kelpaa lyömäaseeksi Venäjä-rasismin lisäksi myös kotimainen ikärasismi. Lipponen on revanssi-oikeiston mukaan poliittisen mahalaskun jälkeen valmis eläkeläisten pingon peluuseen ja aamupäivätanseihin, kuten sivistynyt dosentti tietää eläkeläisten tekevän.

Revanssioikeiston tavoitteena on mieluummin lisätä kuin vähentää Suomen sotabudjettia. Timo Soinin mukaan varustelumäärärahojen leikkaamiseen ei pidä ryhtyä ennen uuden presidentin valintaa. Jos vaikka sotaväen ylipäällikkönä olisikin revanssihenkinen presidentti. Perussuomalaisilla ja osalla kokoomuslaisia onkin jo saman suuntainen lakialoite vetämässä: sostasyyllisyystuomiot on kumottava. Revanssimiesten poliittinen linja ei liity mitenkään Suomen itsenäisyyden puolustamiseen, sillä EU ja globaali kapitalismi, joka Suomen itsenäisyyden on jo vienyt, saavatkin nyt osakseen pelkkää ymmärtämystä ja unohdusta.

Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön edustama uusi äärioikeisto on saanut hyviä tuloksia globaalin kapitalismin kannalta. Paljon mainostetuista "vallan ytimistä" ei ole herunut kansalle kuin verta ja kyyneliä. Lisäarvokasoillaan istuva eurooppalainen pörssi- ja pankkipelurien kasvoton mafia maksattaa EU:n jäsenvaltioiden velkakriisin kylmän rauhallisesti köyhälistöllä. Tulossa on veronkorotuksia, palvelujen leikkauksia, sosiaalisten etuuksien alasajoja, koulujärjestelmän rappeuttamista ja terveyspalvelujen yksityistämistä. Edessä on siis pelkkää kurjistumista, työttömyyttä ja elintason laskua. Köyhälistön ja eläkeläisten inhimillinen arvo on toimia enää pilkan kohteena. Tässä asiassa vanha ja uusi oikeisto lyövät sovinnon kättä.

Paavo Väyrysen vauhdikas vaalikampanja menettää uskottavuuttaan, kun muistellaan Mari Kiviniemen ja Matti vanhasen hallitusten politiikkaa muutaman kuukauden takaa. Jos Väyrysestä tulisi presidentti, on aivan varmaa, että sama EU-politiikka jatkuisi, kuin tähänkin saakka. Paavo Arhinmäen itsekehun ainoa sisältökysymys on nuoruus ja kokemattomuus. Jos Suomen kansa haluaa kaiken jatkuvan entisellään, valitkoot presidentin vanhoista ehdokkaista, sanoo Arhinmäki. Jos kansa haluaa uusia ajatuksia ja trendejä, hän on ainoa vaihtoehto. Mitä nuo uudet ajatukset ja trendit olisivat, siitä ei ole pienimpiäkään merkkejä olemassa. Sileän otsan takana on useinmiten vielä sileä aivokuori.

Vanha oikeisto vastaan uusi oikeisto -kampanja saa jatkaa kaikessa rauhassa kamppailuaan. Pekka Haaviston, Sari Esaijan ja Eeva Biaudetin tarjoamat poliittiset vaihtoehdot ovat ainakin minulle täysin hämärän peitossa. On onni syntyä suomalaiseksi, mutta siihen tuo onni näyttääkin loppuvan

Valtion velkakriisin syyt

2012-01-03T03:04:00.001-08:00

3.1.2012 12:54 Heikki Typpö
Kun poliittinen porvaristo esittää, että velkaongelma voidaan ratkaista vain pidentämällä työaikaa ja työhistoriaa, niin sillä se todistaa, että uutta arvoa luo vain inhimillinen työ. Tässä se tunnustaa marxilaisen taloustieteen arvolain pätevyyden. Ricardosta alkaen, joka työnarvoteorian alkuversion loi, tästä asiasta on kiistelty. Ricardo ei pystynyt viemään työnarvoteoriaa loppuun asti. Sen teki Karl Marx.

Marx selvitti, miten tuo arvon luonti tapahtuu, lisäarvoteorian avulla. Siinä yhteydessä selvisi myös se, että kaikenlainen työ ei luo arvoa. Tämä oli se seikka, johon Ricardo kompastui. Marxin kuuluista varas-metafoora pilkkasi tuota puolinaista, vain tulojen määrään perustuvaa työnarvoteoriaa. Varkaat ovat sen vuoksi kaikkein hyödyllisimpiä kansantulon luojia. Porvarillinen taloustiede on edelleen pitäytynyt tuohon Ricardon puolinaisuuteen, ja nyt tuo puolinaisuus estää näkemästä totuutta niiltäkin poliitikolta ja teoreetikoilta, jotka haluaisivat selvittää ne todelliset syyt, jotka velkakriisin taustalla ovat.

Velkakriisin taustalla ei ole ainoastaa puolinainen käsitys arvon tuotannosta, vaan myös arvon jakaantuminen. Arvon jakaantuminen yksityisomistuksen olosuhteissa on johtanut pääomien kasaantumiseen ja sen vastaliikkeenä väestön proletarisoitumiseen kaikkine seurauksineen. Valtioiden velkakriisi nykylaajuudessa on varsin tuore ilmiö. Kapitalismin aikaisemmissa vaiheissa sitä ei ollut. Valtioiden velkakriisi on vain globaalille tasolle kasaantuneen pääoman seurausilmiö.

Uutta arvoa luo vain tuottava työ (aineellinen tuotanto, jonka tavaroita voi ostaa markkinoilta) Tuottamatonta työtä ovat muun muassa seuraavat tuotannon alueet: kooruptioon liittyvä, hallinto, kauppa, pankki, mainos, vallanpito, mukavuudenhalu, muu hömpötys jne. Raja tuottavan ja tuottamattoman työn välilä on sumea, mutta se on olemassa. Sille on löydettävä selvät kriteerit. Asia on tärkeä sen vuoksi, että kansantuloa luo vain tuottava työ. Tuottamaton työ vain kuluttaa sitä.

Velkakriisin taustalla on siis ristiriita kansantulon tuotannon ja kulutuksen välillä. Kasvava tuotanto edellyttää, että kasvanutta tuotantoa pitää seurata kasvanut kulutus. Jos velkakriisiä hoidetaan, kuten nyt, leikkaamalla kulutusta, kriisi pahenee. Liian pienet palkankorotukset, jopa niiden lasku, kulutukseen liittyvät verotus, hintojen nousu jne., pahentavat velkakriisiä.

Velkakriisi kertoo ristiriidasta elämänvälineiden (siis tavaroiden) tuotannon ja voiton tavoittelun välillä. Tuotantoa ei siis määrä ihmisten aineelliset tarpeet vaan mahdollisimman suuret voitot. Väliä sillä, mitä tuotetaan, kunhan voitot ovat suuret. Koska työvoima voidaan taloudellisessa mielessä ymmärtää myös tavaraksi, niin voitontavoittelu jättää myös "ihmistuotannon" ja sen vaatimat tarpeet toisarvoiseen asemaan. Tämä on osa tavaran tuotannon ja voitontavoittelun välistä ristiriitaa.

Tuotanto, jonka tuotteet eivät mene markkinoilla kaupaksi, on haaskausta. Kulutustavaroiden tuotannossa tällainen tuotanto lopetetaan. Työvoimatavaran tuotannossa näin ei voida menetellä. Työttömyys aiheuttaa valtavat haaskaukset kansantulon kulutuksessa. Se on kapitalistisen talousjärjestelmän itse aiheuttamaa haaskausta. Pelkästään taloudellisessa mielessä lastenhoito, kasvatus, koulutus, terveydenhuolto, sosiaaliturva, eläkkeet jne. jotka sinänsä voidaan laskea kansantuloa tuottavaksi, jää hyödyntämättä täysimääräisesti. Tuottömyydestä johtuvat sosiaaliset ja inhimilliset seuraukset ovat asia erikseen.

Globaalin kapitalismin kaudella kansallisessa omistuksessa ollut pääoma on myyty/lahjoitettu yksityiseen omistukseen, joka on monessa tapauksessa viety maasta pois. Tämä on kohdistunut juuri aineellista tuotantoa harjoittaviin pääomiin. Maahan (Suomeen) on jäänyt vain tuottamaton taloudellinen toiminta, eli se, joka vain syö kansantuloa. Ei ihme, että valtion velanoton tarve lisääntyy.

Kaiken velkaantumista aiheuttavien tekijöiden taustalla on ristiriita pääomien omistuksen ja omistamattomuuden välillä (1% vastaan 99%). Se on seurausta pääomien kasautumisesta, ja se johtuu taloudellisista lainalaisuuksista yksityisen omistusoikeuden olosuhteissa. Se on tuottanut pääomien kasaantumisen ja väestön proletarisoitumisen kautta maailman. Kasautuneelle yksityiselle pääomalle on saatava korkotuloja valtioiden velanoton kautta, koska reaalitalous ei tarvitse pääomakasoista kuin murto-osan. Poliitikot itse ovat suuressa määrin myös sijoittajia.

Näitä velkakriisiin liittyviä ongelmia kapitalismi ei voi enää ratkaista. Yhteiskunnat on lähitulevaisuudessa, varsinkin kehittyneessä lännessä, pakko organisoida uuden arvon luonti yhteisomistuksen ja avoimen demokratian periaatteilla ihmisen tarpeista lähtien. Mitä pikemmin se aloitetaan sitä rauhanomaisemmin muutos tapahtuu. Kapitalismin vakausvälineet EU:ssa kuten koko EU, euroineen päivineen, ovat yhtä tyhjän kanssa näiden ongelmien edessä. Presidenttiehdokas Paavo Arhinmäki sanoi, että laman ja taantuman pelossa tilanteelle ei voida tehdä mitään.

Asiantuntijat ovat niin sanoneet. Tämä on kait sitä arvojohtamista?

Toinen mailmansota oli luokkasota

2012-01-01T04:17:00.001-08:00

1.1.2012 14:02 Heikki Typpö
Toisen maailman sodan tapahtuminen analyysi, ja niin ollen myös synteesi, on vielä tekemättä. Ajallisen välimatkan lyhyydestä johtuen tähänastinen keskustelu on eräänlaista ideologista jatkosotaa. Objektiivinen, etten sanoisi tieteellinen, näkemys on edelleen hahmottumatta. Tämä johtuu maailmansotaan liittyvien tapahtuminen monimutkausuudesta ja kummankin, tai mieluummin, kunkin osapuolen sisäisestä ristiriitaisuudesta. Osapuolia oli itseasiassa näet kolme: fasismi, kommunismi ja porvarismi, eli teesi, antiteesi ja synteesi. Porvariston rooli oli ideologisesti vähäinen, mutta taloudellisesti sitäkin vahvempi. Edustihan porvaristo luokkasodan synteesiä, lopputulosta.

Syynä tilanteen sekavuuteen oli historian kehityksen epätasaisuus ja eriaikaisuus. Kapitalismi oli ollut jo kauan murtautumassa valta-asemaan eri puolella maapalloa. Toisaalta feodalismi, ja varsinkin sen kuklttuuri ja sosiaalipsykologia, elivät voimakkaana, jo kapitalismiin siirtyneissä maissa, mutta myös itse talousjärjestelmänä feodalismia oli olemassa, sitä on vieläkin olemassa. Kommunismi oli syntynyt kaiptalismi mukana, pääomien keskittymisen ja sen vastaliikkeen, proletarisoitumisen, sekä työväenluokan sisäisenä eriytymisenä porvaristosta. Kommunismin ideologia ja työväenluokan luokkakoostumus oli näin ollen uusin ja samalla keskeneräisin yhteiskuntaluokka ja ideologia toisessa maailmansodassa. Tämä kehitys jatkuu vieläkin. Kommunismi toimi toisessa maailmansodassa antiteesinä fasismille.

Looginen historianselitys kulkee päinvastaiseen suuntaan kuin todellinen kehitys. "Se alkaa post festum, siis kehitysjuoksun valmiista tuloksista", kuten Karl Marx asian ilmaiseen Pääomassaan. Nyt juhlat ovat ohi ja lopputulos kaikkien nähtävillä. Nyt porvarillinen vallankumous, muutamia idän maita lukuun ottamatta, on suorittanut tehtävänsä. Ratkaiseva etappi saavutettiin silloin, kun Venäjä siirtyi kapitalismiin. Maailma on nyt tuotantotavaltaan kapitalistinen, hetkellä, jolloin kapitalismin oma kehitysenergia on kulunut loppuun. Pääomat ovat kasaantuneet loppupisteeseensä, ja maapallon väestö kuuluu taloudellisesti (90%:sesti, jopa 99%:sesti) työväenluokkaan. Historian kehityksen dialektiikassa on alkamassa uusi vaihe. Miten tuo muutos tapahtuu, milloin, tai kuinka väkivaltainen se on, sitä ei voida tietää, mutta samalla se päättää ihmiskunnan historiassa luokkakehityksen pitkän jakson synteesiin, jossa lajiyksilöt ovat tasa-arvoisia. Nimitän tätä synteesiä kommunismiksi.

Toisen maailmansodan "jatkosota" on pyrkinyt demonisoimaan kommunismin kaiken pahan ja väkivaltaisuuden alkusyyksi. Neuvostoliitto oli paha sen vuokosi, että sitä luultiin (ja tahallaan "luullaan" vieläkin) kommunismiksi, niiden puheiden perusteella, joita vallankumouksen melskeessä puhuttiin. Mutta historia ei kulje puheiden mukaan, vaan tuotantotapojen mukaan. Se että tuo kommunismi voitti toisen maailmansoda, se kuitenkin turvasi kapitalismin demokraattisen kehityksen niin Suomessa, Euroopassa kuin koko maailmassa. Jos fasismi olisi voittanut, tilanne olisi toinen. Kapitalismi vaatii porvarillista demokratiaa, siis demokratiaa pääomien omistuksen mukaan. Sen on ollut myös pakko sietää, juuri kommunismin voiton vuoksi, jonkinlaista demokratiaa myös työväenluokalle. Kommunismissa demokratian on oltava yksilöiden välistä tasa-arvoa. Se edellyttää taloudellisten, kulttuuristen ja sosiaalisten pääomien tasa-arvoista omistamista.

Puolustusministeri Stefan Wallin (HS 31.12.2011) rakentelee jo tulevan sodan aseellista, maailman laajuista, rintamaa, kun hän vaatii Suomen puolustuksen sitomista kapitalistisen lännen yhteiseen sotavaraustukseen (johon NATO:kin siäsältyy), eli siis tuon yhden prosentin etujen turvaamiseksi 99 prosenttia vastaan. Toisen maailmansodan kaava toteutuu siis jälleen: Suomi liittoutuu ulkopuolisten maiden kanssa sotaan. Vihollinen on määritelty ja tavoite on asetettu hallituksen ja politiikan tasolla. Vihollinen on joka maassa oleva järjestäytynyt työväenluokka. Tulevan sodan tavoite on sen pitäminen kurissa aseellisesti, joka maassa. Strategiakin tuon tavoitteen toteuttamiseksi on valmiina. Se on kansallisen demokratian kavennus ja kansainvälisen väkivallan uhan ylläpito ja tarvittavat operaatiot. Kaikki on alistettu tuolle strategialle jo nyt.

Työväenluokan strategia on myös hahmottumassa, aivan luonnollista tietään. Se on aseeton strategia. Arabikevät ja Venäjän mielenosoitusten esimerkki putinilaisuutta vastaan, ovat siitä pieninä vihjeinä. Työväenluokan aseina ovat vain sen lukumääräinen suuruus, ideologia, järjestäytyneisyys sekä sosiaalinen media ja netti. Kumpi rintamista edustaa Davidia ja kumpi Goljattia, sen voi jokainen itse valita.

Karvattomat oikeistopierut haisevat natsismilta

2011-12-29T01:46:00.001-08:00

29.12.2011 11:39 Heikki Typpö
"Kaikenkarvaiset vasemmistopierut tuijottavat silmänsä kipeiksi Akateemista Karjala-Seuraa, Lapuanliiketta, Isänmaallista Kansanliikettä ja Sinimustat-järjestöä ja väittävät, että Terijoen hallitus ei liity Suomen historiaan." (Jaakko Anttilan kommentti 28.12.2011 US:n Puheenvuoropalvelun blogissa Sinimustat, Mustapaidat ja Hitler-jugend - Suomessa. Blogin kirjoittaja Tapio Oksanen).

Insinööri Anttila tarkoitti tuolla kaikenkarvaisella vasemmistopierulla minua, joten katson oikeudekseni vastat vähän perusteellisemmin. Ennen kaikkea sen vuoksi, että kapitalismin kriisiytyessä uusi antikommunismi on kovassa nousussa, vaikka kommunistisen liikkeen tila on enemmän kuin surkea. Jaakko Anttilan kommentti on tässä mielessä oireellinen.

Kansanedustaja Reijo Tossavaisen tekemästä lakialoitteesta sostasyyllisyystuomioiden purkamniseksi alkanut keskustelu on nostanut terveellä tavalla esille Suomen historian synkkiä piirteitä. Ne liittyvät aikaan itsenäisyytemme alusta toisen maailmansodan loppuun. AKS, IKL, Sinimustat, mustapaidat ja Hitler-jugend ovat muistomerkkejä noista synkistä ajoista, joita ei kannata unohtaa, vaikka niille ei ole paluuta reaaliseen yhteiskuntaan enää, kävipä globaalille kapitalismille, EU:lle ja Suomen mykypolitiikalle miten tahansa.

Silloin kun politiikka on ajautumassa konkurssiin, silloin etsitään syyllisiä. Jaakko Anttilan ja hänen hengenheimolaistensa pyrkimys on syyllistää kommunistit noihin julmaa kärsimystä lukemattomille ihmisille tuottaneisiin tapahtumiin. En toista noista kysymyksistä aikaisemmin käytyä keskustelua näissä blogeissa. Keskityn vain Terijoen hallitukseen eli kysymykseen siitä, oliko se Suomen tai erityisesti Suomen kommunistien sisäpolitiikkaa.

Koko Terijoen hallitus oli toisen maailmansodan ja Talvisodankin kannalta toisarvoinen kysymys sen rinnalla, että miksi maailman sota syttyi, mihin sillä pyrittiin, kuka sen aloitti, ja mikä rooli siinä oli virallisella Suomella. Kun sota oli syttynyt 1.9.1939 Puolan jaolla, niin vyöry lähti liikkeelle omalla julmalla logiikallaan. Sen eri vaiheet ja lopputulos tunnetaan. Suomen Talvisota ja Jatkosota ovat tuon kokonaisuuden osia. Vihollisrintamien strategiat ja taistelutaktiikat noudattivat niitä julmia lakeja, jotka ovat kuuluneet ja kuuluvat kaikkiin sotiin.

Terijoen hallitus on laskettava Stalinin strategiaan kuuluvaksi. Hän kieltämättä yritti sen avulla muuttaa Talvisodan sisällissodaksi käyttämällä hyväksi Suomen Kommunistista Puoluetta vaatimalla sen pääministeriksi silloisen SKP:n puheenjohtajaa Arvo Poika Tuomista. Tuominen kieltäytyi pääministeriydestä ja tuomitsi koko hankkeen typeränä toimenpiteenä. Hän tuomitsi myös Stalinin ja Hitlerin "hyökkäämättömyyssopimuksen" työväenliikkeen periaatteen vastaisena tekona. Kansojen itsemääräämisoikeus oli tuolloin jatkuvasti keskustelun piirissä ja sitä pidettiin ja pidetään edelleen pyhänä periaatteena.

Toinen maailmansota oli fasismin ja kommunismin välinen ideologinen sota, jonka aloitti natsismiin sitoutunut Saksa ja Suomi sen liittolaisena. Anttila haluaa pestä tuon syyllisyyden pois hengen heimolaistensa niskoilta, ja siirtää syyllisyys sodan aloittajan ideologian mukaisesti kommunistien niskoille.

Terijoen hallituksen ministerit olivat v.1918 sodan seurauksena NL:oon ajettuja punapakolaisia, jotka oli vasten tahtoisesti Stalinin toimesta nimitetty ministeriksi. Tuominen Kertoo tämän prosessin tarkasti muistelmateoksissaan.

Tuomisen kieltäytyminen pääministeriydestä ja Stalin-Hitler -paktin tuomitseminen tunnetussa kirjasessaan välittömästi vapauttaa Suomen kommunistit tuosta insinööri Jaakko Anttilan syytteestä, jonka mukaan SKP olisi ollut Terijoen hallituksen takana.

Politiikka ilman sotaa

2011-12-25T12:47:00.001-08:00

25.12.2011 22:44 Heikki Typpö

"Siis vielä kerran: Sota on politiikan väline; sitä on arvioitava poliittisin perustein; se on pakostakin luonteeltaan samalaista kuin kuin poltiikka; sodankäynti on suurilta linjoiltaan näin ollen itsessään politiikkaa, joka on vaihtanut kynän miekkaan, mutta ei ole silti lakannut ajattelemasta omien lakiensa mukaisesti" (Clausewitz, Sodankäynnistä, s, 289).

Clausewitz oli saksalainen, ja hän kirjoitti kirjansa Ransakan vallankumouksen ja Napoleonin sotien kokemuksesta. Napolen uudisti sodankäynninn menetelmiä ja eteni sotatoimissaan voittamattomana maasta toiseen, paitsi sortaretkessään Venäjälle. Se koitui Napolenon kohtaloksi.

Kun Saksa ja muut eurooppalaiset maat sortuovat Napoleonin armeijan edessä, Clausewitz tulkitsee häviön syyksi väärän politiikan. Kaikki riippui politiikasta. Juuri tässä on Clausewitzin suuruus. Sota on politiikan keino. Politiikka asettaa tavoiteet sodalle. Keinot ovat riippuvaisia tavoittesita.

Clausewitz piti ajan hegen mukaan (1780-1831) sekä politiikkaa, ja myös sotaa, ihmisolemuksen ja myös yhteiskunnan luonnollisena ilmentymänä. Sota on normaalia sosiaalista vuorovaikutusta, kuten politiikkakin, ja siihen siältyi sota. Tähän sisältyy Clausewitzin virhe. Politiikka ilmentää yhteiskunnan sisäistä ristiriitaa, ei ihmisen olemusta sinänsä. Eturistiriita on eri asia kuin ihmisen olemus. Sen on nykytietämys vahvistanut.

Luokkayhteiskunta, joka tuolloinkin oli vallalla, se jää Clausewitziltä näkemättä. Porvaristo oli vasta nousemassa valtaa. Porvariston politiikka oli hänen mukaansa kuitenkin oikeaa, ja feodaali-monargioiden politiikka oli väärää. Mutta mistä tuo ero johtui, sitä Clausewitz ei ymmärtänyt.

Kun sodan syyt olivat ainoastaan politiikassa, Clausewitz vapautti näin ihmislajin olemuksen syyllisyydestä ikuisiin sotiin, siis tulevaisuutta ajatellen. Ihmisolemus voi siis tuottaa sellaisen politiikan, jonka välineistöön sota ei kuulu. Tämä mahdollisuus on klassikon lahja tälle päivälle. Kaikkien sotien analyysi merkitsee siis etupolitiikan analyysia.

Tällä viitekehyksellä olen analysoinut Suomen itsenäisyyden ajan sotia. Ne ovat selvästi luokkapolitiikan aikaansaanoksia. Niiden taakse ei voida vetäytyä piiloon ilman politiikan ja politiikkojen syyllisyyttä. Niillä voidaan arvioida USA:n politiikan syyllisyyttä tämän päivän sotiin. Nato on globaalin kapitalismin politiikan välinen. Clausewitzin avulla voidaan arvioida myös terrorismismin poliittisia tavoitteita. Silloin myös sotaisat uskonnot savat poliitisen tunnusvärin.

Uhkakuva globaalin kapitalismin ja EU:n politiikan sisältämästä sodan mahdollisuudesta nousee pelottavana esille. Kun kansan joukkoja kurijistetaan, riistetään ja sorretaan, sillä rakennetaan uusia mahdollisia sotia. Tämän päivän politiikka on selvälinjaista etupolitiikkaa. Reakointi siihen, myös riistettyjen puolella, on poliittinen. Näin on aikaisemminkin syntynyt sodan vastapuolet.

Kuten Clausewitz on sanonut, sodan kehitys kulkee aina kohti äärimmäisyyttä. Tuo kehitys on tehnyt sodasta mahdottoman välineen. Aseiden tuhovoima on kasvanut niin suureksi, että koko ihmiskunta voidaan tuohota politiikan välineiden, ydinsodan, voimalla. Sodan varaan ei voida enää laskea poliittisten etujen puolustamista.

Myös armeijan merkitys on käynyt tarpeettomaksi. Mahdolliset sodat ovat muuttuneet sisällissodiksi, yhteiskuntaluokkien välisiksi sodiksi. Arbikevät on tästä todistuksena. Myös Calusewitz korostaa, että henkinen varustautuminen on aineellista varustautumista tärkeämpi asia. Sotatekniikka onkin tulevaisuudessa henkisten välineiden tekniikkaa. Niitä ovat jo internettiä ja sosiaalista mediaa yllä pitävä tekniikkaa.

Clausewitzin aikaan kansanjoukot, sotilaat, armeijan miehistö olivat sotapäälliköiden informaation varassa. Nyt ihmiset savat tietonsa aivan muuta kautta. Sodan käynnin henkiset välineet ovat monilta osin poliitikkojen ja sotapäälliköiden ulkopuolella. Clausewitzin startegia ja taktiikka eivät enää toimi. Jokaisen "sotilaan" politiikan analyysi arvioi, päälliköistä riippumatta, itsenäisesti tulevien sotien tavoitteet ja keinot.

Voiko sitten olla politiikkaa, joka ei siäsällä mahdollisuutta jatkaa politiikkaa sodan keinoin? Nykypäivänä tiedetään, että kyllä voi. Etupolitiikka lepää etuoikeuksien varassa. Pääomien omistuksen varassa: taloudellisten pääomien, kulttuuripääomien ja sosiaalisten pääomien varassa. Tähän saakka nuo pääomat ovat kautta historian olleet pienen etuoikeutetun ryhmän omistuksessa. Se on johtanut liian monta kertaa vallan pitäjiä turvautumaan äärimmäisiin sodan keinoihin.

Nyt on realistinen mahdollisuus palauttaa pääomien omistus (mikä on aina vallan omistusta), kansan tasa-arvoiseen omistukseen. Pääomat ovat aseiden muuttunut muoto sodan oloissa. Kun pääomat ovat kansalla, myös aseet ovat kansalla. Kansa ei käytä niitä itseään vastaan. Tuolloin ei ole myöskään vihollista, johon nuo aseet pitäisi suunnata.

Silloin harjoitetaan politiikkaa ilman sotaa.

Tossavainen vastaa Clausewitz

2011-12-20T15:25:00.001-08:00

21.12.2011 01:16 Heikki Typpö

Perussuomalainen kansanedustaja Reijo Tossavainen on jättänyt eduskunnalle lakialoitteen, jonka tarkoituksena on kumota sotasyylliisinä tuomittuja suomalaisia johtavia poliitikkoja Toisen maailmansodan ja Suomen Talvisodan aikaisista rikoksista.

Lakiesityksen perusteluissa vääristellään kyseisten sotien poliittista luonnetta, vähätellään Suomen osallisuutta kyseisten sotien syttymiseen ja kaunistellaan sotaan johtaneen valtiojohdon vihamielistä politiikkaa Suomen työväenluokkaa ja Neuvostoliittoa vastaan. Neuvostoliitto ymmärrettiin tuolloin yleisesti työväenluokan arvoille perustuvaksi valtioksi.

Toisen maailmansodan peruselementit luotiin jo ensimmäisen maailmansodan loppuratkaisuissa. Suomi oli tuolloin Venäjän autonominen osa, ja Venäjä ja Saksa olivat sodassa keskenään. Venäjällä ja Saksassa keisarikunnat sortuivat ja Suomi itsenäistyi Venäjän alaisuudesta. Kussakin maassa käytiin lisäksi sisällissotaa, mikä johtui vanhojen ja uusien yhteiskuntaluokkien keskinäisistä eturistiriidoista.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Venjällä valtaan nousi bolshevikkipuolue, joka ryhtyi rakentamaan sosialismiksi nimittämäänsä järjestelmää. Saksassa Vallan otti Hitler, joka ryhtyi kaatuneen monarkian tilalle rakentamaan arjalaisen aateliston varaan eräänlaista uuden tyyppistä feodalismia eli natsilaista yhteiskuntaa. Venjän tsaarin kaaduttua autoniminen Suomi halusi itsenäistyä ja luovuttaa päätösvallan eduskunnalle.

Vanhasuomalaisen aateliston perilliset mitätöivät Eduskunnan valtaoikeudet sen vuoksi, että Eduskunnan enemmistön muodostivat sosialidemokraatit. Se johti sisällissotaan, jossa vastakkain olivat torppareita, talonpoikia ja työläisiä edustava Punakaarti, ja vastakkaisella puolella vanhaa aatelistoa, kartanon herroja, sivistyneistöä ja talonpoikia edustavaa suojeluskunta, jota nimitettiin Valkokaartiksi.

Näiden yhteiskunnallisten luokkavoimien keskinäinen taistelu johti Toiseen maailmansotaan, johon tavalla taikka toisella liittyivät kaikki eurooppalaiset valtiot ja lopulta koko maailma. Sota oli ennen näkemättömän verinen ja raaka. Sitä edelsivät massamurhat jokaisessa osallistuja maassa: Saksassa, Neuvostoliitossa ja Suomessa. Poliittinen terrori sisältyi noiden maiden yhteiskuntarakenteeseen.

Toisen maailmansodan lopullisessa rintamajossa vastakkain oli kaksi ideologiaa: fasismi ja kommunismi. Valtioiden välinen rintamajako kulki siten, että toisella puolella oli Neuvostoliitto, ja toisella puolella Saksa ja Suomi, sekä joukko muita maita. Sodan ideologisen luonteen vuoksi rintamajako kulki myös kunkin maan sisällä. Hyökkäävänä osapuolena oli fasistinen ideologia, jota Saksa ja sen kanssa liitossa oleva Suomi edustivat.

Juutalaiset ja kommunistit Saksassa ja myös Suomessa olivat hyökkäyksen kohteena. Sosialismiaan rakentava Neuvostoliitto oli maailmansodan pääkohde. Historiallisen kehitysviiveen, Interventiosodan hävityksen ja teollistumisen keskeneräisyyden vuoksi NL ei voinut olla kuin puolustusasemissa. Kuitenkin se voitti hyökkääjät.

xxxxxxxxxx

Kansanedustaja Reijo Tossavaisen lakialoitteen perustelut:

Neuvostoliitto hyökkäsi Hitlerin ja Stalinin 23.8.1939 solmiman ns. Ribbentrop-sopimuksen seurauksena Suomeen 30.11.1939. Tätä kansainvälisen oikeuden vastaista hyökkäystä seuranneen talvisodan jälkeen Suomi pakotettiin luovuttamaan yli 10 % pinta-alastaan Neuvostoliitolle. Kesällä 1941 Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon Suomelle tarjoutui tilaisuus saada maaltamme väkivalloin otettu alue takaisin. Tässä ns. jatkosodassa Suomi jäi 1944 tappiolle, ja maamme oli pakko taipua Neuvostoliiton sanelemiin ankariin välirauhan ehtoihin.

Näin syntyneessä tilanteessa Suomi joutui Neuvostoliiton voimakkaasti painostamana säätämään 1945 taannehtivan rikoslain "sotaan syyllisten rankaisemisesta" (laki 890/1945) sekä perustamaan heidän tuomitsemistaan varten satunnaisen erityistuomioistuimen, "sotasyyllisyysoikeuden". Syytetyiksi valittiin Neuvostoliiton osoituksia seuraten vuosien 1941-1944 valtiojohtomme kahdeksan korkeata edustajaa Tasavallan Presidentti Risto Rytistä alkaen. Muut syytetyt olivat J.W.Rangell, Väinö Tanner, T.M.Kivimäki, Edwin Linkomies, Henrik Ramsay, Antti Kukkonen ja Tyko Reinikka. Neuvostoliiton taholta jatkuneen vahvan painostuksen leimaamassa ja muutoinkin politisoituneessa oikeudenkäynnissä tuomio julistettiin 21.2.1946, ja siinä syytetyt tuomittiin pitkiin vapausrangaistuksiin.

Valtaosa suomalaisista ei ole koskaan pitänyt sotasyyllisiksi täten tuomittuja syyllisinä mihinkään rikokseen, vaan isänmaallisina kunniallisina kansalaisina, jotka äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa ponnistelivat silvotun ja uhanalaisen maamme hyväksi. Sanotut kahdeksan silloisen valtiojohtomme korkeaa edustajaa eivät suomalaisten silmissä ole koskaan vähimmässäkään määrin menettäneet kunniaansa eikä heidän osaltaan siksi sinänsä tarvita mitään kunnian palautusta.

Kuitenkin on kansallisen ja oikeusvaltiollisen itsekunnioituksen takia aiheellista edes myöhään avata lailla säännelty tie oikaista syytettyjä kyseisen tuomion muodossa kohdannut vääryys. Etenkin nyttemmin, kun Neuvostoliiton painostusote Suomesta on jo kaksikymmentä vuotta sitten lakannut, on oikaisu Suomen velvollisuus täysimittaisena oikeusvaltiona, joka kunnioittaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kaikkia periaatteita.

xxxxxxxxxx

Carl von Clausewitz

Kansainvälisesti tunnettu 1780 - 1831 elänyt sodankäynnin teoreetikko Carl von Clausewitz esittää yleispäteviä määritelmiä sodan olemuksesta kirjassaan "Sodankäynnistä". Alla olevat lainaukset ovat hänenkirjastaan sivuilta 15 - 28.

"Sota ei ole muuta kuin laajennettua kaksintaistelua. Jos haluamme ajatella kokonaisuutena niitä lukemattomia kaksintaisteluja, joista se koostuu, on parasta verrata sitä kahteen painijaa. Kumpikin osapuoli yrittää fyysistä väkivaltaa käyttäen pakottaa toisen alistumaan tahtoonsa; kummankin lähin tavoite on vastustajan nujertaminen"

"Sota on siis väkivaltainen toimi, jonka tarkoituksena on pakottaa vastustaja noudattamaan meidän tahtoamme...fyysinen väkivalta on siis keino...pakottaminen noudattamaan meidän tahtoamme on päämäärä."

"Sota ei ala ennakoimattoman äkillisesti; sen valmistelut eivät ole hetken työtä, joten kumpikin kahdesta vastapuolesta voi arvioida toista suurin piirtein jo sen perusteella, millainen tuo toinen on, mitä hän tekee...Tässä yhteydessä nousee tarkastelun piiriin aivan itsestään uudelleen aihe, jonka olemme pitäneet siitä syrjässä: se on sodan poliittinen tavoite... poliittinen tavoite sodan alkuperäisenä motiivina hyvin olennainen tekijä tuloksessa, johon päädytään"

"Sota on pelkästään politiikan jatkamista toisin keinoin. Näin siis havaitsemme, että sota ei ole vain poliittista toimintaa, vaan todellinen politiikan väline, poliittisten suhteiden hoitamisen jatkamista, sen toteuttamista toisin keinoin. Sodan erikoisominaisuudeksi jää vain sen keinojen erityinen luonne".

"Havaitsemme siis ensiksiki, ettemme saa pitää sotaa missään tapauksessa itsenäisenä ilmiönä, vaan politiikan välineenä; ja vain tämän käsityksen varassa voidaan välttää ristiriidat koko sotahistorian kanssa.

xxxxxxxxxxx

Tossavaisen lakialoitteen ydinkysymyksiksi nousee Suomen Hallituksen ja sitä edustaneiden strategien viattomuus tai syyllisyys koko maailmansodan ja erityisesti Talvisodan alkamiseen ja asevelisuhteiden syntyminen fasistisen Saksan kanssa. Millaista oli se Talvisotaa edeltänyt politiikka, jonka jatkoa sota Clausewitzin mukaan oli. Vai oliko Suomi viaton sodan uhri, joka joutui hyökkäyksen kohteeksi ilman omaa syytään, Neuvostoliiton taholta.

Itsenäisyyden alusta lukien ansioluetteloon on kirjattava mm. Eduskunnan päätösvallan epääminen työväenenemmistön vuoksi vuonna 1917. Valtalain vastustaminen ja Eduskunnan hajotuspyynnön esittäminen Kerenskille. Se johti kehityksen kohti vuoden 1918 veristä sotaa. Saksalainen armeijakunta osallistui Valkoisten puolella sodan ratkaisuun Punaisten tappioksi. Antautuneiden punakaartilaiset (25 000 kaartilaista) fyysinen tuhoaminen keskitysleireihin aiheutti pysyvän trauman suomalaiseen yhteiskuntaan.

Marsalkka Mannerheimin "miekantuppipuheet" sodan päätösjuhlissa suuntasivat invaasioon Itä-Karjalaan. AKS:n Suur-Suomi-ideologia tähtäsi niin ikään ulkomaiseen agressioon. IKL , muilutukset itärajalle, Mäntsälän kapina ja poliittinen terrori suuntautui työväenliikettä ja kommunisteja kohtaan 1920-30 -luvulla. "Heil Hitler, meil Kosola" -sanonta kuvasi 1920-30 luvun vaihteen poliittista ilmapiiriä. Se kertoo jo poliittisesta sukulaisuudesta.

IItä-Karjalan ja Aunuksen retket Neuvostoliiton alueelle johtivat Tarton rauhansopimukseen, joka silloisessa mediassa leimattiin "häpeärauhaksi". Karjalan "vapauttaminen" jatkui senkin jälkeen. Kommunistisen puolueen toiminta kiellettiin. Tammisaaren keskitysleiri jatkoi olemassaoloaan toiseen maailmansotaan saakka. Punakaartilaisten jälkeläiset olivat yhteiskuntakelvottomia. Talvisodan lähestyessä heidät pistettiin turvasäilöön.

Jo 1920 -luvulla alettiin linnoittaa Suomen itärajaa. Ystävyys-suhteet Saksaan kuningasseikkailun jälkeen ja Hitlerin valtaan nousun yhteydessä tiivistyivät (Mauri Ryömän selvitykset). Talvisodan alla, huomattavasti ennen (30.11.2011) sodan alkua, Suomen armeija mobilisoitiin itärajalle täysimääräisenä. Stalinin-Hitlerin paktin jälkeen Suomi torjui Moskovan rauhan ehdot, joilla Talvisota olisi voitu estää. Suomi luotti Saksan lupaamaan tukeen tulevassa sodassa.

Talvisodan jälkeiset rauhanehdot NL:n kanssa hyväksyttiin Saksan kehtouksesta ja lupauksesta saada kaikki korkojen kera takaisin, kun Saksa hyökkää Neuvostoliittoon. Jatkosodassa Suomi oli avoimesti Saksan liitolaisena. Stalinin ja Hitlerin hyökkäämättömyys sopimus ja Puolan sotilaallinen jako 1.9.1939 aloittivat toisen maailmansodan. Talvisota oli seuraavana vuorossa. Erillissodasta ei siis voida puhua.

Clausewitzin määrittelemälle sodan poliittiselle tavoitteelle, löytyy vahvat perusteet. Suomi ei siis ollut viaton osapuoli enempää Talvisodassa kuin maailmansodassakaan. Vastuu Suomen viemisestä aktiivisesti hyökkäysrintamaan Saksan aseveljenä Neuvostoliittoa vastaan, tekee tuomituista sotasyyllisiä. Heidän symbolinen vapauttaminen syyllisyydestä mitätöisi sen ankaran opetuksen, jonka ihmiskunta on sodista saanut.

Kansanedustaja Tossavaisen lakialoite tahraa Perussuomalaisten kunnian ja maineen Suomen kansan puolustajana EU:ta ja kansainvälistä kapitalismia vastaan. Tämä tahra on mahdollista pestä vielä pois oma-aloitteisesti. Toivon sitä sydämmestäni. Niin tekee varmasti enemmistö Suomen kansas

Miksi Stalin liittoutui Hitlerin kanssa

2011-12-18T14:14:00.001-08:00

19.12.2011 00:09 Heikki Typpö

Kuten tiedetään Hitler ja Stalin solmivat keskenään hyökkäämättömyyssopimuksen elokuun 23.pnä1939, jossa sovittiin toisen maailmansodan aloittamispäivästä, Puolan jaosta sekä NL:n ja Saksan välisestä etupiirijaosta. Näin kirjoittaa Arvo Poika Tuominen kirjassaan Murskyn aikaan. Tuominen seurasi tapahtumia läheltä. Olihan hän Kominternin Presidiumin jäsen, O W Kuusisen läheinen työ- ja asuintoveri. Hän tiesi mistä oli kysymys. Stalin osasi aina yllättää politrukit, kuten nytkin. Silti näillä tapahtumalla oli myös sekä teoreettinen että poliittinen tasutansa.

Hitlerin valtaan nousua ja operaatioita läntisiin naapurimaihin oli Neuvostoliitossa seurattu tarkasti. Hänen Main Kampf -teoksensa osattiin ulkoa. Siellä tiedettiin mitä tulemaan piti. Natsismi ja kommunismi olivat yhteensopimattomat aatteet. Kansojen itsemääräämisoikeus oli vielä Stalininkin aikana pyhä periaate. Sen vuoksi Stalinin-Hitlerin pakti oli shokki sekä Neuvostoliitossa että koko maailmassa.

Stalin kunnioitti teoreettisia perusteita kaikelle toimille. Sellainen teoria, joka oli Stalinin-Hitlerin paktin taustalla, oli nimeltään Yli-imperialismin teoria, joka oli syntynyt Leninin lempilapsen Buharinin kynästä. Lenin oli Interventiosodan perusteella tehnyt johtopäätöksen, että 15 imperialistisen maan hyökkäys nuorta neuvostotasavaltaa vastaan vuosina 1918 - 20 oli epäonnistunut sen vuoksi, että imperialististen maiden keskinäiset ristiriidat estivät niitä yhdistämästä voimiaan ja tuhoamasta neuvostotasavaltaa. Lenin loi tältä pohjalta teorian imperialistien keskinäisistä ristiriidoista. Jos Neuvostoliitto kärjisti riittävästi imperialistien keskinäistä eripuraa, niin NL sai rakentaa sosialismiaan rauhassa.

Isvestijan päätoimittaja Buharin oli alkanut epäillä tuon teorian ehdottomuutta nähtyään kuinka myötämielisiä läntiset maat olivat Hitlerin pyrkimyksille. Buharin arveli, että juuri Neuvostoliiton tuhoaminen saattaisi yhdistää imperialistit Hitlerin tahtoon eturistiriidoistaan huolimatta. Buharin perusti oman yli-imperialismiteoriansa tuohon oletukseen. Teoriaan yhtyi myös Pravdan päätoimittaja Radek. Asiasta puhuttiin ja väiteltiin Kominternin ja Stalinin sisäpiirissä kiivaasti. Stalin määritteli siihen lopuksi kantansa ja sanoi, että Buharin oli väärässä ja Lenin oikeassa.

Buharin joutui yli-imperialismiteoriansa vuoksi oikeuteen, ja hänet tuomittiin kuolemaan. Myös Radek menetti henkensä. Oli vielä niin, että sekä Buharin että Radek olivat oma-aloitteisesti ottaneet, siis jo ennen Mynhenin sopimusta, yhteyttä Saksan suurlähettilääseen ja tiedustelleet mahdollisuutta NL:n ja Saksan liitoutumiselle. Heille oli vastattu myönteisesti. Tämä oma-aloitteisuus oli painanut lisäsyntinä Buharinin ja Radekin saamassaan kuolemantuomiossa.

Heti kohta, kun Buharin ja Radek oli ammuttu 1938, Hitler halusi siirtää Tsekkoslovakian sudettisksalaiset alueet Saksan yhteyteen. Hän suoritti tuon kuuluisan Tsekkoslovakian jaon, ja hyväksytti sen läntisillä imperialistisilla mailla ns. Mynhenin sopimuksen muodossa vuonna 1938. Stalinilla tuli mieleen sekä Leninin ristiriitateoria Että Buharinin yli-imperialismiteoria. Hän kaappasi Buharinin idean ja halusi toimia Leninin teorian hengessä. Hän ajatteli, että liittoutumalla Hitlerin kanssa, Neuvostoliitto voisi pelastua Hitlerin hyökkäykseltä ja saada lännen imperialistiset maat riitoihin keskenään. Maailma oli shokissa.

Ilmeisesti Stalin myös uskoi hyökkäämättömyyssopimuksen pitävyyteen. Seuraavana päivänä kommunistilehdistö julisti Stalinin käskystä, että maailman rauha oli pelastettu. Pohjoismaisille ja Euroopalaisille kommunistipuolueille oli Tuomisen mukaan annettu ohje, että Hitlerin toimia Euroopassa ei saa vastustaa (Tuominen oli tuolloin myös SKP:n ylin johtaja). Stalinin-Hitlerin paktissa sovittiin etupiirijaosta, Puolan jaosta ja päivämäärästä jolla Puolan jako aloitetaan. Syyskuun 1. pnä 1939 Saksan oli määrä aloitta sotatoimet Puolassa.

Tuota päivämäärää pidetään toisen maailmansodan alkamispäivänä. Stalin aloitti myös sotatoimet Puolassa sovittuna päivänä eli 17. syyskuuta 1939. Suomen Talvisota alkoi 30. 11. 1939, eli se oli maailmansotaan kuuluva operaatio, eikä erillinen sota, kuten Suomessa mielellään väitetään. Suomi julistautui Puolan jaon alkaessa puolueettomaksi maaksi. Stalin ilmoitti välittömästi noudattavansa puolueettomuuspolitiikkaa Neuvostoliiton ja Suomen välisissä suhteissä.

Tuominen pitää Suomen kannalta epäviisaana sitä, että Suomi ei hyväksynyt Stalinin vaatimia ehtoja aluevaihdoksista Leningradin turvaksi eikä asettunut vastustamaan Saksan hyökkäyssuunnitelmia. Tällä tavoin 30.11.39 alkanut sota Suomen ja Neuvostoliiton välillä olisi voitu välttää. Tuomisen mukaan tämä tuskin olisi estänyt Suomen joutumista kuitenkin sodan jalkoihin, sillä Saksa oli hyökkäyspäätöksensä tehnyt, ja Suomen aluetta olisi Saksan taholta varmasti käytetty hyökkäysalueenä Neuvostoliittoa vastaan.

Tossavainen aloitti perussuomalaisten alasajon

2011-12-16T15:05:00.001-08:00

17.12.2011 00:40 Heikki Typpö 4 kommenttia, 4 uutta

Tossavainen petti äänestäjäkunnan, kun hän ei vaalaikampanjassaan kertonut, että hän tulee palauttamaan Suomen maineen fasistisen Saksan liitolaisena toisessa maailmansodassa. Toisen maailmansodan tapahtumia ei voida lakialoitteilla muuttaa. Se mikän tapahtunut, se on tapahtunut. Suomen on kannettava niistä täysi vastuu. Hitlerin liittolaisena Suomi oli osavastuussa Toiseen maailmansotaa kokonaisuudessaa. Suomi oli osavastuussa myös Talvisotaan Stalinin ohella.

Suomi olisi voinut välttää Talvisodan, jos se olisi suostunut irtaantumaan tuestaan Saksan sotasuunnitelmille Neuvostoliittoa kohtaan ja hyväksynyt aluevaihtoon Leningradin alueen turvaksi saksalaisten hyökkäyksen varalta. Näistä on dogumenttejakin olemassa.

Liittolaisuus Saksaan tapahtui jo paljon aikaisemmin. Heti luokkasodan jälkeen 1918, kun suojeluskuntalainen Valkokaarti voitti sodan ja surmasi kostoksi 25 000 antautunutta punakaartilaista, heti tämän jälkeen Valkoinen Suomi tarjosi saamaansa ja Leninin allekirjoittamaa itsenäisyyttä Wilhelmin keisarikunnalle. Historia oli ajanut tuon keisarikunnan ohi ja Suomen epäisänmaallinen teko ei johtanut silloin tulokseen.

Noilta ajoilta lähtien Suomen valkoinen valta valitsi punavihan ylimmäksi ohjenuorakseen. Se pystytti mahan terrorin, joka suuntautui työväenliikettä ja koko köyhälistöä vastaan. Sen perimmäisenä pyrkimyksenä on suunnata viha myös yhteiskuntakokeiluaan käynnistävään Venäjään. Suomen rajojen linnoitus aloitettiin välittömästi valkoisen vallan toimesta. 1918 punavangeille rakennetut keskitysleirit jätettiin voimaan ja koottiin Tammisaareen. Vihapolitiikka Venäjää ja nuorta Neuvostovaltiota vastaan jatkui niin, että vuonna 1920 täytyi solmia Tarton rauha ja määritellä Suomen ja Neuvostoliiton rajat uudelleen.

Kun Hitler oli 1931 astunut valtaan ja hänen Mein Kampf -kirjassa hahmottamansa strategia oli tullut yleiseen tietoon, Suomen valkoisen vallanpitäjien yhteydet Saksaan tiivistyivät. Kansanedustaja Mauri Ryömän selvityksen mukaan jo 1935 vallassa oleva kokoomus solmi suhteet Saksan fasistisiin vallanpitäjiin. Tiedossahan oli, että Hitlerin suurena strategiana oli hävittää Neuvostoliitto Euroopan kartalta, ja hyökkäyssodan valmistelut aloitettiin saman tien. Tämä kävi yhteen Suomen valkoisen vallanpitäjän punavihasuunnitelmien kanssa.

Saksa osalllistui jo 1936 alkaneeseen Espanjan sisällissotaan tasavaltalaisia vastaan Francon rinnalla. Suomi oli tästä tietoinen ja antoi suomalaisille kommunisti-aktivisteille ankaran kiellon osallistua tasavaltalaisten tukemiseen. Espanjassahan taisteli tasavaltalaisten puolella kansainvälinen prikaati. Suomella oli näin läheiset suhteen Hitlerin Saksaan alusta alkaen. Euroopan vallanpitäjät kauttaaltaan asettuivat aktiivisesti Hitlerin fasismin puolelle. Näin tapahtui myös Suomessa.

Kun Saksan hyökkäysuhka Neuvostoliittoa vastaan kärjistyi Euroopassa kesällä 1939, Suomi tiesi, mitä se tulisi merkitsemään Suomelle. Valkoinen porvarillinen Suomi oli muiden eurooppalaisten maiden kanssa tukemassa Hitlerin politiikkaa Neuvostoliittoa vastaan enemmän tai vähemmän tiiviinä rintamana.

Stalinin stratekinen arviointikyky estää Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon petti. Hän solmi Hitlerin kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen. Saksa hyökkäs siitä huolimatta. Sopimukseen siältyi etupiirijako, jossa Suomi kuuluis Stalinin etupiiriin. Näin Talvisodasta lankeaa osavastuu myös Stalinille. Päävastuu toisen maailmansodan puhkeamisesta oli ja on edelleen Saksalla ja sen kanssa liitossa oleilla mailla. Suomi kuului tuohon joukkoon alusta alkaen, ja heti Talvisodan jälkeen Suomi toimi toimi avoimesti Saksan aseveljenä.

Suomen porvaristo oli tuolla liittolaisuudella jälleen valmis myymään Suomen itsenäisyyden, kun se vuonna 1918 oli epäonnistunut. Mutta tuo liittokunta hävisi sodan. Suomi hävisi sen mukana. Punaviha koki tuolloin tappion. Nyt kansanedustaja Tossavainen haluaa kääntää nuo historialliset totuuden fasismin ja natsi-Saksan kunniaksi. Hän haluaa näin edelleen uusintaa tuon Fasismin kanssa tehdyn liittosopimuksen vääristelemällä historiallista totuutta.

Tossavaisen lakialoitteen sisältö kuuluu: Punavihassa ei ollut mitään vikaan. Suomen ystävyydessä fasistiseen Saksaan ei ollut mitään vikaa. Suomen rooli sotaan johtaneisiin kansainvälisiin sopimuksiin halutaan nyt irrottaa ja sanoa, että Suomi kävi erillissotaa ja että Suomella ei ollut mitää osuutta Talvisodan ja toiseen maailmansodan syttymiseen.

Aivan samoin voidaan nyt sanoa, että Suomella ei ole mitään osuutta siihen, että liittoutumalla EU:n jäsenksi Suomelta on viety se itsenäisyys, jonka Sosialidemokraattinen eduskuntaenemmistö Alkiolaisten tuella vuonna 1917 hyväksyi. Se hahmottui Valtalain muodossa, mutta vanhasuomalainen porvaristo (jonka perillisiä kokoomus on) kutsui Kerenskin santarmit hajottamaan eduskunnan. Se johti sotaan keväällä 1918. Tuossa sodassa Punakaarti lunasti Suomen itsenäisyyden verellään.

Koko Suomen porvaristo periytyy niistä poliittisista voimista, jotka vastustivat ensin eduskunnan valtaoikeuksia 1907, Valtalakia 1917, aiheutti verisen sodan 1918, luovutti itsenäisyyden Saksalle 1918, harjoitti poliittista terroria 1930-20 luvuilla, johti Suomen Talvisotaan ja toiseen maailmansotaan ja vuonna 1995 Suomen itsenäisyyden luovuttamiseen kansainvälisen pääoman haltuun. Tässä se on sisältö perssuomalaistenkin isänmaallisuudelle.

Perussuomalaiset ovat profiloituneet EU:n kritiikillään Suomen itsenäisyyden puolustajina. Nyt kansanedustaja Tossavainen, ja hänen kertomansa mukaan koko persuedustajien ryhmä on kirjoittanut Tossavaisen lakialoitteen alle. Sen tarkoituksena on pestä fasistinen veri pois Suomen työtätekevän kansan kunniakkaasta historasta. Tämä kertoo petoksesta kansaa kohtaan. Se kertoo poliitisesta epärehellisyydestä. Se leimaa myös tulevat presidentin vaalit.

Olen pahoillani perusjen äänestäjien puolesta, koska tiedän, että heidän joukossaan on paljon työläisiä, talonpoikia ja pienyritäjiä. Sitä väkeä, joka oli aikanaan SKDL:n kannatajajoukkoa. Olen tähän saakka suhtautunut persujen EU-kriittisyyteen myönteisesti ja puolustanut heitä perusteettomista rasismisyytöksistä. Pysyn sillä linjalla, mutta Tossavainen antoi esimerkin perussuomalaisen johdon natsimyönteisyydesta historian tulkintansa kautta. Se ennustaa persuille alamäkeä, ennenpitkää.

Presidentin vaalit ovat nyt EU -vaalit

2011-12-14T12:53:00.001-08:00

14.12.2011 22:51 Heikki Typpö

Yhteiskunnalliset olosuhteet ovat tällä kertaa hekilövaalille harvinaisen huonot. Mutta olosuhteita ei voi valita. Ne ovat annettuna.

Vaalikamppailu käydään globaalikapitalismin kriisin keskellä. Valtiot velkaantuvat. EU on hajoamassa valtiokonkurssien keskellä. Ongelmia yritetään ratkaista rahalla, joka täytyy ottaa kansalaisilta ja antaa pankeille. Suomi velkaantuu ja vastuut velkamaiden auttamisesta kasvavat. Hallitus rakoilee EU-politiikan vuoksi. Lama painaa päälle. Kapitalismi on umpikujassa. Suomen poliittinen eliitti on umpikujassa. Kaikki puolueet ovat umpikujassa, paitsi perussuomalaiset.

Vastaus noihin ongelmiin muodostaa kriteerin presidentin valinnalle. Se on EU. Presidentin vaalit ovat nyt EU -vaalit

Jumalanpilkka-oikeudenkäynnit ovat palamassa

2011-12-13T01:00:00.000-08:00

13.12.2011 10:57 Heikki Typpö

James Hirvisaari tuomittiin hovioikeudessa poliittisen mielipiteen ja puheen vuoksi. Puhe ei kohdistunut toiseen ihmiseen, yksilöön, vaan politiikkaan. Sen vuoksi tuomio sisältää fasismin tunnusmerkit. Ja kuinkas muuten, tuomita voi vain valtakoneiston oikeuslaitos. Sekin on fasismin tunnusmerkki.

Se, että rikoslakiin on sisällytetty (vasta v. 1999) tuollainen säädös, kertoo siitä, että globaali pääoma ja sen etujoukko, poliittinen eliitti, on varautunut kansan vastarintaan politiikassa, joka kansallisvaltion alasajoon ja Euroopan liittovaltion perustamiseen. Kun kansojen vastainen politiikka ei ota onnistuakseen ja kun EU:n kriisi pahenee, niin otteet kovenevat. Vaalirahoituksella lahjottu eduskunta säätöi hyvissä ajoin sopivan lain EU-politiikan turvaksi.

Islaminuskoiset toimivat näissä tuomioissa kosmopoliittiikan seurausten käsittelyn esimerkkitapauksina. Jokainen tietää, että islaminuskoisten muutto Suomeen ei ole heidan oma syynsä eikä heidän oma vapaa valintansa, vaan globaali pääoma on ajanut heidät pois kotimaastaan etsimään toimeentuloa ja myös turvaa vieraista maista. Muuttoliike on globaalin pääoman voitonsaalistuksen seuraus. Joka tuota politiikkaa arvostelee, joutuu tuomion kohteeksi, kuten perussuomalainen James Hirvisaari nyt. Hän joutui porvarillisen fasismin kohteksi. Seuraava "kansanryhmä", jota suojellaan samalla perusteella kuin nyt islamilaisia, voi olla vaikka kokoomuksen kannattajat.

Tuota lakia ei säädetty islaminuskoisten suojaksi, vaan globaalin pääoman ja sen etujoukon, poliittisen eliitin suojaksi kansaa vastaan. Sosiaalisten kohtaamispaikkojen, kuten netin, normitusta halutaan väkivaltaisesti muuttaa niin, että vapaa ja tasa-arvoinen sosiaalinen vuorovaikutus, kuten keskustelu, ei ole enää mahdollista. Foorumit muuttuvat teennäisiksi ja valheellisiksi. Pääoma valvoo niissä yksilöiden puheita ja rankaisee heti, jos pääoman asetettuja normeja rikotaan. Kansalaisyhteiskunta halutaan kukistaa ja yhteiskunnat totalitarisoida äärioikeiston tarpeiden mukaiseksi, myös Suomessa.

Hannu Salaman jumalanpilkkaoikeudenkäynnit ovat siis palaamassa. Margit Borg-Sundmannit ovat jälleen asialla. 19 kokoomusedustaja teki 1965 eduskunnassa aloiteen Salaman tuomitsemiseksi Juhannustanssit -kirjassa esitetystä jumalan pilkasta. Uskonto ja Jumala menivät tuolloin Suomessakin ihmisoikeuksien edelle. Hannu Salama kävi taisteluun sitä vastaan. Sai vankeustuomion, mutta presidentti Kekkonen armahti hänet.

Hirvisaaren tuomio on sukua jumalanpilkkatuomiolle. Globalisaation tarpeesta uskonnon oikeudet halutaan jälleen saada ihmisoikeuksien edelle. Pääoma yrittää näin hyvittää omaa saalistustaan ja kansakuntien hajoitustyötään islamistisssa maissa. Yk:ssakin asiaa käsiteltiin vuonna 2009 ja siinä YK hyväksyi päätöslauselman, jossa annettiin periksi uskonnolle ihmisoikeuksien tappioksi. http://fi.wikipedia.org/wiki/Juhannustanssit

Ehdokkaat paljastivat oman luokka-asemansa

2011-12-11T02:11:00.001-08:00

11.12.2011 12:09 Heikki Typpö

Presidenttiehdokkaiden vastaukset Hesarin (11.12.2011) kysymykseen, onko Suomi luokkayhteiskunta, olivat niin täyttä soopaa, että ne kertoivat vain ehdokkaiden oman luokkataustan. Yhteiskunnan luokkajaon peitteleminen on heille ja heidän taustaorganisaatioille tärkeää ja välttämätöntä.

Luokkajaon objektiiviset kriteerit ovat ihmisten omistussuhde pääomiin. Pääomien omistus on vallan omistusta. Se joka omistaa taloudellisia pääomia, tuotantovälineitä tai rahaa niiden vastineena, omistaa yhteiskunnallista taloudellista valtaa, mikä on kaiken vallankäytön perusta.

Se, joka omistaa perusopetusta korkeampaa koulutusta omistaa kulttuuripääomaa, joka antaa mahdollisuuksia käyttää valtaa toisiin ihmisiin ja omistaa sosiaalista pääomaa. Se joka omistaa jonkin poliittisen valtaroolin, omistaa sosiaalista pääomaa, joka antaa oikeuden käyttää poliittista valtaa suhteessa luontoon ja toisiin ihmisiin. Sosiaalisen pääoman omistus edellyttää kulttuuripääoman omistusta.

Näiden oleellisten luokkakriteerien hämääminen oli jokaisen presidenttiehdokkaan tärkein pyrkimys. He puhuivat vain luokkajaon seurauksista, kuten tuloerojen kasvusta, köyhien ja rikkaiden jyrkästä erkanemisesta, eliniän määräytymisestä, pariutumisesta jne. mitkä ovat vain luokkajaon seurausilmiöitä, ei luokkajaon aiheuttajia.

Väyrynen kiisti luokkajaon sillä perusteella, että luokkajako ei ole yhtä syvä kuin Britaniassa. Mikä logiikka? Paavo Arhinmäki myönsi luokkajaon olemassaolon, mutta vähätteli sitä sillä, että se ei ole selvärajainen. Omistuksessa ei ole välimuotoa. Joko omistaa tai ei omista. Miksi vasurienkin pitää hämätä ihmisiä?

Niinistö on muuttanut kantaansa sitten edellisten pressanvaalien. Silloin hän julisti kova äänisesti, että luokkajakoa ei ole. Nyt hän myöntää sen, mutta sekoilee yhteiskunta-analyysissaan puhuen "luokattomien luokasta". Biaudet on aivan omaa luokkaansa oleva menneen aateliston äänitorvi. Soini yrittää rehvastella betonilähiöiden tuntemuksella, mutta nostaa pariutumisen keskeiseksi luokkakriteeriksi. Luokkayhteiskunnan seuraus sekin.

Haavisto ei osaa sanoa, onko luokkajakoa olemassa, mutta näkee Suomen niin tasa-arvoisena, että ministeriä ja viidakon miesta puhutellaan samassa äänilajissa. Sari Essayah panee toivonsa poroerottelua harrastavaan koulujärjestelmään. Sillä estetään luokkajaon synty. Todellisuudessa se erottelee duunarit ja herrat toisistaan. Työväenpuolueen Lipponen ei ole havainnut luokkajakoa vielä tuohon ikään mennessään. Niinpä hän ei osaa sanoa onko porvaristoa, sivistyneistöä ja työväenluokkaa olemassakaan.

Vastausten perusteella yksikään ehdokas ei kuulu työväenluokkaan. Kulttuuripääoman ja sosialaisen pääoman omistajina ehdokkaat ovat porvaristoa ja pikkuporvaristoa. Yhdenkään ehdokkaan ajatukset, ei edes Arhinmäen, edusta työväenluokan ideologiaa, siis työväenluokan tarpeita, etuja ja arvoja. Arabikevät odottaa Suomeakin.

Monikulttuurisuus, tasa-arvo, yksilön erilaisuus ja rasismi

2011-12-10T06:19:00.000-08:00

10.12.2011 16:09 Heikki Typpö

Ihmiset kohtaavat toisensa yhteiskunnallisissa suhdejärjestelmissä, erilaisilla "näyttämöillä", kuten liikennevälineisssa ja liikenteessä, työpaikoilla, politiikassa, juhlissa, netissä jne. Nuo suhdejärjestelmät ovat normitettuja alueita ihmisten kohtaamiselle ja kanssakäymiselle ja vuorovaikutukselle. Niitä on normitettu, kultturiperinnön ja lain kirjaimen avulla. Millaisia nuo normit ovat, siitä riippuu yhteiskunnan tasa-arvoisuus.

Normit kohtelevat eritavalla tiettyjä osallistuja-kategorioita. Kunkin kategorian sisällä ihmisiä kohdellaan periaatteessa samalla tavalla. Muussa tapauksessa kysymyksessä olisi kaaos. Liikenteessä kaikki ovat samassa kategoriassa. Liikenteessä ei voi noudattaa erilaisia käyttäytymiskaavoja. Kun presidentti saapuu puhumaan, hän saa erityiskohtelun. Ihonväri, etninen tausta tai sukupuoli ei voi enää muodosta omaa syrjivää kategoriaansa. Lapset, nuoret, aikuiset, vanhukset vammaiset sekä miehet ja naiset muodostavat kylläkin joissakin yhteiskunnallisissa kohtaus- ja suhdejärjestelmissä oman kategoriansa.

Nuo suhdejärjestelmät, eli näyttämöt, ovat se paikka ja toiminnallinen muoto, jossa Ihmisten välinen vuorovaikutus tapahtuu. Vuorovaikutuksessa jokainen ihminen toimii oman arvojärjestelmän motivoimana pyrkien vaikuttamaan toisen osapuolen ajatteluun ja käyttäytymiseen siten, että puhujan oma arvojärjestelmä toteutuisi kyseisellä tai joillakin muilla näyttämöillä, kuten politiikassa ja työelämässä. Netti-blogit pelkistyvät sanalliseen ja kuvalliseen vuorovaikutukseen hyvin laajalla sektorilla. Yhteiskunnalliset kohtauspaikat ovat siis arvojärjestelmien taistelukenttiä.

Eri kulttuurista tulevat ihmiset joutuvat samaan vuorovaikutuksen piiriin kuin kanta-asukkaatkin. Välineinä kullakin vaikuttajalla ovat kieli ja logiikka, sisältönä yhteiskunnallinen (joskus taivaallinenkin) todellisuus tai epätodellisuus. Käytäntö on silloin totuuden kriteerinä. Todistustaakka on aina sillä, joka jotain väittää olevan olemassa, ja jollaiseksi tuota todellisuutta (tarve, etu- tai arvokokonaisuutta) pitäisi muuttaa. Monikulttuurisuus ei tuolloin paina mitän.

Vuorovaikutus on kulttuurien ja arvojärjestelmien totuuspuntari, kuorintalaite tai sulatusuuni. Niinpä historiallinen tendenssi on, että kulttuurit ja arvojärjestelmät yhdentyvät. Tavat yhdentyvät, kieliä häviää, tasa-arvo ja demokratia lisääntyvät ja maallisuus kasvaa. Globalistit haluavat tehdä kaiken tämän vain pääoman voitonsaalistuksen tarpeesta, niiden ehdoilla ja nopeasti, ts.Komision direktiivin määräämällä tavalla.

Jos halutaan säilyttää monikulttuurisuus (tavat, uskonnot, kielet ym) mahdollisimman pitkään ihmiskunnan rikkautena, silloin pitää vaalia kansallisvaltioiden mukaista organisaatiota ihmislajin olemassaolon muotona. Kosmopoliitikot ja globalistit unohtavat sen roolin, mikä kulttuurikaavojen mukaisella sisäkkäin ja päällekkäin toimivilla organisaatioilla kansallisessa kulttuurissa on. Perheyhteisö ei ole irti kansallisesta kulttuurista. Segundaariset ryhmät liittävät perheryhmät kansalliseen kokonaisuuteen. Ryhmät ovat aina enemmän tai vähemmän päämääräryhmiä, joilla on siis hyväksytty tavoite. Noiden ryhmien tehtävänä on muodostaa jokaiselle yksilölle sosiaalinen persoonallisuus, tehdä biologisesta organismista ihmisiä. Persoonallisuus on sosiaalisten suhteiden summa. Ilman niitä ei ole yhteiskuntaihmistä.

Jokainen ryhmä sisältää tietyn rakenteen, joko formalisoidusti tai ilman sitä. Jokaiseen ryhmään sisältyy aina kontrolli, joka toimii joko kanssaihmisten suorittamana epämuodollisena tai virallisesti suoritettuna valvontana. Se valvoo, että ryhmän jäsenet käyttäytyvät normien ja kulttuurikaavojen mukaisesti. Jos joku rikkoo normeja karkeasti, hän saa osakseen sanktioita. Jos jollekin matkustajalle sanotaan, että jokaisella metrossa olevalla täytyy olla matkalippu, niin lipuntarkastaja ei ole natsi, eikä kysymyksessä ole rasismi, vaan luonnollinen ja välttämätön kontrollioperaatio. Olen törmännyt aika useasti tällaisiin konflikteihin.

Kun Arhinmäki korosti presidentinvaalin kampailuohjelmassaan, että ihmisten erilaisuus on ehdottomasti hyväksyttävä ja että rasismille on asetettava 0-toleranssi, niin tuo ohjelmajulistus oli latteus. Luonto ei tee kopioita. Jokainen ihminen on erilainen, ja tulee olemaan niin kauan kuin ihminen syntyy suvullista tietä, eikä siis ole biologinen klooni. Jokaisen ihmisen erilaisuus toteutuu myös sosiaalistumisprosessissa. Jokaisen ihmisen kasvuympäristö on osa jotakin laajempaa kulttuurikokonaisuutta, josta jokaisen ryhmän sisäinen kulttuuri eroaa tietyssä määrin. Kulttuuriympäristö on aina sidottu aikaan, paikkaan ja sosiaaliseen ryhmään. Ihmisten samalaisuus on siis mahdottomuus.

Persoonallisuus (alunperin: naamio) on kulttuuri-ilmiö. Ihminen on yhteiskunnallisten suhteiden summa, sanoi eräs ajattelija. Persoonallinen erilaisuus syntyy erilaisen ympäristön kasvattamana. Biologiset tarpeet, yhteiskunnalliset edut ja persoonalliset kulttuuri ihanteet muotoilevat yksilöt erilaisiksi persoonallisuuksiksi tuossa yhteiskunnallisten suhteiden verkostossa, joiden rakenne on joko tasa-arvoinen (ihannetavoite) tai epätasa-arvoinen (kuten poliittinen päätöksenteko ja taloudellinen riistojärjestelmä).

Monikulttuurisuus, yhteiskunnallinen tasa-arvo, rasismi, yksilöiden erilaisuus ovat siis saman kokonaisuuden eri tasolla olevia rakenneosia. Tasa-arvo yhteiskunnassa toteutuu silloin, kun oikeudet ja velvollisuudet koskevat jokaista ihmistä samalla tavalla kussakin ikä- tai muussa tasa-arvon edellyttämässä kategoriassa. Kysymys on siis sosiaalisten kohtauspaikkojen toiminnallisesta rakenteesta. Millainen kategoriajärjestelmä niillä on, ja onko joillakin kategoriaryhmillä tasa-arvon näkökulmasta perusteettomia etuoikeuksia. Jos on, niin muut ovat rasismin kohteena.

Se taho, joka päättää, tai on päättänyt, yhteiskunnan rakenteesta, kuten luokkarakenteesta, se taho on valinnut joko rasismin tai tasa-arvon. Näin tapahtuu tänä päivänä yhteiskuntien ja valtioiden sisällä. Näin tapahtuu myös kansojen ja valtioiden välillä kuten EU:ssa.

(Lähde mm: Jan Szczoanski: Sosiologian peruskäsitteet, Kansankulttuuri 1970, Marx: teesejä Feuerbachista)

SDP:n kosmopolitiikka hylkää suomalaiset 2.

2011-12-08T01:39:00.000-08:00

8.12.2011 11:35 Heikki Typpö

Junger ja SDP eivät ole huolissaan suomalaisista työttömistä, köyhistä ihmisistä, lapsista, nuorten työllisyydestä eikä vanhuksista, mutta valittelee sitä, että maahanmuuttajille asetetaan tiukkoja ehtoja työnteon osalta. Koko suomalainen järjestelmä on viritetty valvomaan, hallitsemaan ja rajoittamaan maahan pysyvämmin muuttavia ihmisiä, sanoo Junger. Elämäni pätkätöitä tehneenä työläisenä voin kysyä, eikö suomalaisille työläisille aseteta tiukkoja ehtoja työn suhteen, eikö niitä valvota, hallita ja rajoiteta monella tavalla. Työläisenä en ole tavannut virkamiesten enkä kapitalistien "asiakaslähtöisyyttä".

Puoluesihteeri Junger tuo taloudellisen naivisminsa esille, kun hän kertoo, että google on 10 vuodessa luonut enemmän arvoa kuin 5-miljoonainne Suomen kansa vuodessa. Google on varmaankin tuottanut omistajilleen voittoa hirvittäviä summia, mutta arvoa, kansantuloa, se ei ole tuottanut laisinkaan. Tietokonet tavaroina, jos niitä Suomessa on tehty, sisältävät tietenkin inhimillisen työn aineellista hyytymää, eli arvoa. Google ei tee tietokoneita.

Jungerin puolue ei voi olla työväenpuolue, kun hän jakaa ihmiset osaaviin ja osaamattomiin. Evoluutio loi vain yhden ihmislajin, jonka kaikki yksilöt ovat osaavia. Yksityinen omistusoikeus jakoi ihmiset myöhemmin luokiksi taloudellisin, koulutuksellisin ja vallankäyttöön liittyvin perustein. Junger ja demarit tarkoittavat "osaavilla yksilöillä" juuri noita koulujärjestelmän eri maissa rekrytoimia parempia ihmisiä. Jungerin mukaan "...maailmalla onkin syntymässä tiukka kisa osaajista ja yrittäjistä". Tässä kisassa on kaksi osapuolta: maat joista muutetaan ja maat joihin muutetaan. Edelliset kuulemma kuihtuvat ja jälkimmäiset kukoistavat. Menossa on siis raakaa imperialismi: riistää ja rosvota.

"Maahanmuuttajista löytyy sitä riskinottoa, joka monelta suomalaiselta on ainakin tilapäisesti hukassa. Mikä parasta, voimakas maahanmuutto ratkaisisi maatamme uhkaavan ikääntymis- ja huoltosuhdeongelman kertaheitolla", kirjoitta Junger. Demarit eivät näköjään luota miljoonajäseniseen ay-liikkeeseen, ja sen vuoksi valvovat, hallitsevat, rajoittavat ja estävät työläisiä taistelemasta etujensa puolesta.

Vanhus-väestö on demareille ja Jungerille työvoimajätettä, joka pitää hoidella kertaheitolla maahanmuuttajien voimin. Mitähän se tarkoittaa? Huoltosuhdeongelma ratkaistaan Jungerin mukaan tuottamalla Suomeen vieraista maista oma orjaluokka, Dubain tapaan, tekemään raskaat, likaiset ja huonosti palkatut työt. Tässäkö työväenaatteen uusi sisältö?

"Meidän on opittava elämään monikulttuurisessa maailmassa. Suomi tarvitsee lisää hindutemppeleitä, synagogia ja minareetteja. Englanti on nostettava hallinnonkin käyttökieleksi kotimaisten kieltemme rinnalle. Tarvitsemme ohjelmia, joilla houkutella yrittäjiä yrittämään Suomeen", kirjoittaa demarijohtaja Junger.

Suomi ei tarvitse hindutemppeleitä, synagogeja eikä minareetteja, mutta globalikapitalismi ilmeisesti tarvitsee. Suomen työväenluokka on aina taistellut tuollaista pappisminitystä vastaan. Sekä uskonnot, kirkot ja papit ovat aina olleet porvarin ja riistäjän puolella työläiskansaa vastaan. Näin se on kaikissa maissa. Mutta nyt, (Salamaoikeuden käynnin jälkeen ja kansan reakointina siihen), Suomessa voi halukkaat myös pilkata noita kansan selässä istuvia kuviteltuja jumalia. Junger, demarit ja kosmopoliitikot haluavat palauttaa jumalanpelon ja pappien vallan takaisin tervejärkisesti ajattelevaan Suomen työtätekevään kansaan. Ei onnistu.

Maailma säilyy monikulttuurisena vain organisoituneena kansallisuuksien mukaan. Jokainen kansalainen sosiaalistuu omassa kulttuurissaan ja luo persoonallisuutensa kansallisen identiteetin perustalle. Maailmankansalainen kasvaa kansallisessa maaperässä. Jos tämä estetään, se merkitsee erimuotoista ihmislajin tuhoa. Kosmopolitismi (eli hajottamalla kansat ja kulttuurit), maailmankansalaisuus on mahdottomuus.

Kulttuurien vuorovaikutus on mahdollista vain kansoiksi organisoituneiden kulttuurien vuorovaikutuksen kautta. Maahan muuttajien kohtalona on aina ennen pitkää tapahtuva sulautuminen valtakulttuuriin. Tuo sulautuminen voi tapahtua ryhmien ja yksilöiden välisen "kulttuuritaistelun" kautta. Tuosta taistelusta on olemassa paljon esimerkkejä jo nyt. Se, mitä kosmopoliitikot ja globaalistit nimittävät rasismiksi ja syyttävät siitä yksipuolisesti kantaväestöä, on sosiaalista vuorovaikutusta erilaisten kulttuurien välillä.

Rasismi on sitä vastoin yhteiskunnallisen sorron muoto. Tavallisella kansalla ei ole välineitä rasismin harjoittamiseen, mutta se puolustaa omaa kulttuurista olemassaoloaan omassa maassaan. Taviskansan syyttäminen rasismista onkin varsinaisten rasistien (pääoman ja poliit.eliitin) itsesuojelua. Kansa eli kansallisvaltio on yhteisö, jossa ihmiset (erilaisissa sosiaalisissa suhteissa) pyrkivät vaikuttamaan toistensa ajatteluun ja käyttäytymiseen omien arvojensa mukaisesti. Näin tekevät myös ne uudet jäsenet, jotka tulevat suhdejärjestelmän sisään. Kotouttaminen tarkoittaa juuri tätä.

Kulttuurit suodattavat itseensä toisistaan pitkän vuorovaikutuksen seurauksena sellaisia elementtejä, jotka he itse katsovat siihen sopivan. Väkisin tapahtuva sulattaminen ei onnistu. Kulttuuri on aina sidoksissa aikaan paikkaan ja sosiaaliseen ryhmään. Porvaristo ja työväenluokka elävät myös erilaisissa kulttureissa. Noiden kulttuurien välillä vallitsee jatkuva etutaistelu. Suhtautuminen etnisiin ryhmiin Suomessa, kuten mustalaisiin, venäläisiin ja ruotsalaisiin osoittaa, että monikulttuurisuuteen sisältyy myös yhteiskunnallinen luokkajako. Etuoikeutetussa asemassa tai alistetussa asemassa olevat suomalaisille vieraat kulttuuriryhmät ovat joutuneet erilaisen vuorovaikutuksen kohteeksi.

Vähemmistöjen on täytynyt tiettyyn rajaan sakka hyväksyä enemmistön kulttuuri, luopua paljossa omasta kulttuuristaan, tai sitten koteloitua omaksi alakulttuuriksi. Tapakulttuuri, uskonnot ja kieli ovat kaikkein vaikeammin sulautuvia kulttuurielementtejä. Eri maihin levinnyt kaupallinen kulttuurikaan, joka nousee tuotantotavan pohjalta, eli on siis historiallisesti ohimenevä kulttuuri, ei ole pystynyt sittenkään murtamaan sosiaalistavan kulttuurin kansallista olemassaoloa.

Puoluesihteeri Jungerin huipennus: "Perusteollisuutemme pohja on luotu aikanaan pitkälti saksalaisten, ruotsalaisten, englantilaisten, venäläisten ja norjalaisten maahanmuuttajien voimin", kirjoittaa SDP:n puoluesihteeri.

Suomalaisilla ei siis ole ollut mitään osuutta omaan perusteollisuuteen!? Mitähän kulttuuria Mikael Junger mahtaakaan edustaa edustaa?

SDP:n kosmopolitiikka hylkää suomalaiset

2011-12-07T02:14:00.001-08:00

7.12.2011 12:11 Heikki Typpö

Koska pääomien kasaantuminen on saavuttanut kansainvälisen ja maailmalaajuisen tason, eli suuret jättifirmat ja pankit harjoittavat liiketoimintaa kaikissa maanosissa ja lähes kaikissa valtioissakin, niin tämä ei ole voinut tapahtua ilman kosmopolitiikkaa. SDP:n puoluesihteeri Mikael Junger on antanut johdonmukaisen muotoilun tuolle politiikalle. Käytännössä kosmopolitiikkaa on toteutettu EU:hun liittymisestä alkaen globaalin kapitalismin oloissa.

Kosmopolitiikka tähtää yhteen maailman valtioon, pääoman täydelliseen valtaan tuossa maailman valtiossa ja yksityisten ihmisten maailmankansalaisuuteen. Demokratia ei sovi siihen. Luokkayhteiskunnan historia on johtanut tähän kehityksensä viimeisenä vaiheena, globaalina kapitalismiana. Pitkälle vietynä tämä kehitys johtaa yhteiskunnalliseen kaaokseen eri maissa ja ennalta arvaamattomiin katastrofeihin.

Toinen vaihtoehto on, että ihmiskunta jatkaa satoja tuhansia vuosia vallinnutta kehitystään ja organisoitumistaan kansallisuuksiksi, kulttuurin, alueen, kielen, oman talouden, itsenäisyyden, kansojen sisäistä ja keskinäistä vuorovaikutusta tasa-arvon ja rauhan pohjalta. Kysymys ei ole enää muutosvastarinnasta, vaan ihmislajin olemassaolon puolustamisesta. Suomikin on tämän pitkää valinnan edessä.

Kansallisista valtioista halutaan päästä eroon sen vuoksi, että ne rajoittavat pääomien vapaata voittojen salistusta halpojen kustannusten maista. Siis pelkkä kansainvälinen kauppa ei globalisaatiolle riitä. Kapitalismille tarpeettoman maailman liikaväestön (Jungerkin jakaa ihmiset osaaviin ja muihin ihmisiin) ennennäkemätön muuttoliike on pääomaliikkeen kääntöpuoli.

Muuttoliike on globalisaatiolle väistämätön ja välttämätön ilmiö, jo senkin vuoksi, että muuttoliikkeen avulla palkkatasoa ja elintasoa voidaan laskea kehittyneissä maissa. Maahanmuuttajia kapitalismi ei tarvitse missään. Talouden globalisaatio, maailmanlaajuinen valtio ja jokaisen ihmisen maailmankansalaisuus pistävät ihmiskunnan uuteen järjestykseen -eli epäjärjestykseen.

Sosialidemokraattinen puolue on nyt, puoluesihteeri Mikael Jungerin mukaan, valinnut tämän linjan. SDP on siirtynyt avoimesti kosmopolitiikan toteuttamiseen. Se merkitsee työväenpuolueen laukkatusta ja globaalin kapitalismin kaikkien etujen asettamista työväenluokan edelle. Se vaatii suomalaisten taloudellista uhraamista, itsenäisyydestä luopumista ja kansallisen kulttuurin, jopa kielen, alasajoa.

Junger esitti tämän SDP:n selkeytetyn linjan itsenäisyyspäivän alla 4.12.2011, US:n puheenvuoro -blogissaa otsikolla: "Suomi tarvitsee lisää maahanmuuttajia". Tässäpä puoluesihteerin joululahja työttömälle demarille. Ennätys-suuren työttömyyden oloissa Suomi ei maahanmuuttajia tietenkään tarvitse, eikä se pysty tuvaamaan heille inhimillistä elämää. Globalisaatiolle maahanmuuttajat ovat liika-ihmisä kaikkialla.

Dosentti Bäckmanin totuus Syyriasta

2011-12-02T07:17:00.001-08:00

2.12.2011 16:59 Heikki Typpö

Dosentti Johan Bäckman oli Venäjän Presidentin kanslian Syyriaan lähettämässä tarkkailijavaltuuskunnassa yhtenä jäsenenä. Valtuuskunta koostui Johanin mukaan nuorista ihmisistä. Vanhoista ei olisi hänen mukaansa tehtävään ollutkaan. Tarkkailumarka tapahtui 19.11-26.11.2011. Mikä oli tarkkailijavaltuuskunnan tarkoitus ja tehtävä, se ei ainakaan minulle selvinnyt.

Johan Bäckmanin matkaraportti valottaa kuitenkin tärkeällä tavalla Arabikevään tapahtuminen luonnetta yleisesti ja Syyrian osuutta erikseen. Se kertoo vallankumousta vastustavien voimien tuntoja ja käsityksiä menossa olevista vallankumouksista. Erityisesti se kertoo siitä, millaiseksi nuo vallankumoukset koetaan tämän päivän Venäjällä ja myös Syyriassa. Kapitalistisen lännen käsitykset tulevat virallisesta mediasta lähes jokapäivä esille. Raportti antaa tavalliselle median seuraajalle tietoa myös siitä, millaiset ovat Arabimaiden keskinäiset suhteet.

Bäckmanin mukaan Syyria on uusi etappi niin sanotussa arabikeväässä, jonka tarkoitus on ainakin länsimedian mukaan vapauttaa arabikansat eli syöstä johtajat vallasta ja lisätä Yhdysvaltain ja Naton vaikutusvaltaa. Arabikevät kokonaisuudessaan tulkitaan ulkomailta masinoiduksi värivallankumouksiksi. Tämä näkemys perustuu salaliittoteoreettiseen lähtökohtaan eli siihen, että kysymyksessä ei olekaan vallankumoukset vaan ulkopuolinen invaasio. Jos kysymyksessä kuitenkin on vallankumous, näkemys väheksyy kansanjoukkojen aloitteellisuutta ja roolia vallankumouksissa.

Kysymys onkin Bäckmanin mukaan Venäjästä eikä pelkästään arabimaista. Ensin hajotettiin Neuvostoliitto ja Jugoslavia, sitten Irak ja Libya, seuraavaksi Syyria ja Iran ja lopuksi on tähtäimessä nykyinen Venäjä. Minusta tämä on vaarallinen näkemys, eikä vastaa todellisuutta. Bäckman liittää arabikevääseen myös Irakin. Näin Arabikeväältä menee kookonaan vallankumouksellinen luonne ja ne voidaan liittää suoraan USA:n ja Naton tiliin. Kun USA perusteli Irakin sotaa harhatiedoilla, niin matkaraportissa oletetaan, että Arabikeväässä oli kysymys kaiken kaikkiaan vain harhatiedosta.

Näkökannan takana on loppujen lopuksi näkemys Neuvostoliiton olemuksesta. Kuten edellisessä blogissani kerroin, NKP:n nykykäsitys on, että Neuvostoliiton romahduksella oli syyt siinä itsessään eikä ulkopuolisessa invaasiossa. Neuvostoliiton romahduksessahan romahtikin vain tuo virheellinen näkemys Neuvostoliitosta, ei itse järjestelmä. Leninin kuoleman jälkeen Neuvostoliitto ei voinut edustaa sosialismia, koska kapitalistinen kehitysvaihe Venäjältä oli käymättä. Nyt kun Venäjä on kapitalistinen maa, Bäckmanin pitäisi tukea Venäjän porvarillista kehitystä, jota Putin ja Medvedev johtavat. Kysymyksiä herättää se, että miksi Venäjän presidentin kanslia ruokkii noita Bäckmanin esittämiä harhakasityksia.

Bäckmanin raportista tulee yllättävä syytös televisioasemaa Al-Jazeeraa ja Qataria vastaan. Osansa saavat myös Arabiliitto ja Egypti. Qatar ja Al-Jazeera ovat Bäckmanin mukaan Syyrian pääviholliset, eivät siis kuitenkaan USA ja Nato, jotka invaasiota suorittavat. Bäckman on tässä ristiriitainen. Raportti kertoo että Libya ja Muammar Gaddafi eivät olleet Syyrian ja Al-Assadin ystäviä. Ilmankos Bäckman puhuu värivallankumouksesta. Vihreähän on punaisen vastaväri. Tämä tieto ehkä perustelee sen, että Venäjä ja Kiina antoivat YK:ssa tukensa päätökselle Libyan siviilien suojelusta ja ilmatilan valvonnasta.

Bäckman ei malta olla raportissaan valehtelematta Suomen asioista. Hän kertoo kysyneensä Syyrian Uskontoministeriltä, että kuinka tulee suhtautua perussuomalaisiin Jussi Halla-ahoon, joka Bäckmanin mukaan on tuomittu profeettä Muhametin solvaamisesta. Voi olla, että muistan väärin, mutta Halla-aho ei solvannut Muhamettia, vaan joitakin islamilaisia opin kappaleita ja hän sai lopulta asiasta vapauttavan tuomion.

Toinen valhe koski Freddy van Wontergehmia. Bäckman sanoo, että hän kehotti murhaamaan muslimityttöjä. Tarinahan oli niin, että muslimitytö oli raiskauksen uhrina joutunut vielä papin ruoskittavaksi ja kuollut ruoskintaan. Freddy oli kommentoinut tuota tapahtumaa, tosin typerällä ja tuomittavalla tavalla, mutta sitä en tiedä, johtuiko tuo typerä kommentointi hänen huonosta suomen kielen taidosta, ulkomaalainen kun on, vai tarkoituksesta. Uhrin ruoskimista kuoliaaksi, Bäckman ei kommentoi. Asiaa käsitellään oikeudessa.Täysin epädiplomaattista ja moraalitonta puhetta Bäckmanilta, joka kuitenkin on Suomen kansalainen.

Bäckman kertoo raportissaan monia havaintoja Syyriasta. Nettiä sensuroidaan. Se on merkki, että kansaa pelätään. Mielenosoitukset ovatkin tuen osoituksia, ei vastustusta, Al-Assadille. Miksi Al-Assadin puolesta pitää osoittaa mieltä jatkuvasti noin rajusti, jos hän on niin suosittu, kuin Bäckman väittää. Terroristijoukot ovat kaiken lisäksi kooltaan noin 50 hengen suuruisia. Vierailu sairaalaan osoittaa, että haavoittuneita on tullut ainakin 4 500 sotilasta ja yli 700 on kuollut. Siviilejä on kuollut runsas sata ja haavoittunut puolentuhatta. Lisäksi Arabiliitto ja EU ovat asettuneet Syyriaa vastaan.

Suomen Itsenäisyyden muistojuhla lähestyy

2011-11-30T02:59:00.001-08:00

30.11.2011 12:57 Heikki Typpö

Sen jälkeen kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin, itsenäisyyttä ei Suomella ole ollut. Itsenäisyyden juhliminen, ikään kuin se olisi edelleen olemassa, on muuttunut farssiksi monesta syystä.

Ensiksikin, itsenäisyys taistelussa vuosina 1917-1918 ne voimat vastustivat itsenäisyyttä, jotka sitä ovat myöhemmin juhlineet. Juuri nämä Jyrki Kataisen hengenheimolaiset sanoivat tuolloin Venäjän Väliaikaiselle hallisijalle Kerenskille, että älkää antako valtaa Suomen eduskunnalle, koska siellä on enemmistönä sosdemit ja alkiolaiset. Näin tapahtui. Eduskunta hajotettiin.

Toiseksi, itsenäisyyden sankareiksi nousivat köyhälistöä edustavat Punakaartilaiset, joita nuo Kerenskin ystävät vastustivat, eli vanha ruotsalaismielisen aateliston heimokuntalaiset. Punakaarti kuitenkin vapautti Suomen feodalismin kahleista ja Venäjän tsaarin vallasta kapitalistiseen kehitykseen ja porvariston valtaan. Punikeista tuli tämän vuoksi pahis, jota vastaan "itsenäisyys"-taistelu jatkuu.

Kolmanneksi, kun Kataisen-Niinistön hengenheimolaiset kukistivat itsenäisyyden sankarit taistelussa Saksan tuella 1918, ne halusivat luovuttaa heti, ikään kuin vahingossa tulleen, Suomen itsenääisyyden Saksan keisarikunnalle palkkioksi avustuksesta punakaartia vastaan. Ne lupasivat valita Suomen hallitsijaksi Wilhelmin prinssin, Väinön. No se hyvä pyrkimys meni pieleen, kun historian kulku oli ajanut Saksan keisarikunnan ja Suomen aateliston ohi. Itsenäisyys oli pakko ottaa vastaan välttämättömänä pahana, kyseenalaisine sankareineen.

Neljänneksi, viha itsenäisyyssankareita kohtaan johdatti Kataisen-Niinistön hengenheimolaiset etsimään liittolaisuutta uudelleen, nyt Saksan uusien hallitsijoiden keskuudesta. Niissä viehätti pyrkimys käntää historian pyörää taaksepäin. Ne nimittäin aikoivat kaikesta huolimatta pystyttää Saksaan uuden tyyppisen feodaalisen järjestelmän, natsismin. Sen päävihollisena tuli olemaan idässä asuvien ali-ihmisten yhteiskuntauudistus, jota ne nimittivät sosialismiksi. Tuo käsitys on osoittautunut erheeksi sekä uudistajien että vanhoillisten keskuudessa. Neuvostoliiton merkitykseksi jäi Venäjän vapautus fedalismin sorrosta ja rakennustyö perustan luominen tulevalle kapitalismille, kuten Suomessakin vallankumouksessa tapahtui.

Tuon erheen takana ollut viha johdatti Suomen Saksan ystäväksi ja samalla sotaan Neuvostoliittoa vastaan, eli Talvi- ja jatkosotaan, osana Hitlerin natsismin aloittamaa toista maailmansotaa. Hyökkääjät onneksi hävisivät, tunnetuin seurauksin ja uhrein. Tuossakin sodassa Suomi jäi, historian onnenkantamoisena, itsenäiseksi. Juuri tätä sotaa on pidetty ja pidetään edelleen Suomen itsenäisyystaisteluna, ikään kuin sitä edeltänyttä itsenäisyyden aikaa ei olisi ollutkaan.

Viidenneksi, historian oikusta tai onnenkantamoisena tullut, tuo pelottava ja vastenmielinen itsenäisyys on vihdoinkin onnistuttu luovuttamaan pois, verettömästi ja kasvottomalle hallitsijalle, jonka täsmällistä asuinmaata ei voida osoittaa. Nyt oli siis enemmän onnea matkassa kuin vuonna 1918, mutta vain vähän. Sillä tuo uusi hallitsija on jälleen historian tuomarin käsittelyssä, ollakko vai mennäkkö? Historian kuilu näyttää olevan sille avoimena edessä.

Joka tapauksessa Suomen itsenäisyys on menetetty. Suomen taloudesta, kulttuurista ja poliittisesta päätöksenteiosta vastaa nyt tuo kasvoton hallitsija, Globaali Pääoma, jonka pääkonttori käyttää nimitystä EU, Euroopan Unioni. Suomen itsenäisyyden nielaissut valta on poistanut Suomelta rajat ja oikeuden olla olemassa itsenäisesti, osana ihmiskuntaa, kehittää omaa kulttuuriaan ja olla vuorovaikutuksessa omilla ehdoillaan muiden kulttuurien kanssa.

Kamppailu Suomen toisesta itsenäisyydestä jää tulevien sukupolvien huoleksi.

NKP on vielä olemassa

2011-11-27T15:05:00.000-08:00

28.11.2011 01:02 Heikki Typpö

NKP:n valtuuskunta on tämän viikonlopun aikana ollut Suomessa pienen Kommunistisen liiton vieraana. Kommunistinen liitto on STP:n tausta ryhmä. On sinänsä mielenkiintoista havaita, kuinka jäljellä oleva mahtipuolueen jäännös ymmärtää Neuvostoliiton olemuksen ja nyky-Venäjän tilan. Venäjällähän on tällä hetkellä lukuisa määrä kommnistisia puolueita ja ryhmiä. NKP on niistä vain yksi.

NKP:n ja Kom.liiton yhteistyöasiakirjassa kyllä pohditaan Neuvostoliiton hajoamisen syitä, ja muös sitä millainen globaali kapitalismi on, ja kuinka sitä vastaan on taisteltava. Asiakirja on edellisen virailun yhteydessä laadittu, joten se voi olla jo vanhentunut. Tämän kertaisen vierailun julkilausumat eivät ole vielä käytettävissäni.

Yhteistyöasiakirjassa myönnetään, että kommunistista ja työväenliikettä vaivaa alennustila. Vanha taistelutaktiikka on hyödynnetty loppuun, ja sosialismia on kohdannut vakava takaisku. Maailma ympärillä on kokenut muutoksia, työväenluokan rakenne on muuttunut, ja eri maiden väliset keskinäissuhteet ovat kärjistyneet. Työväenluokka tarvitsee uuden kapitalismin vastaisen taktiikan, jotta työväenluokan historiallinen tehtävä, luokaton yhteiskunta, voidaan viedä päätökseen, sanotaan yhteistyöasiakirjassa.

Tavoite on siis olemassa ja se on mielestäni oikein asetettu. Sitten asiakirjaa alkavat painaa vanhat ongelmat. Itsekritiikin pelko, eli kuten kom.liitossa mielellään sanotaan itseruoskinnan vastenmilisyys, näkee tosiasian väärin päin: "Kyvyttömyys käyttää marxilaista tiedettä hyväksi, on johtanut siihen, että joukot ovat erkaantuneet etujoukosta." Asiahan olisi pitänyt toisin, eli siten, että etujoukko on irtaantunut kansanjoukoista.

Yhteistyöasiakirjassa myönnetään rehellisesti: "Keskeisimpänä kysymyksenä on tässä yhteydessä kysymys sosialismin hajoamisesta. Miksi sosialismi koki tunnetut takaiskunsa, mikä nimenomaisesti johti kommunistisen ja työväenliikkeen luokkataistelun strategian ja taktiikan pitkä-aikaiseen pysähdystilaan? Ilman vastausta tähän kysymykseen me emme voi selvitä eteenpäin, vastaus antaa avaimen monen muun ongelman ratkaisemiseen."

Asiakirjan kirjoittajien voidaan tulkita olevan sitä mieltä, että sosialismille ei ollut vielä objektiivisia eikä subjektiivisia edellytyksiä Venäjällä. Tätä tosiasiaa ei myönnetä kuitenkaan avoimesti ja pelkistetysti, vaan näin: "Olemme sitä mieltä, että sosialismin kaltaisen maailmanjärjestelmän taaantuminen on mahdollista vain siinä tapauksessa, jos sen määräävät yhteiskunnan, talouden ja luokkataistelun kehityksen sisäiset lainalaisuudet. Vain hyvin harvan marxisti-leninistin onnistui huomata ne ajoissa ja niiden voittaminen osoittautui täysin mahdottomaksi tehtäväksi."

Määrääviksi yhteiskunnan lainalaisuuksiksi, jotka kaatoivat sosialismin mainitaan ongelmat automaattisen tietojen käsittelyn hallinnassa, taloushallinnon keskitetyssä suunnittelussa sekä väärässä suhtautuminen sosialismin (alempi vaihe) ja kommunismin (korkeampi vaihe) kehitysvaiheiden eritasoisuuteen. Kun näitä ei hallittu, sosialismin romahtaminen oli väistämätön prosessi.

Tämä on sikäli tärkeä myönnytys tosiasioille, että romahdus johtui sosialismista itsestään, eikä ulkopuolisista. Romahduksen syyt olivat kuitenkin objektiivisia, eikä subjektiivisia eli poliittisia, kuten tuo selitys antaa ymmärtää.

Kommunistien piirissä eri puolella maailmaa elätellään edelleen salaliittoteoreettista selitystä: Sosialismi ajtettiin joidenkin toimesta tahallaan alas. Johan Bäckmanin matkaraporteissa Syyrian tapahtumia selostettiin samanlaisen salaliittoteorian pohjalta, kuin Neuvostoliiton hajoamistakin. Syyrian ongelmille annettiin samanlainen selitys. Syyriasta tehtiin myös salaliiton uhri. Se mitä Bäckman sanoo, se ei ole hänen omia ajatuksia, vaan Venäjän jonkin tahon puolivirallisia selityksiä. Tämä asiakirjkin puhuu "sosialismin alasajosta" eräässä yhteydessä, joten kovin vakiintuneita sosialismista itsestään johtuvat romahdusteoriat eivät ole.

NKP ja suomalainen KTP:stä 2000-luvun alussa irronnut Kom.liitto määrittelee menossa olevan aikauden luonteen seuraavasto: Aikakautta voidaan nimittää "...imperialismin väliaikaisen restauraation ja työväenluokan uudelleen järjestäytymisen aikakaudeksi”.

Määritelmä ei ole marxilainen. Pääomien keskittymisen kehityskaari pienomistuksesta globaaliksi pääomaksi, johon myös imperialismin kausi sijoittuu, ei ole kokemut mitään muutoksia siinä mielessä, että nykyistä globaalia vaihetta voitaisiin nimittää väliaikaiseksi restauraatioksi. Asiakirja ei mielestäni arvioi laisinkaan sitä, miten globalisaation aika ylipäätään merkitsee kapitalismin historialliselle kokonaisuudelle. Imperialismi ei sittenkään ollut kapitalismin viimeinen vaihe. Se toteutuu vasta nyt, globalisaatiossa.

Aikakauden määrittelyn jälkeen jääneisyys tulee ilmi myös kapitalismin vastaisen taktiikan luonnehdinnassa. Asiakirjassa sanotaan, että "...todellinen räjähdys tapahtuu silloin, kun nykyinen imperialistinen vaihe saavuttaa kypsyytensä ja kokee ensimmäisen maailmanlaajuisen liikatuotantopulansa, jonka ensimmäiset iskut ilmenevät mahdollisesti jo tänään. Lisäksi nykyisenkaltaisen markkinatalouden seinä tulee vastaan toiseltakin suunnalta. Kulutusta ja tuotantoa on alettava säädellä ja kehittää koordinoidusti mm. ekokatastrofin torjumiseksi."

Nykymerkit antavat päinvastoin merkkejä siihen suuntaan, että kapitalismi "räjähdys" alkaakin sen sisäisistä ristiriidoista eli pääomakasojen ylisuuresta koosta ja sen aiheuttamasta valtioiden velkaantumisesta. Kansanjoukkojen elintason lasku, joka nyt todellakin on edessä, johtuu valtioiden velkaantumisesta. Se ei kuitenkaan johda globalisaation harjoittamaan tuotannon ja kulutuksen sääntelyyn, vaan riiston tehostamiseen. Tietenkin tilanteeseen liittyy myös liikatuotantopula, koska kulutuskykyä leikataan.

Vaikka sosialismi on "alas ajettu" kuten asiakirjassa sanotaan eli työväenluokan subjektiivinen voima (poliittinen liike) puuttuu, niin kapitalismi on silti umpikujassa. Tilanne varmasti luo aikanaan myös tarvittavan subjektiivisen voiman. Ilmansitä luokkayhteiskunta ei lopullisesti siirry historiaa.

Marxin kehittämä "korkkiruuviteoria" oletti, että luokkayhteiskuntien olemassa olo perustuu tuotantotapojen perättäiseen järjestykseen. Sosialismia ei voitu rakentaa feodalismin perustalle. Kapitalismin kehitys on osa tuota tuotantotapojen perättäisyyttä. Sosialismin vuoro tulee vasta kapitalismin jälkeen.

Venäjä itse todistaa tuota historiallista lakia. Arabisosialismien kukistuminen toistaa Neuvostoliiton kehitystietä. Pohjois-Korea ja Kiina antavat tuolle kehityslaille lisää syvyyttä aikanaan. Vaikuttaa siltä, että poliittisen demokratian, ajattelun vapauden ja ihmisten tasa-arvoisuuden toteutuminen ovat vahvoja todistajia korkkiruuviteorian puolesta.

Orjakaupan ja rasismi nykyluonne

2011-11-22T06:40:00.001-08:00

22.11.2011 16:38 Heikki Typpö

Amerikan valloitusta (1493, Kolumbus) ja sitä seurannutta orjakauppaa voidaan pitää modernin rasismin alkulähteenä. Intiaaniheimot piti hävittää, koska niitä ei saatu riippuvaisiksi euroopalaisita valloittajista. Se vaati joidenkin tietojen mukaan 70 miljoonan intiaanin teurastamista.

Nykyinen globalisaatio eli pääomien kansainvälinen toiminta on modernia orjakauppaa. Se matkii englantilaisten 1650 -luvulla keksimää kolmiokauppaa, jossa tavaroita vietiin Afrikkaan, sieltä orjia Amerikkaan ja Amerikasta puuvillaa ja tupakkaa Englantiin. Globaali kapitalismi harjoittaa kolmiokauppaa vähän monimutkaisemmin. Ensin viedään lännestä pääomia raaka-ainemaihin, sieltä raaka-aine viedään halpatyövoiman maihin, sieltä tuotteet ja halpatyövoima takaisin länteen ja länsimaistuneihin maihin kaikkialla maailmassa.

Saavuttuaan Amerikkaan eurooppalaiset pyrkivät siis aluksi alistamaan alkuperäisasukkaat eli intiaanit orjuuteen. Intiaanien runsas kuolleisuus muun muassa eurooppalaisten mukana tulleisiin kulkutauteihin ja myös raakaan työn tekoon sai eurooppalaiset turvautumaan orjien tuontiin Afrikasta. Portugalilaiset aloittivat orjien kuljetuksen 1500-luvulla Senegambiasta ja Guinea-Bissausta Portugaliin ja Atlantin saarille. Myöhemmin orjia haettiin myös Angolasta ja Mosambikista. Laivanvarustamotoiminnan kasvu ja kansainvälinen tervakauppa vaikuttivat myös orjakaupan kiihtymiseen. Orjakauppa alkoi vilkastua selvästi vuoden 1650 jälkeen. Eniten sitä harjoittivat englantilaiset ja ranskalaiset (Wikipedia).

Orjien tuonti on nyt teknisesti helpompaa. Ne matkustaa osittain itse, näennäisen vapaaehtoisesti, mutta globalisaation liikkeelle ajamina. Vastaanottokeskuksia on pakko olla joka maassa. Juuri halpatyövoiman tuonti vaati poistamaan Euroopasta valtioiden rajat (Eurossopimus), jotta halpatyövoima pääsee alentamaan kantaväestön palkka- ja elintasoa. Lännen palkkatyöläisille ei voi tehdä kuin intiaaneille, eikä tarvitsekaan, koska lännen palkkatyöläiset ovat jo vanhastaan pääomasta riippuvaisia.

Kun orjakauppa oli taloutta, niin rasismi oli sen sosiaalinen eli "inhimillinen" puoli. Suomessa ei rasismista keskusteltu laajasti ennen EU:hun liittymistä. Kuitenkin esimerkiksi venäläisiin ja saamelaisiin on kohdistunut pelkoja: kansanperinteestä tunnetaan esimerkiksi ryssäviha. 1800-luvulla ruotsalaiset, suomenruotsalaiset ja saksalaiset antropologit leimasivat suomenkieliset suomalaiset alemmaksi mongoliseksi tai ”itäeurooppalaiseksi roduksi” . Toisaalta suomalaiset antropologit sovelsivat ulkomailta lainaamiaan hierarkisoivia rotuoppeja saamelaisiin 1930-luvulle asti. Suomalaisissa kouluissa käytettiin aina 1960-luvulle asti oppikirjoja, joiden mukaan ihmiskunta jakautui erilaisiin rotuihin, jotka olivat henkisiltä ominaisuuksiltaan erilaisia. (Rotuopit luotiin Amerikassa eikä Saksassa - HT). Suomen vanhoista vähemmistöryhmistä tutkimusten mukaan rasismin ja syrjinnän uhreiksi joutuvat erityisesti romanit (Lähde: Wikipedia).

Suomessa ei ole puhuttu rasismista aikaisemmin kovin paljon sen vuoksi, että Suomi ei ole kuulunut orjakaupan markkina-alueesee. Globalisaation myötä alueemme asema globaalissa orjakaupassa on muuttunut. Pääomia viedään ja tuodaan, tavaroita tuodaan ja viedään ja halpatyövoimaa tuodaan. Kapitalismin apuluokka ja etujoukko on nyt kääntänyt takkinsa. Opettajilla on sormi pystyssä entisille oppilailleen. Voi voi, teistä on tullut rasisteja! Kuinka te voitte olla rasisteja?!

Koska perinteinen työvoima ja halpatyövoima eivät korvaa toisiaan, kuin 1600-luvun Amerikassa, ne piti saada taistelemaan keskenään, jotta kummastakaan ei ole vaaraa pääomalle. Perinteisen työvoiman ja halpatyövoiman nopea yhdistyminen ja sopu ei ole mahdollinen sen vuoksi, että kansalliselta identiteetiltään erilaisten ihmisen ihmis-tuotantolaitoksia ei voi yhdistää. Ne eivät ole "Nato-yhteen-sopivia". Niiden perhejärjestelmät, eri kulttuurien sosalisaatio, kieli, kulttuurikaavat, toimintakaavat, instituutiot ja kontrollijärjestelmät ovat erilaiset, uskonnot ja uskomukset ja koko sosiaalisen siteen laatu valmistuu eritavalla eri kulttureissa. Yhdistyminen on mahdollista vain pitkän ajan kuluessa ja vapaaehtoisesti. Viisisataa vuotta vanhat orjakaupan seurausjäljet Amerikassa ovat edelleen verekset.

Uusi globaalin orjakaupan muoto saattaa johtaa koko ihmislajin olemassaolon vaakalaudalle.
On siinä Vesemmistoliitollakin pitkä sarka kynnettävänä.

Ikärasismilla rasismia vastaan

2011-11-20T23:36:00.001-08:00

21.11.2011 09:25 Heikki Typpö

Edellisessä blogissani sanoin odottavani mielenkiinnolla Vasemmistoliiton presidenttiehdokkaan visiota Suomen tulevaisuutta varten. Toiveeni toteutuikin heti. Tv-uutisten mukaan Vasemmistoliitto keskittyy Natoa ja rasismia vastaan ja erilaisuuden puolesta. Mitä noilla sanoilla tarkoitetaan, se selviää julkisesta sanasta.

Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Aina-Kaisa Pekonen (HS 21.11.11) täsmensi Vasemmistoliiton maailmanpoliittista linjaa: "Toisten puolueiden ehdokkaat edustavat harmautta ja kalkkeutuneisuutta Meidän Paavo haastaa dinosaurusten muistelmat" ja jatkoi: "Komas Paavo se vasta toden sanoo".

Katsotaanpas kenestä: maailmasta vai Vasemmistoliitosta itsestään?

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintie maalaili Vasemmistoehdokkaan kilpakumppaneiden esiintymistä: "Se oli ukkokodin iltaturina menneitä muistellen ennen nukkumaanmenoa". Vasemmistonuortenkin puheenjohtaja Tatu Ahponen osallistui poliittiseen visiointiin: "Nuorten ei tarvitse nyt ironisesti äänestää presidenttiksi retroehdokasta"

Vanhan miehen näkökulmasta tuo on törkeää vihapuhetta vanhoja ihmisiä kohtaan, vaikka se muodollisesti kohdistuikin ehdokkaisiin. Onhan ehdokkaiden joukossa myös kaksi nuorta naista. Ovatko hekin liian vanhoja?

Vasemmistoliiton linjaukset ovat ikärasismia pahimmillaan. Tuo on tietenkin linjassa sen kanssa, että vanhusten huolto lyödään määrätietoisesti laimin tämän päivän Suomessa. Vanhukset ovat lääkärikunnan hyvätuottoisin bisnesala. Valelääkärit ohjataan vanhusten hoitoon. Henkilökuntaa vähennetään juuri vanhushuolosta. Robotit pistetään viihdyttämään vanhuksia. Toivottavasti osaan itse välttää tuon käsittelyn omalla tavallani.

Vasemmistoliitto haluaa pitää näin esillä "vasemmiston arvoja", kuten se itse sanoo. Todellisuudessa se ulospääsyä omasta ideologisesta umpikujastaan ikärasismin avulla rasismia vastaan.

Eikös vihapuheet johda vähintäänkin poliisikuulusteluun, vai onko poliittinen eliitti tässä suhteessa erityissuojeluksessa?

Vasemmistoliiton ideologinen umpikuja

2011-11-19T09:16:00.001-08:00

19.11.2011 18:58 Heikki Typpö

Vanhan SLKDL:n perillinen Vasemmistoliitto ajautui jo 1980 -luvulla, kansandemokraattisen liikeen sisäisen taistelun seurakseina, kehitysurlle, joka katkaisi siltä yhteydet Suomen tyotatekevään väestöön, maaseudulla ja kaupungeissa. Puolueesta tuli pienen sivistyneistöporukan etujärjestö, jonka käsitys politiikasta rajoittui kamppailuun poliittisen eliitin sisällä paikasta edustuselimissä, eduskunnassa, hallituksessa ja muissa eliitin miehittämissä laitoksissa. Vasemmistoliitto sulautui eliitiksi eliitin joukkoona. Yhteys tavalliseen kansan katkesi.

Tämä kehitys on jatkunut tähän päivään saakka. Vasemmistoliitto antoi tukensa EU:hun liittymiselle ja kaikelle sille, mitä EU toi mukanaan globaalin kapitalismin etujärjestönä. Nyt kun globaali kapitalismi lännessä on ajautuntu ratkaisemattomiin sisäisiin ristiriitoihin, pääomien kasautumisen ja valtioiden velkaantumisen myötä, Vasemmistoliitto, vaalitappiosta huolimatta halusi osallistua vielä Kataisen oikeistohallitukseen. Kuten tiedetään hallituksen pyrkimyksenä on pelastaa pääomakeskittymien pankkijärjestelmä kiristämällä tavallisen työläiskansan elintasoa Euroopan eri maissa ja myös Suomessa. Erityisesti Vasemmistoliitto toimii SDP:n repun kantajana tuossa hallituksessa.

Vasemmistoliitolta puuttu perinteinen järjestörakenne, jolla puolue kiinnittyy kansaan. Yksilöjäsenet ovat suoraan puolueen jäseniä. Mitään perusosastoja ei ole. Puoluejohto on täten jäsenistöstä riippumaton orgaani, muodostettu ties millä periaatteella, joka kuitenkin käyttää hyväkseen Suomen poliittiseen kenttään historiallisesti jäänyttä SKDL:n ja koko kansandemokraattisen liikeen poliittista toiminta-aluetta. Sodan jälkeen SKDL:lla oli merkittävä asema Suomen jälleen rakentamisessa. Vieläkin osittain voimassa oleva sosialipoliitinen, terveyspoliittinen ja sivistyspoliittinen yhteiskuntarakenne on SKDL:n aikaan saannosta.

KD-liikkeen sisäisen taistelun ja sosialismin romahduksen seurauksena Vasemmistoliitto luopui kaikesta yhteiskunnan teoreettisesta analysoimisesta. Marxilainen yhteiskuntateoria on sille kauhistus. Politiikka muuttui pinnalliseksi karriääripolitiikaksi, josta tietenkin puuttuu sekä periaatteellisuus että köyhälistön aseman parantamiseen tähtäävä toiminta. Nyt kun globaali kapitalismi ja EU ovat lopullisessa umpikujassa, Vasemmistoliitto ajautuu oikeistolaisen eliitin mukana kaikkeen siihen poliittiseen päätöksentekoon, mihin velkakriisin tapahtumat Euroopan kriisimaissa sitä vievät. Kuten koko Suomen poliittiselta eliitiltä, myös Vasemmistoliitolta, puuttuu oma poliittinen linja ja sen mukainen toiminta. Suomen tulevaisuus ei sitä kiinnosta.

Surullisinta Vasemmistoliiton kannalta on, että osana oikeistolaista globalisaatiota maan hallituksessa, Vasemmistoliitolle lankeaa esitaistelijan rooli kansan syyttelyssä rasismista ja natsismista. Historia osoittaa, että sekä rasismi että natsismi ovat vallanpitäjien aseita kansaa vastaan. Vasemmistoliitto ei pohdi laisinkaan niitä syitä, jotka ovat muuttolikkeen aiheuttaneet. Globaalin pääoman, kuten Nokian, ahne saalistus alikeihittyneissä maissa on ajanut kansan joukot liikkeelle etsimää toimeentuoloa vieraista maista. Kaiken takana Suomen osalta on EU-jäsenyys ja siihen liittyvä EUROS-sopimus. Muuttoliike on sen seurausta.

Globaalit yritykset saisivat itse maksaa aiheuttamansa seuraukset. Mutta ei. Nyt tämä rasitus maksatetaan köyhälistöllä palvelujen huonontumisena. Kun se aiheuttaa kansalaisissa tyytymättömyyttä, sitä syytetään rasismista.

Presidentin vaalien kampanjat ovat jo pitkällä, mutta vasta nyt Vasemmistoliitto asetti oman ehdokkaansa. Oikeistohallituksen ministeri Paavo Arhinmäki sanoo edustavansa vasemmiston arvoja. Sanat ja teot ovat ristiriidassa heti alkuunsa. Kunka voi vaalikampanjassa edustaa vasemmiston arvoja kun hallituksessa on pakko toteuttaa oikeisto ajamia globaalin kapitalismin arvoja.

Arhinmäki syyttä muita ehdokkaita takertumisesta menneisyyteen. Vain hän voi suuntautua vapaasti tulevaisuuteen. Edessä onkin haasteita, sillä EU ja globaali kapitalismi ovat umpikujassa. Kapitalismi on kulkenut lännessä tiensä päätökseen. Millainen on se Arhinmäen tulevaisuuden visio, jonka hän tarjoaa presidentin vaaleissa Suomelle kansalle maailman laajuisen taloudellisen laman, EU:n umpikujan sekä poliittisen kriisin oloissa. Se on mielenkiintoista nähdä.

Historian näyttämön uusi esitys

2011-11-18T02:34:00.001-08:00

18.11.2011 12:24 Heikki Typpö

Aikakausien vertailu ja niillä todistelu (kuten 1. miten feodalismin romahtaminen ja natsismi liittyi toisiinsa 1930-40-luvuilla Saksassa, ja 2. liittyykö kapitalismin romahtamiseen mahdollisesti fasistisia ilmiöitä) sisältää suuria epävarmuustekijöitä. Loogikot taitavat kutsua sitä analogiseksi päättelyksi. Mikä noissa aikakausissa oli/on samanlaista ja mikä erilaista. Mitä tapahtuneen perusteella pitäisi varoa tulevassa kapitalismin romhaduksessa. Kumppi on vaarallisempi poliittinen ryhmä tämän päivän Suomessa: globalistit vai perussuomalaiset?

Yksittäiset tapaukset sekä menneissä että nykyilmiöissä kannattaa heti sulkea pois todistusaineistosta. Vain suuret linjat ja perustendenssit ovat ratkaisevia. Ensiksikin käsite fasismi pitää määritellä. Minä tarkoitan sillä demokratia-akselin sitä ääripäätä, jossa sosiaalinen vuorovaikutus lopetetaan väkivaltaisesti ja fyysisesti kokonaan. Aklselin toisessa päässä on puolestaan tasa-arvoinen, yhtäläisillä välineillä tapahtuva sosiaalinen vuorovaikutus eli demokratia. Demokratia-akseli on siten ylihistoriallinen mitta-asteikko.

Historian näyttämönä toimii tuotantotapa eli yhteiskunnallinen kokonaisjärjestelmä, kuten feodalismi ja/tai kapitalismi. Esitys kuvaa sitä, kuinka feodalismi vaihtui kapitalismiksi, ja toisessa näytelmässä, kuinka kapitalismi tulee vaihtumaan sosialismiksi. Ensimmäisessä esityksessä pahiksena on aatelisto ja hyviksenä porvaristo. Tulevassa näytelmässä pahiksena on porvaristo ja hyviksenä työväenluokka. Sankarin roolin muodostuminen ensimmäisessä näytelmässä tunnetaan, mutta tulevan näytelmän sankarin roolia vasta etsitään. Tämä keskustelu liittyy siihen.

Pahiksen (aateliston) rooli edellisessä näytelmässä myös tunnetaan, mutta tulevan näytelmän pahiksen (porvariston) roolia vasta arvaillaan. Se on varmaa, että pahikset eivät tulevassakaan näytelmässä luovu suosiolla ja anteeksi pyydellen etuoikeuksistaan. Jo nyt ilmassa olevat merkit viittaavat siihen, että globaalin pääoman omistajat apureineen tulevat katsomaan viimeisenkin kortin. Jo nyt lentelevät ilmassa paholaisuutta ilmaisevat sanat: rasismi, fasismi, natsismi...

Ensin on tietenkin selvitettävä, onko kapitalismilla historiallinen umpikuja todellakin edessä. Kapitalismin velkakriisin syyt ovat pääomien kasautumisessa. Sitä ei voida rartkaista paremmalla kapitalismilla. Toiseksi vekakriisin hetkellinen ratkaiseminen vaatisi niin suurta kansan oikeuksien kavennusta, että kansanjoukot eivät siihen alistu. Kolmanneksi kapitalismi on eettisesti niin julma järjestelmä, että siitä on pakko luopua ihmiskunnan tietoisuuden kasvun edessä.

Umpikujahan tarkoittaa sitä, että eteenpäin sillä tiellä ei voida jatkaa. Silloin on etsittävä uusi tie. Ja se tie voi johtaa vain yhteisomistukseen perustuvaan tasa-arvoiseen yhteiskuntaan, jota voi nimittää kukin miksi haluaa, sosialismiksi tai kommunismiksi. Tie voi olla pitkä ja sekava, ja siihen voi sisältyä tietty siirtymävaihe, muttä lopputavoite on selvä. Kaikki muu on auki paitsi se, että pääomien (tuotantovälineiden, kulttuuriperinnön ja yhteiskunnan ohjausvallan) yhteisestä omistusoikeudesta on silloin kysymys.

Hitler ja hänen natsivaltionsa oli yritys restauroida feodalismi uudelleen, vastareaktiona kapitalismin tunkutumiselle Saksaan. Hitlerin yli-ja ali-ihmisteoriat loivat uuden arjalaisen aateliston. Juutalaisten ja kommunistien kaasuttaminen merkitsivät rotu- ja luokkahygieenistä operaatiota arajalaisuuden nimissä. Hitler ja Bin Laden toteuttivat eri aikoina samaa tehtävää. Bin Laden taisteli vain arabifeodalismin puolesta kapitalismia vastaan.

Globaalin kapitalismin kannttajat ajavat uuden tyyppisen kosmopoliittisen ihmisen luomista, joka on irti kansallisesta sosialisaatiosta, siis vailla kansallista identiteettiä. Kansallisten rajojen poistaminen ja kulttuurien nopea sekoittaminen johtaisi kaikkien maiden ihmisten pakolla tapahtuvaan ja nopeaan kosmopolitisoitumiseen. Tuollainen kosmopolitismi on edellytys globalisoituneen kapitalismin jatkumiselle ja sen kuvitellulle ikuistamiselle. EU ja Euros-sopimus tähtää juuri tähän. Onko tämä näkemys analoginen natsilaisen restauroinnin ja Hitlerin yli-ihmisteorian kanssa?

Joka tapauksessa rintamalinjat maailmassa ja varsinkin Euroopassa kulkevat globalisaation puolesta ja sitä vastaan. Tältä rintamajaolta ei ole välttynyt USA:kaan. Kreikan viimepäivien mielenosoitukset ovat nyt asian ytimessä. Mielenosoittajat sanovat, että Kreikassa on uusi sotilasjuntta vallassa. Edellisen junta aikana Kreikalla oli sentään itsenäisyys, mutta nyt ei. Kaikkia euromaita odottaa Kreikan tilanne, Myös Suomea. Suomen poliittinen eliitti on kokonaisuudessaan umpikujassa. Sillä ei ole omaa politiikkaa. Nyt on jo otettu käyttöön viimeiset aseet, ensin puheissa ja sitten teoissa.

Vasta nyt voimme tarkastella, millainen sivurooli tässä historiallisessa näytelmässä on Suomen tämän päivän poliittisilla ryhmillä, globalisteilla, perussuomalaisilla ja vasemmístolla, ennen kaikkea Vasemmistoliitolla. Millainen rooli on maan hallituksella, muilla valta-instituutioilla ja EU:lla. Kenen puolella ne ovat ja ketä vastaan, kenen välineitä ovat rasismi ja natsismi, puheissa ja teoissa, kärjistyneen taistelun oloissa?

Porvarillisen fasismin sisältö alkaa hahmottua

2011-11-13T01:21:00.001-08:00

13.11.2011 11:20 Heikki Typpö

Nyt, kun globaali kapitalismi ja erityisesti EU on ajautunut lopulliseen umpikujaan kansan joukkojen vastustusten vuoksi, globkapin (globaalin kapittalismin) puolustajat nousevat kansanjoukkoja vastaan syyttämällä niitä ensin rasismista, sitten natisismista ja varmasti myös kommunismista heti kun se kasvaa riittävän suureksi. Tälle tielle on lähtenyt avoimesti maan oikeistolainen hallitus, kaikki "kunnianarvoista" puolueet ja myös Vasemmistoliitto. Viimeisin hyökkäys tuli väistyvältä presidentiltä, Tarja Haloselta (HS 13.11.2011).

Valkoinen vallanpitäjä on aina toiminut itse rasistisesti ja opettanut omia kansalaisiaan omaksumaan valkoisen miehen "ylivertaisuus". Tämä kulttuuri syntyi aateliston etuoikeuksista maaorjuuden eli feodalismin kaudella siinä vaiheessa, kun kapitalismi alkoi tunkeutua sen sisään ja vaati kansallisten markkina-alueiden muodostamista. Kun aateliston valta sitten vähitellen mureni, sen viimeinen itsepuolustus olennoitui saksalaisessa natsismissa. Eri maissa se sai erilaiset ilmenemismuodot. Suomen vallanpitäjät olivat avoimesti natsismin kannnalla, vaikka Suomi oli jo 1918 jälkeen siirtynyt kapitalismiin. Kaikki tiedämme ankarien kokemusten jälkeen, mikä oli tuon feodaalisen fasismin sisältö ja tavoite.

Kun kapitalismin loppu lähestyy, globkap ja kansallinen porvaristo eri maissa, nousee puolustamaan vanhaa politiikkaansa ikuistaakseen sen. Rasismi liittyy vain ja ainoastaan vallanpitäjiin. Se lähtee ylhäältä ja kohdistuu omistamattomaan kansaan. Rasismi liittyy aina talouteen, hallintoon, koulutukseen, hallitukseen, puolueisiin ja presidenttiin. Alistetulla kansalla ei ole käytettävissä niitä välineitä, joita rasismi ja natsismi toteutuakseen vaatii. Kansa ei voi olla rasistinen. Kansan syyttäminen vallanpitäjien omasta rasismista on jo sinänsä fasismia. Tämän päivän politiikka osoittaa, että tulossa olevan porvarillisen fasismin ideologinen sisältö tulee olemaan juuri tuo kansalaisten harjoittama "rasismi" ja "natsismi". Se muotoillaan lakiin, on jo muotoiltu, ja ensimmäiset tuomiot on annettu.

Mistä tämä entisten rasistien ja natsien takinkääntö sitten johtuu? Syynä siihen on pääomien kasautuminen globaalille tasolle. EU on sen poliittinen ilmentymä. EUROS-sopimus poistaa kansalliset rajat ihmisten väliltä. Kansallisia tunnuksia vailla olevien pääomien tulee saada tunkeutua kaikkialle hajottamaan kansantaloudet, ryöstämään kansallisen omaisuuden, riistämään jokaista kansaa ja kansalaista. Sivistyneistö ja varsinkin sen poliittinen eliitti, joka on aina ollut pääoman apuluokka ja kapitalismin etujoukko, on joutunut nyt kääntämään takkinsa. Tarja Halonen tekee sen vuoron mukaisessa järjestyksessä eilisessä Hesrissa.

Syntyessää ihminen on biologinen organismi. Vasta yhteisön (suvun, heimon, kansan) kulttuuri tekee siitä ihmisen. Ihmisen identiteetti ei voi syntyä ilman ympäröivän yhteisön ja läheisten ihmisten tarpeita, taloudellisia etuja, arvoja, ihanteita, tapoja, kieltä jne. Kapitalismin kaudella nuo yhteisön rajat "laillistettiin" sotilaallisin menetelmin markkina-alueiksi. Yhtä kaikki ihmiset sen sisällä identifioituivat suomalaisiksi, ruotsalaisiksi, venäläisiksi jne.

Globaali kapitalismi murtaa nyt tuon yksilön identifioitumisen vaatiman yhtesön brutaalilla tavalla. Se murtaa taloudellisen organisaation, se murtaa hallinnon ja tapakulttuurin, se murtaa ihmisten luontaisen tasa-arvoisuuden eli mahdollisuuden päättää omista asioistaan kansallisella ja paikallisella tasolla. Se murtaa kansallisuuksien kehitystasot väkivaltaisesti eikä jätä kansoille itselleen mahdollisuutta kehittyä omaehtoisesti. Kasautunut pääoma on pahis ja omistamaton kansa on hyvis. Siinä luokkajako lapsen kielellä.

Kapitalismin väkivalla laillistamat kansallisten yhteisöjen rajat tullaan ilman muutta joskus poistamaan, jotta erilaiset kulttuurit voivat olla rauhanomaisessa vuorovaikutuksessa keskenään ja omaksua toisiltaan sen mitä pitävät hyvänä. Se voi tapahtua kuitenkin vasta sitten, kun kansalaiset ovat sisäisesti tasa-arvoisia kaikissa maissa. Vasta sitten, kun talous, kulttuuriperintö ja yhteiskunnan ohjaus on kaikkien yhteistä omaisuutta. Globaalit pääomakasat eivät voi sitä tehdä, koska niiden pyrkimyksenä on vain käyttää kansoja ja ihmisiä itsekkäästi hyväkseen, riistää omistamattomien työn hedelmät, alistaa ihmiset välineen asemaan.

Menossa oleva rasismikampanja on suunnattu Perussuomalaisia vastaan sen vuoksi, että vain niiden kautta kanavoituu se vähäinen kansan protesti globaalia kapitalismia kohtaan. Vasemmisto, jolle tämä historiallisesti ja luokkataustansa vuoksi kuuluisi, se ostettu olemaan hiljaa. Sen vuoksi perussuomalaiset on demonisoitava ennen kuin kansa sen kautta pääsee uhkaamaan vallassa olevaa poliitista eliittiä, EU-politiikkaa ja koko globaalia järjestelmää.

Perussuomalaiset ovat helposti haavoittuva ryhmä sen vuoksi, että niillä ei ole historiallisista syistä johtuen johdonmukaista ja kokonaisvaltaista ideologiaa. Se on liiaksi yhden asian liike. Se kohdistuu vain maahanmuuttoilmiöön, joka on siis vain seuraus globaalin kapitalismin perustoiminnasta.

EU ei parane siivoamalla. Siitä on irtauduttava. Irtaantuminen johtaa EU:n hajoamiseen. EU oli alun pitäen porvariston poliittinen virhe, jonka se median avulla manipuloi kansaan "realisosialismin" romahduksen aiheuttaman hämmennyksen keskellä.

Kansantalous on rakennettava uudelleen ja se on rakennettava demokrattiselle pohjalle. Toisen ihmisen hyväksikäyttö ja riisto on poistettava. Palaaminen kansantalouteen ei estä kansainvälistä kauppaa eikä ihmisten matkustamista tai maahanmuuttoakaan kunkin maan asettamilla ehdoilla. Vain pääomille on asetettava poistumiskielto.

Perussuomalaille on annettava täysi tuki tällä hetkellä, sillä se on ainoa kanava kansan tahdon ilmitulolle. Tällä hetkellä on häpeällistä tunnustaa olevansa vakaumuksellinen vasemmistolainen.

Kapitalismin sisällissodan rintamatarkkailua

2011-11-11T01:04:00.001-08:00

11.11.2011 11:01 Heikki Typpö

EU:n nukkehallitus järjestäytyy Kreikassa hitaanpuoleisesti. EKP:n entisestä varajaohtajasta Papademosista tulee uusi pääministeri ja hallitus muodostuu Pasokista ja Uusi Demokratia -puolueista, eli niistä, jotka Kreikan taloussuhteet ja -paperit ovat sotkeneet. Tavallisen kreikkalaisen kannalta mikään ei muutu, sekasorto jatkuu.

Länsi-Rooman tuhosta tulee tänä vuonna kuluneeksi 1535 vuotta. Sen kunniaksi Italian nykyinen hurmuri-pääministeri Silvio Berlusconi eroaa ja Italia ajautuu hallittuun juhlakaokseen, joka vie lopullisesti mukanaan Euroopan Unionin ja sen keinotekoisen rahajärjestelmän EMU:n. Eurooppalaiset valtiot jatkavat juhlien jälkeen elämäänsä hämmentynein mielin tunkkaisina kansallisvaltioina. Eihän tässä näin pitänyt käydä? Rapula on aina rapula.

EU:n viimeinen operatiivinen johtaja, suomalainen broileripoliitikko Olli Rehn, joka ei (mahdollisesti tulevan presidentin Paavo Väyrysen mukaan) edusta enää Kepua eikä Suomea. Rehn pyrkii saattamaan voimaan ns. eurobondit, eli jonkinlaisen vararahaston, johon rahat kerätään kaikilta jäsenmailta eli veronmaksajilta, ja jolla sitten voidaan lieventää ja helpottaa tulevaisuudessa pidettäviä (länsi-Rooman tuhoutumisen) muistojuhlien kaltaisia tapahtumia.

Suomen Elinkoinoelämän Keskusliiton pystyttämässä Kataisen-Urpilaisen-Arhinmäen hallituksessa ollaan odottavalla mielellä: Josko Rehnin eurobondeihin sittenkin sisältyisi uusia ennen julkaisemattomia ideoita. Muuten EK:n hallituksen kanta on eurobondeihin kielteinen, koska eurobondijärjestelmä on pääministerin mukaan lähtökohtaisesti väärä. Olli Rehn on näin pettänyt isänmansa taloudellisten etujensa ajajat.

Tammikuussa 2012 pidetävien Suomen presidenttivaaltien vaalikamppailu on liitetty osaksi länsi-Rooman tuhoutumisen muistojuhlaa. Kokkari-ehdokas Niinistö huomioi, kuten tv-katsojatkin, että juhlamielellä oleva persuehdokas Timo Soini ilmoitti muuttaneensa kantaa EU:n suhteen. Kun hän ennen on vaatinut EU:n purkua ja Suomen eroa alun perinkin väärästä järjestelmästä, niin nyt hän vaati vain suursiivousta EU:lle. Jokainen tietää omakohtaisesti, että siivous ja varsinkin suursiivous ikään kuin uudistaa kodin.

Ehdokas Niinistö pani Soinin rakentavan asenteen hyvillä mielin merkille. Pitäisikö Soini väliaikaisesti erotta eduskuntaryhmästä?

Velkakriisin asemasota

2011-11-08T02:19:00.001-08:00

8.11.2011 12:14 Heikki Typpö

Velkakriisiä voi nimittää läntisen kapitalismin sisällissodaksi, jossa hyökkääjänä on pääomien kasautumisen seurauksena syntynyt spekulatiivinen pääoma. Se on realitaloudelle tarpeeton lisäarvokasa, jolle kuitenkin on saatava jostakin korko ja jatkuva lisäkasvu. Valtioiden korruptoituneisuus ja tuottamattomien toimialojen kasvu ovat tarjonneet spekilatiiviselle pääomalle ainoan mahdollisuuden saada välttämättömiä korkotuloja.

Rintaman toisella puolella ovat porvarilliset valtiokoneistot ja poliittiset järjestelmät. Valtansa säilyttämiseksi niiden on ollut pakko velkaantua, koska kansantulo ei riitä porvarillisen valtakoneiston ylläpitoon lisääntyvistä veroista huolimatta. Verotulojen riittämättömyys johtuu siitä, että kansantulon lisäarvo-osa on vapautettu verotuksestä lähes kokonaan. Valtioiden velkaantuminen on saavuttanut pisteen, jossa velkojen hoito ei ole enää mahdollinen ilman kansanjoukkojen elintason ratkaisevaa alentamista

Velkakriisin on kärjistänyt lopullisen ratkaisun vaiheeseen kansanjoukoista lähtevä tyytymättömyys. Lisäkiristys johtaa valtioiden sisäisiin levottomuuksiin, mielenosoituksiin, lakkoihin ja väkivaltaan. Myös kansallisvaltioiden keskinäiset suhteet lähestyvät ilmapiiriä, jonka tuloksena voi olla aseellisia yhteenottoja. Spekulatiivisen pääoman ja velkojien välisessä sodassa ei ole ratkaisun mahdollisuutta. Lopulta vastakkain ovat kansanjoukot ja pääomien omistajat: 1% kansasta vastaan 99% kansasta.

Kreikka ja Italia ovat maita, jossa taistelu on kärjistynyt konkreettisen konfliktin asteelle. Noissa maissa poliittinen vallankäyttö kansaa kohtaan on nyt selvitystilassa. EU painostaa pääoman edustajana valtiokoneistoja tekemään ratkaisunsa, mutta valtio koneistot pelkäävät kansaa. Nyt on menossa voimien uudelleen järjestely. Hallitukset hajoavat ja uusia perustetaan. Menossa on lyhytaikainen asemasota. Se voidaan ratkaista vielä spekulatiivisen pääoman eduksi, mutta silloin ovat taistelussa vastakkain kansanjoukot ja pääoman nukkehallitukset. Silloin alkaa taistelussa uusi vaihe, sillä seuraavaksi on kansanjoukkojen vuoro järjestäytyä uutta poliitista taistelua varten.

Kreikassa uusi hallitus tullaan perustamaan vaalitappion kärsineiden Pasokin ja Nea Dimokratian varaan. Tulossa olevat vaalit lupaavat niille lisää tappioita. Italialla on varmasti myös edessä vaalit. Berlusconin oikeisto tulee menettämään valtansa, ja tilalle astuu oppositiossa oleva keskusta-vasemmisto ja varsinainen vasemmisto. Millainen tuo Berlusconin vastavoima tulee olemaan, se on vielä kysymysmerkki. Italia on yksi EU:n ja Naton perustaja maa. Sen väkiluku on 60 miljoonaa ja taloudeltaan EU:n kolmanneksi suurin maa. Italia on velkasodan Stalingrad.

Proletaarinen internationalismi ja perussuomalsiset

2011-11-02T08:21:00.001-07:00

2.11.2011 17:12 Heikki Typpö

(Kommentti James Hirvisaarelle blogiin)
Nyt on tärkeätä tehdä oikeat arviot vastakkain olevista rintamista, joita EU:n talouskriisi on synnyttänyt. Kreikan kansanäänestys kärjistää kriisiä ja edistää taistelurintamien muodostumista. Mistä luokista, puolueista ja ryhmistä rintamat koostuvat kussakin maassa, ja mistä ne voisivat koostua, sitä on syytä pohtia vakavasti. Rintamajako kahteen tapahtuu Euroopassa välttämättömyydellä, on jo tapahtunut.

Rintaman toisella puolella on globalisaatio, jonka pyrkimyksenä oli ja on syödä kansallisvaltiot ja muodostaa yksi planetaarinen valtio. Toisella puolella on kansallisvaltioiden olemassaolon itsepuolustus, oma kansantalous ja poliittinen itsemäärämisoikeus. Koska kummankaan rintaman "sodanjulistusta" ei ole suoritettu avoimesti ja selkeästi, niin molemmin puolin ilmenee sekavuutta ja epätietoisuutta niin rintaman koostumuksen, strategian kuin taktiikankin suhteen.

Vaikka perussuomalaiset ovat kansallisvaltion itsepuolustuksen eturintamassa, Hirvisaari blogissaan "Antikansallismielistä puppua" tekee väärän johtopäätöksen "vihollisesta", kun hän kysyy: " Lieneekö taustalla vasemmistotaustaisten toimittajien oma ideologinen propaganda?" Ei, tästä ei ole kysymys. Vasemmisto on vain hukassa. Objektiivisesti työväenluokan vasemmisto lukeutuu persujen ystäviin.

Vasemmiston on pakko jossain vaiheessa olla samassa rintamassa puolustamassa kansallisvaltioiden itsenäisyyttä ja olemassaoloa, mikäli mielii olla vasemmisto. Vanha proletaarinen internationalismi oli ja on edelleen sidottu kansallisvaltioiden olemassaoloon. Kommunisti on patriootti ja internationalisti saman aikaisesti. Ihmiskunnan elämä perustuu kansallisvaltioiden itsenäiseen olemassaoloon ja ihmisten tasa-arvoon kansallisvaltioiden sisällä.

Internationalismi on itsenäisten kansallisvaltioiden tasa-arvoista vuorovaikutusta keskenään, kaupan, kulttuurin, rauhan, luonnonsuojelun ja ihmisoikeuksien alueilla. Jos perussuomalaiset ovat johdonmukaisia, heidän on pakko olla samalla kannalla.

Globalisaatiorintama on hädissään edessä olevan umpikujansa vuoksi. Juuri sen vuoksi kansallista itsenäisyyttä puolustaviin kohdistetaan kaikkia niitä rikokosyytteitä, joita historiassa on tapahtunut kansallisen olemassaolon nimissä. Sellainen on mm.kansallissoialismi, jolla ei ollut mitään tekemistä sosialismin kanssa, koska se oli natsismia ja fasismia sen äärimuodossa. Se pyrki ihmisten välisen tasa-arvoisen vuorovaikutuksen eliminoimiseen yhteiskunnasta lopullisesti.

Koska juuri globalisaatioon liittyvä taloudellinen imperialismi on ajanut taloudellisesti väehemmän kehittyneet kansat liikkeelle etsimään toimeentuloa vieraista maista, ja kun kansallisvaltioiden rajat on saman aikaisesti Euroopasta poistettu, niin siitä on ollut seurauksena ennen näkemätön muuttoliike. Maahanmuuttajat ovat siihen itse syyttömiä.

Kansallisvaltiot, jotka eivät ole muuttoliikkeeseen varautuneet lisätyillä resursseilla, ovat joutuneet turvautumaan kantaväestölle varattuihin resursseihin. Se on aiheuttanut tyytymättömyyttä ja vastustusta kantaväestössä. Muuttoliike on merkinnyt paikallisten olojen huonontumista. Tätä suuttumusta on nimitetty globalistien taholla rasismiksi.

Rasismi-syytökset ovat olleet hyvä menetelmä globalisteille vapautua muuttoliikkeen aiheuttamista seurauksista ja syyllisyydestä. Kansallisvaltioiden itsenäisyyden puolustajia, jotka ovat vaatineet muutosta maahanmuuttopolitiikkaan, on syytettty perusteettomasti rasismista.

Se vaino (siitä on jo kysymys), mikä kohdistuu perussuomalaisiin, olisi kohdistunut myös vasemmistoon, jos vasemmistö olisi olemassa. Tulevaisuudessa vaino tulee koskemaan välttämättömyydellä myös uutta, syntyvää ja oikeaa vasemmistoa.

Perussuomalaiset ovat kokemattomuuttaan ja sinisilmäisyyttään myös itse antaneet näennäistä aihetta globalistien vainoamiselle. He ovat tarjonneet globalisteille herkullisia tilanteita hyökätä. Mutta ennen kaikkea, perussuomalaiset eivät ole tiedostaneet täydessä ankaruudessaan, miten vaativalle poliittiselle tielle he ovat lähteneet.

Puolinainen suhtautuminen globaaliin kapitalismiin, ja kapitalismiin ylipäätään, tekee perussuomalaisista helposti haavoittuvia ja puolustuskyvyttömiä. Tästä on jo nyt nähtävissä monia esimerkkejä. Liittoutuminen vasemmiston kanssa on tämän vuoksi heille välttämätöntä. Ilman perussuomalaisia globalisaation vastainen rintama ei ole mahdollinen.

Vanhuus ja sosiaalinen barbaria

2011-10-31T02:11:00.001-07:00

31.10.2011 12:08 Heikki Typpö

Mustan lapsuudesta erään sadun, jossa talon nuori-isäntä laittoi vanhan isänsä pärekoriin ja kantoi hänet erämaahan eläinten syötäväksi. Kun isäntä tuli retkeltään kotiin, hän tapasi poikansa lattialla vuoleskelemasta puun kappaletta, ja hän kysyi: - Mitä tee kultaseni? - Teen tästä pärekoria, jolla voin kantaa sinut erämaahan, kun tulet vanhaksi.

Sadun kaltainen vaihe on ilmeisesti vallinnut joskus ihmislajin esihistoriassa. Tämän päivän näkökulmasta se vaikuttaa barbaariselta eikä sitä tietenkään tuollaisena ilmene. Se oli aikansa vanhuuspolitiikkaa se. Tämä päiväkään ei ole täysin vapaa sosiaalisesta barbariasta, joka kohdistuu tietenkiin kaikkiin niin sanottuihin avuttomiin ikäryhmiin, ja siinä laskussa myös vanheneviin ikäluokkiin ja avuttomiin vanhuksiin.

Eihän tarvitsella olla kummoinen futurologi, joka kohta nostaa raportissaan aikauden perusongelmaksi vanhenevan väestön. Budjetit käyvät riittämättömäksi, kun väki vanhenee. Palvelurakenne paljastuu vääräksi vanhenevan väestön vuoksi. Terveyskeskuksia pitää lakkauttaa ja keskittää suurempiin yksiköihin, kun väkivanhenee. Hoivatyöntekijöistä on huutava puute, koska vanhusten määrä on kasvanut liian suureksi. Talous ei kasva ja maa velkaantuu, kun väkivanhenee. Joutaisivat tehdä töitä pitempään. Moderneja pärekoriratkaisuja siis etsitään.

Vanhuus on taakka, rasite. Siitä ei pääse mihinkään. Sen lisäksi, että vanha ihminen on taloudellisesti hyödytön, hän voi olla lisäksi yhteisössä hankala, jopa kiusallinen. Hänellä saattaa olla kokemuksen mukana tullutta tietoaja ja taitoa, jota nuoremmalla ei vielä ole. Sen esille tuonti saattaa nyrppiä joita kuita nuorempia. Ihmisiä kun olemme. Lisäksi vanhuus ei vastaa kaupallista kauneuskäsitystä eikä vastaa myönteisesti eroottisiin vietteihin. Tästä sosiaalisesta ympäristöstä nousee se, jota kutsumme ikärasismiksi. Se on nykypäivän sosiaalista barbariaa.

Nämä ilmiöt tiedostaa vasta kun on tullut riittävän vanhaksi. Se on edessä jokaisella. Jokainen vanhenee, kuten futurologi meille filosofisesti vakuuttaa. Vanhana joutuu jokainen kysymään itseltään, olenko minäkin ollut ikärasisti. Rehellinen myöntää, että varmaankin olen ollut. Epärehellisyyttä tässä asiassa voi perustella yhteiskuntarakenteella: Se ei siedä vanhenemista eikä vanhuksia.

Nyt, kun presidentivaalit ja kunnallisvaalit ovat tulossa, puolueet esittelevät vanhusohjelmiaan, kuten muitakin sosiaalisen barbarian poisto-ohjelmia. Sanat ja teot ovat tässäkin asiassa monilla kovasti ristiriidassa. Tähän blogiin antoi aiheen Kouvolalinen perussuomalainen Tapio Temisevä minulle osoitetussa kommentissa: "Älä jauha paskaa vanha äijä". Jotenkin se sattui poikkeuksellisen kovasti. Hän ei ole pyytänyt anteeksi.

Minua harmittaa se, että hän sattui olemaan perussuomalainen, koska perussuomalaiset ovat kuitenkin ainoa mahdollisuus murtaa, tämä sosiaalista barbarismia yllä pitävä yhteiskuntarakenne. Vanhana kommunistina olen pakotettu äänestämään tulevissa vaaleissa perussuomalaisia, koska vasemmisto on Suomesta mädäntynyt. Perussuomalaisita on tullut minulle varavasemmisto. Tiedän kyllä persujen puutteet, sillä olenhan oppinut mies, vaan en opetettu.

Perussuomalaisen Tapio Temisevä kommentti edelliseen blogiini oli minulle terveellinen opetus sosiaalisen barbarian olemassaolosta sielläkin, missä sitä vähiten toivoisi olevan.

EU lietsoo vihaa kansojen välille

2011-10-30T01:48:00.000-07:00

30.10.2011 11:43 Heikki Typpö

Uutiset kertovat, että 60% kreikkalaisista ei halua ottaa vastaan EU:n tukipakettia, koska se loukkaa kreikkalaisia ja vie Kreikan päätäntävällan EU:lle ja IMF:lle. EU-tuen kannattajia Kreikassa on vain kolmannes kansalaisita. Kysymys on siis pakkoauttamisesta, jonka motiivit ovat aina uhrin ulkopuolella. Onhan se käynyt ilmi, että hätä onkin suurin pankkijärjestelmässä. Kreikka onkin siis pakotettu auttaja pankkipääomalle, eikä uhri. Dialektiikka pelaa.

Miten yksinkertaista ja miten suuri helpotus olisikaan, kun Kreikka voitaisiin auttamismielessä unohtaa. Rahat ja velat säästyisivät suomalaisilta veronmaksajilta. Opettaja Jutta Urpilainenkin voisi palata työhön, johon häntä tarvitaan ja johon hän on saanut veronmaksajien kustantaman koulutuksen.

Kreikkalaisita on tehty suomalaisille lähes viholliskansa. Kansojen välisiä sotia on aina edeltänyt toinen toisensa demonisointi sodan lietsojien toimesta. EU lietsoo nyt vihaa kansojen välille. Suomen ja Kreikan kansojen ystävyystoiminnalle olisi enemmän kuin kiire. Ennen kaikkea tarvittaisiin rehellistä tiedonvälitystä. Tuen osoittaminen Kreikan kansan enemmistölle, kun se puolustaa itsenäisyyttään ja kansallista olemassaoloa, on nyt välttämätöntä. Suomen kansaa johdetaan taas harhaan.

Kreikan pääministeri Papndreu ja talousministeri Evankelista eivät näköjään edustakaan kansaa, vaan sen kolmannesta. Hehän muuten kertoivatkin äskettäin uutisissakin, että Kreikka ei ole tarinan konna. Konna on jossain muualla, ja nuo pojat ovat vain sen palkkalistoilla. Se kyllä tiedetään, että asia on noin. Tiedetään sekin, missä Konna asustaa.

Jussi Halla-aho sai julkisuutta äsketäin, kun hän kertoi kollegoilleen, että Kreikan ja koko EU:n talouskriisi ei ratkea, ennen kuin Kreikkaan on pystytetty sotilasjuntta, joka tuo panssarivaunut kadulle. Tutkimukset todistavat, että Jussi tiesi Kreikan kansan tilanteen. EU:n tukea haluaa ottaa vastaan vain 35 % kreikkalaisista, eli yksi kolmas osa. Toivottavasti EU ei ota missään eikä koskaan käyttöön Jussin esittämiä keinoja. Riittäisi, kun EU:n tunnustaisi oman umpikujansa.

Vanha satu "Keisarista ilman vaatteita" pätee EU:n toimmintaan, Suomen hallitukseen ja sen ministereihin, puolueisiin (Persuja lukuun ottamatta) ja ennen kaikkea oikeistojohtoiseen Yle-TV:n toimintaan. Onneksi on tulossa presidentin vaalit, ja onnksi Suomen kansalla on varavasemmisto, Perussuomalaiset. Sen tehtävänä on osoittaa, kuin se viaton lapsi tuossa sadussa: "...mutta Keisarihan on ilman vaatteita"!

Raportti EU:n huippukokouksesta

2011-10-28T08:26:00.001-07:00

28.10.2011 18:20 Heikki Typpö

Kisällilaulu

Sävel: Mannakorven mailla

Jyrkin katse hapuilee, ei katso enää silmiin.

Nuorukaisen viattomuus haihtunut on pilviin

hura huh-hah-hei, raaka peli mukaan vei.

Pehmoilulle, Brysselissä, kysyntää nyt ei.

Armollisuus vallannut on riistäjien mielen.

Medialta poistaa oitis kannattimet kielen

hura-huh-hah hei: Kreikka saneerataan, hei!

Sijoittajat iloitsee ja pörssi kurssit hyppelee.

Kuin piispan kaapu alleen kätkee syntisenkin sielun,

niin "sijoittajan vastuu" peittää lisäarvonielun,

hura-huh-hah-hei, Soros hätää tunne ei.

EU:n vipuvarsi tilivajeet hälle tasoittaa.

Pankit, sijoittajat, EU, vipuvarsinensa,

lisäarvokasaa jakaa, kauan ryöväämäänsä,

hura-huh-hah-hei, rikkautta synny ei

pankin holveissa tai edes vaikka rahapajoissa.

Haaskan jakaa aavikolla aina kaikkein vahvin.

Samoin kävi Brysselissä jälkeen iltakahvin,

hura-huh-hah-hei, joku viimeisenkin vei.

Toivo runsaammasta huomisesta unen antoi kai.

Vain työläiskansa käsillänsä, arvoa voi luoda,

turvaa sekä hyödykkeitä ihmisille tuoda.

Hura-huh-hah-hei, siltä oikeidet ne vei

päättää itse työnsä tuloksista, myöskin jaosta.

Jyrki Katainen sai paljon kiitoksia kuulla.

Vaikka puhui joustavasti isompien suulla.

Hura-huh-hah-hei, totuus periks anna ei.

Jostain rinnan syövereistä Jyrki kuuli murinaa.

Oikeistohallitus nojaa Vasemmistoliittoon

2011-10-24T00:36:00.001-07:00

24.10.2011 10:30 Heikki Typpö

Nimitys oikeistohallitus on perusteltu sen vuoksi, että se myi Suomen itsenäisyyden perustuslakikirjauksella kansainväliselle pääomalle, eli se, missä Suomen itsenäisyyden ensimmäinen oikeistohallitus epäonnistui, siinä Suomen viimeinen oikeistohallitus onnistui. Vuoden 1918 sodan voittanut valkokaartihallitus epäonnistui kännyköiden puuttumisen vuoksi, koska se ei ollut saanut tietoja maailman kehityksen tuulista. Se tarjosi Suomea Sakasan keisarihuonelle, joka oli jo romahtamassa. Vastauskirje kertoi valkokaartille ikävät tosiasiat. Maailmanhistorian romahdukset eivät ota huomioon Suomen oikeiston hallitusohjelmia. Kataisen hallituksella oli onnea.

Nimitys oikeistohallitus on perusteltu nimitys myös sen vuoksi, että Suomen kansantalous on kuolinpesähallituksen toimena luovutettu EU:n välityksellä kansainväliselle pääomalle erilaisina pnkkitukina IMF:lle, ERVV:lle, EKP:lle ja ties mille muulle. Mitäpä itsenäisyydestään luopunut maa kansantaloudellakaan tekee. Vihreät protestoivat takavuosina ketunnahkojen tarhausta ja myyntiä ylellisyysmarkkinoille, mutta työmiehen selkänahan myyntiä vastaan ei protestoi kukaan, ei Vasemmistoliitto, ei edes ay-liike.

Vanhasta tottumuksesta oletetaan, että vasemmisto vastustaisi työmiehen selkänahan myyntiä. Sen vuoksi Vasemmistoliitto onkin päässyt merkittävään asemaan oikeistohallituksessa. Kun hallitusta muodostettiin, demarit asettivat ehdoksi myös Vasemmistoliiton osallistumisen. Demarit halusivat näin eliminoida itseltään kannatusvuodon Vasemmistoliitolle. Ilman Vasemmistoliittoa nykyistä oikeistohallitusta ei olisi syntynyt. Edessä oli porvariston umpikuja, joka olisi johtanut uusiin vaaleihin, ellei Vasemmistoliitto oliisi puhkaisut umpikujaa uhraamalla työväenluokan edun.

Merkittävän hallitusasemansa vuoksi, Vasemmistoliitto voisi vielä hajoittaa hallituksen, vain lähtemällä hallituksesta pois. Vihreät seuraisivat perässä ja demarien asema kävisi kestämättömäksi. Oppositiossa olevat perussuomalaiset ja tuossa tapauksessa omaan takkiinsa sonnustautunut Vasemmistoliitto ajaisivat ilman muuta Suomen uusiin vaaleihin. Suomen itsenäisyyden lopullinen luovutus ja kansantalouden totaalinen tuho voitaisiin ehkä kansaan tuella vielä estää.

Perussuomalaiset ovat tietty mahdollisuus Suomen pelastamisessa, jos niiden rinnalla olisi yli kapitalismin ulottuvaa näkemystä edustava vasemmistolainen puolue. EU:n vastaisuus on vasemmistolainen tavoite Perussuomalaisissa. Se ei kuitenkaan riitä. EU:sta irtoamiselle tarvitaan myös jatkoa. Romahtaneen kapitalismin tilalle ei voida perustaa uutta kapitalismia, Suomessakaan. Irtoaminen EU:sta on ensimmäinen askel Suomen pelastamiseksi. Vasurien panos turvaisi jatkon Suomen tulevaisuudelle.

Saattaa olla, että persuista tulee helpommin kommunsteja, kuin johtovasureista kapitalismin vastainen vasemmistopuolue. Hallitusneuvottelut kielivät tähän suuntaan. Vasemmistoliiton lähtö hallituksesta merkitsisi koko puolueen tappion ja rappion tunnustamista historiallisia linjauksia myöten. Johdon täytyisi ilman muuta vaihtua ja kaiken muuttua.

Vasemmistoliiton ryhdistäytyminen asettaisi velvollisuuksia myös kommunistisille sirpalepuolueille. Heidän näkemyksensa on mielestäni yhtä lailla hukassa. Sekä Stalin että Gaddaf ovat romahtaneita tähtiä. Ainoa arvo pikkupuolueiden pelastamisessa on niiden järjestöaktiivien saaminen uuteen vasemmistokoalitioon. Siinä heillä on kokemuksensa ansiosta paljon annettavaa. Näyttä siltä, että johtaja se on pikkujohtajakin. Kommunistiryhmien yhtenäistymisen ehtona on melko varmasti Yrjö Hakasen, Haurun-Kainulaisen ja STP:tä johtavan Kommunistisen liiton väistyminen syrjään vallankumouksellisen tilanteen oloissa.

Jos yllä oleva on turhaa optimismia, silloin Suomen kansalla on pitkä ja kivinen korpitaival edessään. Sen ennakointi on vaikeaa.

Kaddafin testamentti

2011-10-22T04:06:00.000-07:00

"Gaddafin testamentti. Allahin, laupiaan ja armeliaan nimeen.

Tein kaikkeni, jotta kansalaisillani olisi koti, sairaanhoito ja koulutus. Jos kansalaiset olivat nälkäisiä, järjestin ruokaa. Tein kaikkeni 40 vuotta, ehkä kauemminkin. Jopa Benghazin erämaasta tein viljelysmaata. Uhmasin cowboy-poika Reaganin hyökkäyksiä. Murhatessaan orvon ottotyttäreni hän oli yrittämässä saada minut hengiltä, vaan vain viattoman lapsen sai hän murhattua.

Autoin afrikkalaisia siskoja ja veljiä rahalla, jonka sijoitin Afrikan unioniin. Tein kaiken voitavani, jotta ihmiset ymmärtäisivät, mitä todellinen demokratia on – sellainen, missä kansalaisten omat käräjät hoitavat maan hallinnon. Se vain ei riittänyt koskaan kaikille, niin minulle kerrottiin. Ei ddes sellaisille, joilla oli kymmenen huoneen asunto, uudet puvut ja uudet huonekalut, mikään ei tuntunut riittävän. Niin itsekkäitä olivat jotkut, että kertoivat amerikkalaisille, että Libyassa tarvitaan "demokratiaa" ja "vapautta". Nämä tietämättömät eivät ymmärtäneet, että kyseessä olisi kurkunkatkaisujärjestelmä, jossa mahtavin kukistaa muut.

Sanat demokratia ja vapaus huumasivat jotkut niin, etteivät he tajunneet, mitä ne Amerikassa tarkoittivat: ei ilmaista terveydenhoitoa, ei ilmaisia lääkkeitä eikä asuntoja, ei ilmaista koulutusta ja ravintoa. Tai ilmaista ravintoa kyllä oli, kerjäämällä ja menemällä leipäjonoon.

Mikään, mitä tein, ei tuntunut riittävän joillekin. Toiset taas tiesivät, että olin Gamal Abdel Nasserin poika, ainoan todellisen arabi- ja muslimijohtajan sitten Salah'a'Deenin, joka vaati Suezin kanavan kansansa haltuun siten kuin minä vaadin Libyan oman kansani haltuun. Hänen jalanjälkiään yritin seurata, jotta saisin pidettyä siirtomaavallan ja sen varkaat poissa.

Nyt maahan on hyökännyt maailman mahtavin sotilasvoima. Afrikkalainen pikkuveljeni Obama tahtoo minut hengiltä, riistää maamme vapauden, viedä meiltä ilmaisen asumisen, ilmaiset lääkkeet, ilmaisen koulutuksen sekä ruoan ja korvata kaiken amerikkalaisella varaskulttuurilla, jota sanotaan "kapitalismiksi".

Kaikki "kolmannessa maailmassa" asuvat tietävät, mitä se merkitsee. Se merkitsee suuryritysten ympäriinsä levittäytynyttä korporaatiovaltaa, josta kansalaiset saavat kärsiä. Sikäli kuin se minusta riippuu, vaihtoehtoja ei ole, minun on pakko puolustaa kantaani. Jos Allah tahtoo, olen kuoleva omalla tielläni, sillä tiellä, jolla Libyaan saatiin toimivat maatilat, ruokaa ja terveydenhoitoa. Pystyimme jopa auttamaan afrikkalais- ja arabiveljiämme pääsemään samalle tielle kuin Libyan jamahirija.

En tahdo kuolla, mutta jos niin pakko, jotta tämä maa säästyisi yhdessä niiden tuhansien kanssa, jotka ovat lapsiani, olkoon niin.

Olkoon tämä testamentti ääneni maailmalle, joka kertoo, miten nousin NATO:n ristiretkiä vastaan, julmuuksia vastaan, petosta vastaan, lännen kolonialistisia pyrkimyksiä vastaan, ja miten seisoin afrikkalais- ja arabiveljieni rinnalla valaisten heille tietä. Sillä välin kun muut rakensivat linnoja, itse asuin tavallisessa talossa ja teltassa. En ikinä unohtanut nuoruuttani Sirtessä, en koskaan tuhlannut kansallisomaisuutta typeryyksiin. Ja kuten Sala'a'Deen, joka hänkään ei kahminut itselleen omaisuuksia Jerusalemista, en minäkään ottanut juuri mitään.

Lännessä jotkut sanovat minua "hulluksi" tai "mielipuoleksi". He kyllä tietävät totuuden, mutta jatkavat silti valehteluaan. He tietävät, että Libya on riippumaton ja vapaa kolonialismista. Se oli ja on minun tieni ja näkemykseni. Minulle on selvää, että taistelen viimeiseen hengenvetoon pitääkseni maan vapaana. Auttakoon kaikkivaltias meitä pysymään totuudessa ja vapaina.

Muammar Gaddafi, 17.4.2011 "

http://www.kominform.eu´

Lähde: Sri Lanka Sunday Times
Oheislukemisto: Orwell TodayGaddaGaddafin testamentti

Verkkomedia.org
KOMINFORM

--------------
Heikki Typpö:

Gaddafin testamentti

Gaddafin testamentti on opettavainen dogumentti yhteiskunnallistenhttpkriisien syistä. Se sitoo yhteen romahtaneen realisosialismin ongelmat ja globaalin kapitalismin lähellä olevat tulevaisuuden näkymät. Siinä yhdistyy historia ja tulevaisuus.
://punavihreakeskustelu.blogspot.com/2011/10/kaddafin-testamentti.html

Gaddafin testamentissa ei ole olennaista se, pitääkö kaikki tuo paikkansa mitä Muammar kerto tehneensä. Ilmeisesti pitää. Hänhän ei kerro, mitä jätti tekemättä. USA:ta ja kapitalistista länttä koskeva Gaddafin kritiikki on myös oikeaa. Tärkeintä siinä on, että se, mitä tapahtui Gaddafin Libyalle ja mistä syystä, se tulee tapahtumaan myös kapitalistiselle lännelle ja samasta syystä. Ihminen, ja kansa kokonaisuudessaan, ei elä pelkästään leivästä. Ihminen on itseohajutuva systeemi. Se haluaa käyttää sitä valtaa, mikä sille kokonaisuuden sisällä kuuluu. Wall Streetin tunnushan on 1% suhde 99%. Valtasuhde on sama kuin Gaddafin Libyassa.

Libya ei kaatunut taloudelliseen kurjuuteen eikä elintason mataluuteen. Maa oli rikas luonnon antimmistaan, ja tuota rikkautta käytettiin myös kansan hyvinvoininnin yllä pitämiseen. Gaddafin oman käsityksen, ja myös läntisen kapitalismin mukaan, tämän tulisi riittää kansalle. Mutta sepäs ei riitä. Kansa koostuu yksityisistä ihmisistä, joilla on omat aivot, oma itsenäinen tahto, omat arvot ja oma itsemääräämisoikeus. Nuo oikeudet ovat monesti tärkeämmät kuin ravinto ja hyvinvointi. Ihminen ei ole robotti eikä se alistu orjuuteen.

Libyassa Gaddafin valtio omisti taloudelliset rikkaudet. Niiden jakautuminen tapahtui Muammarin näkemyksen mukaan. Se oli eräänlaista armeliaisuustyötä. Globaalissa kapitalismissa valtiot ja pieni joukko monopoleja kasvavat nopealla tempolla lopullisesti yhteen. Rikkauksien jakautumisesta ei päätä kapitalismissakaan valtio, vaan sen politiikasta päättävät monopolit. Suomenkaan valtio ei ole sen paremmin kansan omistama valtio kuin Libyassakaan.

Tähän ongelmaan kaatui Neuvostoliitto ja muut reaalisosialistiset maat. Se mitä lähihistoriassa on tapahtunut, arabisosialistiset antavat siitä nyt havainnollista kertausopetusta. Arabisosialististen maiden vallankumouksia ei voida selittää myöskään kapitalistisen Lännen ja USA:n operaatioilla. Vallankumoukset alkoivat kansa aloitteesta. Natolla oli puhtaasti taloudellista ja valtapoliittista syytä osallistua niihin. Olihan kysymyksessä porvarillinen vallankumous. Nuo etunäkökohdat tietenkin kuorrutettiin humaaniin propagandaan siviilien puollustamisesta.

Libyan kansa olisi vienyt vallankumouksen itsekin loppuun, mutta uhrien määrä olisi ollut hirvittävä. Gaddafi ei olisi antautunut, sillä hän katsoi olevansa oikeassa. Hän uskoi asiaansa. Obama innostui Gaddafin kaatumisesta vetämään julmia johtopäätöksiä. Tuollainen sodan käynti vakiinnutetaan Naton politiikaksi. Sillä uhkailtiin myös muita arabisosialistisia maita, kuten Syyriaa. Kun globaali kapitalismi itse tulee jossakin maassa kokemaan kansan päättäväistä liikettä, on varmaa että Naton kokemuksia tullaan käyttämään silloin hyväksi.

http://www.kominform.eu

Pyöriikö kapitalismi vaistojen varassa

2011-10-21T06:23:00.001-07:00

Talouselämälehti julkaisi Petri Koskisen artikkeli: Vaistot ohjaavat maailmaa. Artikkeli perustuu allaolevien ekonomistien kirjaan "Vaiston varsaa". Talouden nobelisti George A. Akerlof ja Yalen yliopiston taloustieteen professori Robert J. Shiller kirjoittivat viime talvena kirjan siitä, miten viisi perusvaistoa vaikuttavat taloudellisiin päätöksiin. Perusvaistot ovat luottamus, oikeudenmukaisuus, taipumus moraalittomuuteen, rahailluusio ja todellisuuden taju. Akerlofin ja Shillerin teoria selittää nykyisenkin laman aukottomasti, sanotaan Petri Koskisen artikkelissa.

En tunne noita ekonomisteja (George A. Akerlofin ja Robert J. Shillerin) sen paremmin, mutta heidän metodinsa tarkastella kapitalismia vaikuttaa psykologiselta eli marxilaisittain sanottuna idealistiseen filosofiaan perustuvalta näkemykseltä. Kapitalismi on tajunnan ulkopuolinen, historialtaan ihmisyksilön elinaikaa pitempi, tajunnasta riipumaton ja objektiivinen systeemi. Ihmiset pikemminkin virtaavat tuon systeemin läpi. Synnyttyään jokainen ihminen joutuu vuorovaikutukseen tuon systeemin kanssa. Niinpä ihmisen tajunta on tuon systeemin muokkaama.

Yksityisen ihmisen tajunta on myös oma systeeminsä, jolla on evoluution määräämä rakenne ja tehtävä, ja se voi olla olemassa vain osana ihmispopulaatiota pysyvässä suhteessa luontoon. Ihmistajuntaa voidaan pitää evoluution, ihmispopulaation ja luontosuhteen monimutkaisen vuorovaikutuksen tuotteena.

Yksityiseen omistusoikeuteen perustuva taloudellinen järjestelmä sisältää omina lainalaisuuksina, muun muassa pääomien kasautumisen, jota tapahtuu kolmesta syystä: 1. työn riistosta, 2. yksityisen kilpailun seurauksena (lama ja konkurssit) yritykset sortuvat ja isommat syövät pienet ja 3. kolmantena tekijänä kasautumista tapahtuu myös rosvoamisen avulla kun kapitalismi suorittaa alkuperäistä kaksutumista.

Vaikka taloudelliset lait toimivat lähes luonnonlain kaltaisinä objektiivisina lakeina, ne toimivat vain ihmislajin keskuudessa eli yhteiskunnassa. Taloudellinen systeemi saa energiansa eli pääomarvonsa ihmisistä, ihmisen työstä. Taloussysteemi on näin ihmisyksilöiden ja luonnon väliin sijoittuva järjestelmä.

Ihmisen tajunta on evoluution luoma ohjausjärjestelmä sekä lajin että yksilön olemassaolon säilymisen vuoksi. Ihmisen toimintaa ja kaikkea hänen vuorovaikutusta toiseen ihmiseen, talousjärjestelmään ja luontoon motivoivat yksilön tarpeet, edut ja hänen tavoittelevat arvot. Osa noista tarpeista on luontoperäisiä ja osa hankittuja, kulttuurin luomia. Ihmisen arvojärjestelmää aivotutkija Matti Bergström nimittää arvokapasiteetiksi.

Tajunnan arvokapasiteetin eli ideologisen elementin lisäksi tajunta sisältää tietoresurssin, joka määrittelee arvojärjestelmän toteuttamisen ehdot luonnontieteellisillä faktoilla. Se luo ideologialle eräänlaisen tavoite-keinojärjestelmän. Kolmantena resurssina tajunnassa on voimaresurssi: tunteet, lihakset ja kommunikaatiokyky, jonka tehtävänä on arvojärjestelmän realisointi yhteiskunnassa eli olla suhteessa toisiin ihmisiin, talouteen ja luontoon.

Voidaan sanoa, että ihminen on evoluution jäljiltä itsekäs, koska jokaisella yksilöllä on omat aivot ja oman historian aikana muodostunut tajunta. Itsekkyyden huomaa heti vastasyntyneestä lapsesta. Sosialisaation seurauksena itsekkyyden toteutumiselle asetetaan kulttuurin välittämän tietoisuuden kautta tiettyjä ehtoja, kuten toisten ihmisten, yhteiskunnan ja luonnon realiteettien huomioon ottaminen. Näistä elementeistä koostuu jokaisen yksilön ideologia eli arvojärjestelmä. Siitä muodostuu yksilöllisen ihmisen elmän strategia.

Useat luontoperäiset tarpeet ovat vaiston omaisia, mutta sellaiset kuin noiden ekonomistien mainutsemat luottamus, oikeudenmukaisuus, moraali tai moraalittomuus, rahailluusio, ja todellisuuden taju jne. ovat tietoisuuden osa-alueita, jotka nousevat arvoresurssin pohjalta (tarpeet, edut, arvot), saavat tietoresurssissta toteutusohjelman (tavoitteet ja keinot) ja sitten voimaresurssista välineet (tunteet lihakset ja kielen), joilla ideologia viedään käytäntöön eli jolla arvojärjestelmä pyritään realisoimaan yhteiskunnassa. Arvojärjestelmän realisointi ei tapahdu pelkästään psykologisilla välineillä, vaan siihen tarvitaan yhteiskuntarakenteen antamia vuorovaikutusvälineitä eli tietty osuus pääomista: rahaa, koulutusta ja poliittista valtaa.

Vaikka ihmisen psykologinen ominaisuus on itsekkyys, niin se ei ole pelkästään kielteinen asia. Sen haitalliset jopa vaaralliset vaikutukset toisiin yksilöihin voidaan eliminoida yhteiskunnallisten vuorovaikutusvälineiden yhtäläisellä eli tasa-arvoisella jakautumisella kaikille ihmisille. Yksinkertaistetusti sanottuna raha, koulutus ja valta pitää yhteiskunnassa olla kaikilla samalla tasolla.

Tämä voi toteutua vain sosialismissa, joka tarkoittaa juuri tuota pääomien yhteistä omistusta. Kapitalismissa pääomat ovat jakautuneet yksityisomistuksen ja taloudellisten lakien seurauksena kaiklta lohkoiltaan eriarvoisesti. 1% väestöstä omistaa lähes puolet kokonaisvarallisuudesta, kouluttamattoman väestön määrä on yli puolet ja 90 % kansasta on poliittisen vallan ulkopuolella. Täsät johtuvat kaikki nuo psykologiset seuraukset, joista ekonomistit kirjoittavat.

Yksityisomistus luontosuhdetta välittäviin pääomiin aiheuttaa yhteiskunnan sisäinen ristiriidan, joka tuhoaa ennen pitkää lajin, ellei tuota ristiriitaa ratkaista yhteisomistuksen avulla. Yksityisomistus on syntynyt luonnollista tietä eläinkunnasta jo irtaantumisen vaiheessa, jolla kuitenkaan ei ollut keräilykaudella eikä matalan teknologian kaudella juuri merkitystä. Vasta tavarayhteiskunta nosti tuon ristiriidan kärjekkäästi sille tasolla, jolla se nyt on. Siihen kapitalismi kaatuukin ennen pitkää.

Matalamielinen Ahtisaari

2011-10-20T10:04:00.000-07:00

Tarja Halosen presidenttikausi on muutamaa kuukautta vaille takana päin. Entinen presidentti Martti Ahtisaari osoitti melkoista matalamielisyyttä nolatakseen puoluetoverinsa Tarja Halosen virkauran viimeisillä metreillään. Ahtisaari kertoi, että hän hän luopui toisesta kaudestaan, koska Tarja Halonen halusi niin kovasti päästä presidentitksi. Tuollaista jälkipelia harrastetaan vain henkilökohtaisesta katkruudesta tai sitten suuremman taustajoukon pettymyksestä vallitsevaa kehitystä ja Tarja Halosta kohtaan.

Jos Ahtisaari olisi ollut kaksitoista vuotta sitten presidenttiehdokkaana, hän olisi joutunut toiselle kierrokselle Elisabeth Renin kanssa. Muistan kyllä noita aikoja, ja minulle jäi sellainen kuva, että demarit arvioivat menettävänsä presidentin viran, jos Ahtisaari on heidän ehdokkaanaa. Ahtisaaren tähti oli siinä määrin laskussa ensimmäisen kauden kokemuksesta. Hänen menestykseensä ei enää luotettu. Demarit tekivät oikean valinnan ja säilyttivät presidentiyden itsellään.

Ahtisaaren poliittinen linja on osoittanut, että Tarja Halonen oli Suomen kansalle parempi valinta. Suomi on edelleen Naton ulkopuolella ja se on tärkeää. Jos Ahtisaari olisi ollut presidenttinä Suomi olisi melkoisella varmuudella Naton jäsen. Niin länsimielistä ja Suomen eduista piittaamatonta Ahtisaaren politiikka on sen jälkeen ollut. Sekin on suuri saavutus, että kokoomus on voitu pitää, ainakin tähän saakka, presidenttiyden ulkopuolella.

Ahtisaaren matalamielinen Halosen panettelu on suunnattu myös SDP:tä vastaan. Se vähentää huomattavasti Paavo Lipposen mahdollisuuksia päihittää Timo Soini. Ahtisaaren ulostulo on tähdätty kokoomuksen Sauli Niinistön vaalityön tukemiseen. Tulossa oleva EU-konkurssi ja maailman laajuinen lama saattavat nostaa vielä Timo Soinin kannatusta, ja se huolettaa Euroopan oikeistopiirejä, joihin Ahtisaari nyt avoimesti tukeutuu.

Niin oikealla kuin demarien poliittinen linja onkin, Ahtisaarelle se on riittämätöntä. Operaation takaa tulee esiin globaaliporvariston huoli kapitalismin selviytymisestä. Nyt on tehtävä kaikki, jotta oikeisto on mahdollisimman hyvissä asemissa, kun kapitalismin olemassaolosta taistellaan.

Kommunistivainot ovat palaamassa

2011-10-19T04:12:00.001-07:00

19.10.2011 14:08 Heikki Typpö

Syntyperältää belgialainen Freddy Van Wonterghem asuu Kotkassa ja on kaupunginvaltuutettu. Hän on saanut ilmoituksen syyllistymisestä kirjoituksessaan kiihotukseen kansanryhmää vastaan. Sitä en tiedä onko hänen lausemuotoilunsa tahallista tuotosta vai vajaata suomen kielen hallintaa. Kysymys on kuitenkin puheesta ei teosta.

Rikoslain kohdasta, jolla Freddy on tuomittu, tohtori Mika Ilman on tehnyt väitöskirjan vuonna 2005. Hän kirjoittaa väitöslkirjansa yhteenvedossa seuraavasti (löytyy netistä):

"...olen tutkimuksessani päätynyt siihen, että rikoslain 11 luvun 8 §:n tunnusmerkistölle (Kiihotuksesta kansanryhmää vastaan - HT) tulisi antaa sellainen tulkinta, joka kieltää seuraavan tyyppisten ilmaisujen levittämisen: rasistisin perustein tapahtuva kehottaminen väkivaltaan kansanryhmää vastaan, kehottaminen kansanryhmän syrjintään taikka kehottaminen rasistiseen vihaan kansanryhmää vastaan siitä huolimatta, että kehottamisessa ei suoranaisesti ole kysymys yllyttämisestä väkivaltaan tai syrjintään.

Samaan intressipunnintaan vedoten katson, että sanotun rikoslain säännöksen tunnusmerkistölle tulisi antaa sellainen tulkinta, joka pääsääntöisesti jättää rangaistavan alueen ulkopuolelle ilmaisut, joissa puhuja ainoastaan esittää käsityksensä siitä, että jokin kansanryhmä on ylivertainen tiettyihin toisiin nähden. Tällainen tulkinta on käsitykseni mukaan parhaiten sopusoinnussa pluralistisen ja demokraattisen yhteiskunnan vaatimusten kanssa" , kirjoittaa Mika Ilman väitöskirjassaan 10.6.2005.

Väitöskirjasta en löytänyt määritelmää "rasismille", muuta kuin että kysymys on puheesta. Määritelmää ei löytynyt myöskään sanalle "kansanryhmä". Kuten sitaatista käy selville, hän pohtii ja esittelee käsityksiään, milloin kiihotuksen eli rikoksen tunnusmerkit täyttyvät.

Terve järkikin sanoo, että rasismi on käytännöllinen yhteiskunnallinen ilmiö, jota kieli vain heijastaa. Niille rasistisella kiihotuskielellä on käytännöllistä merkitystä, jotka pystyvät rasistisen syrjinnän toteuttamaan käytännössä. Ne ihmiset, joilla noita käytännön välineitä ei ole, ne voivat vain puhua asiasta.

Lainsäätäjän näkemyksen mukaan jonkun välineettömän ihmisen puhe synnyttää joukkoliikkeen, joka aiheuttaa rasistisia rajoituksia. Lainsäätäjän näkemys abstrakti ja teoreettinen. Tuollaiselle ketjureaktiolle ei nykymaailmassa ole juuri reaalisia mahdollisuuksia. Tuollainen oletus ei voi olla lain säätämisen motiivi.

Kansahan voidaan jakaa ryhmiin monella tavalla. Perinteinen rasismi USA:ssa tai natsi-Saksassa tai Suomessa perustui ennen toista maailmansotaa biologisiin jaotteluihin ihonvärin perusteella. Sodan jälkeen muutamat yhteiskuntateoreetikot ovat yhdistäneen biologiseen jaotteluun ihinväristä johtuvan ajattelukyvyn erilaisuuden. Tällaisia teoreetikkoja esiintyi vasta äskettäin varsin korkealla yhteiskunnallisella tasolla.

Tähän samaan ryhmään voidaan lukea seksuaalivähemmistöihin kohdistunut syrjintä. Se on uskonnollisten ideologioiden alun perin luomaa rasismia. Loppuun vietynä tuollainen rasismi päätyy demonisointiin, joka toimii automaattisesti ihmisten välisessä vuorovaikutksessa.

Ihmiskunnan ryhmittely kansallisuuden, valtioiden rajojen (reviirien) ja kulttuurien perusteella on syntynyt luonnollista, evolutiivista kehitystä myötäillen. Sitä ei voi lukea rasistiseksi erotteluksi, koska se on ollut edellytys tietyn apinalajin ihmistymisessä.

Sitä vastoin sen murtaminen taloudellisen edun nimissä on rasismia, koska sen seuraukset kohdistuvat vain tietyssä taloudellisessa asemassa oleviin ihmisiin. Globaali kapitalismi tietää tämän, ja juuri tuolla rikoslain kohdalla globaali porvaristo tunnustaa syyllisyytensä aiheuttamaansa rasismiin.

Taloudellisia pääomia omistamattomat, kouluttamattomat yhteiskunnallisesta päätöksenteosta syrjäytetyt ihmiset joutuvat tuon globaalin porvariston aiheuttaman modernin rasismin kohteeksi. Mutta rikoslain tunnusmerkistöä kiihtouksesta kansanryhmää kohtaan ei ole laadittu suojelemaan yhteiskunnan luokkajaosta kärsiviä ryhmiä, vaan rasismin aiheuttajia.

Rikoslain epämääräiset tunnusmerkistöt kiihotuksesta kansanryhmää kohtaan on laadittu siis suojelmaan rasismin ylläpitäjiä, yhteiskunnan etuoikeutettuja luokkia, porvaristoa, sivistyneistöä ja poliittista eliittiä. Rasismin tunnusmerkkejä kohdistetaan vain niihin ihmisiin, joiden uhalta etuoikeutettuja täytyy suojella. Sellaisia kansanryhmiä ovat erityisesti viime vuosisadalla olleet kommunistit. Juutalaiset edustivat modernia porvaristoa aateliston näkökulmasta. Niinpä juutalaiset joutuivat erityisen raa'an rasismin kohteeksi.

Kommunistien toiveajattelu sosiaismista johti virhearvioon neuvostososialismin osalta ja sitä kautta kommunismin lähes loppumiseen. Koska kapitalismin nähtiin sortuvan lähitulevaisuudessa, rikoslakiin otettiin tuo mainittu jaottelu ennalta ehkäisevänä seikkana mahdollisen kommunismin nousun tai heidät korvaavan kansanryhmän varalta.

Tulipa kommunistien paikalle mikä muu ryhmä tahansa, se saa kokea tuon historiassa testatun kommunistivainon seuraukset. Perussuomalaiset ovat vahvoina ehdokkaina tällä paikalle ainakin aluksi. Saattaa olla, että heistä ei ole vaaraa etuoikeutetuille. Jos kommunismi elpyy, vainolaki on valmiina.

Freddy Van Wonterghem on nyt perussuomalaisista ensimmäisenä kiljotiinin alla.

Kuinka valtio sosialisoidaan

2011-10-15T03:29:00.001-07:00

15.10.2011 13:21 Heikki Typpö

Kun kansa Pohjois-Afrikassa ja Ähi-Idässä on ottamassa valtiota haltuunsa, niin herää väistämättä kysymys, kuinka tuo valtio sitten sosialisoidaan eli saatetaan kansan tasa-arvoiseen hallintaan. Noissa maissa, arabisosialismin jäljiltä, talous on ollutkin valtion mistuksessa. Lokakuun vallankumouksessa Venäjällä oli sama sama ongelma. Lenin Kirjoittikin siitä vallankumouksen alla ja varoitti, että jos valtio ei ole kansan omistuksessa, maasta tulee junkkerien ja virkamiesten imperialistinen valtio, joka palaa kapitalismiin. Ja niinhän siinä sitten kävikin.

Tämä ongelma koskee myös Suomea nyt, kun kapitalismia uhkaa maailmanlaajuinen kriisi, jonka konkreettisia seurauksia ei vielä tunneta. Silloin valtiolle lankeaa vastuu Suomen tulevaisuudesta. Jos talousjärjestelmä romahtaa, se on entistä kamaa. Silloin on luotava uusi järjestelmä. Koska romahtanut järjestelmä oli perustunut yksityiseen omistyukseen, uusi voi perustua vain yhteisomistukseen. Jotta uudistus onnistuisi, ensin on sosialisoitava valtio.

Miten sosialisoitu, kansalaisten yhteisesti omistama valtio ja hallitus poikkeaisi esimerkiksi nykyisestä lakeripatiineista punaisiin tennareihin ulottuvasta kuuden puolueen hallituksesta, miten se muutuisi? Miten se laatisi hallitusohjelman? Miten kävisi puolueille? Miten hallitus suhtautuisi kansaan ja julkisuuteen? Muuttaisiko se lakejaan? Entä lakien valmistelu ja päätöksenteko?

Lähtöoletukseni on, että nykyinen hallitus ja valtio ovat erilaisten, suurten ja pienten etuoikeutettujen hallitus, pääomien omistajien hallitus, joka viimekädessä aina toteuttaa Elinkeinoelämän Keskusliiton eli globaalin kapitalismin edut ja tarpeet. Ensimmäinen toimenpide olisi kumota salaamiskielto ministereltä. Silloin kumoutuisi myös liikesalaisuus. Salaamisesta pitäisi rangaista vähintään yhtä paljon, kuin nyt salaamisen rikkomisesta rangaistaan. Mannisen kunnia pitäisi palauttaa.

Virkamiehen tehtäviksi pitäisi määritellä ennen muuta kansan informointi ja hänelle määrättyjen konkreettisten asioiden hoito. Näin siksi, että kansa on yhtä kuin valtio. Päättäjän on saatava tietää asioiden ajankohtainen tila. Asioiden valmistelussa tulisi vallita avoin julkisuus. Tavoitteet ja vaihtoehdot tavoitteiden toteuttamiseksi tulisi julkistaa heti avoimeen keskusteluun. Tiedotusvälineillä olisi velvollisuus julkaista kaikki. Keskustelufoorumit täyttyisivät pian tulevien päätösten valmisteluprosessin. Hallitusohjelmasta voitaisiin suorittaa kansanäänestys.

Hallitusohjelman laadinta tulisi videoida ja näyttää jokainen puheenvuoron TV-lähetyksissä. Siinä paljastuisi ohjelman etuoikeuksien ja tasa-arvoisten oikeuksien välinen tilanne. Tämä paljastaisi myös puolueiden todellisen olemuksen eli sen, että edustavatko ne kansaa vai omistavia luokkia, kenellä maksatetaan valtion ylläpitokustannukset ja kuinka sanat ja teot vastaavat toisiaan. Tämä johtaisi tietenkin ennen pitkää uusiin vaaleihin, joka ensimmäisen kerran tuottaisi perustellusti kansan tahdon mukaisen tuloksen.

Tuollainen avonaisuus kansan ja valtion välillä on tarpeellinen senkin vuoksi, että valtiolla on käytettävissään hirvittävä väkivaltakoneisto: poliisijärjestelmä, suojelupoliisi, vankilat, armeijat ja kaiken maailman urkintalaitokset, jotka suuntautuvat kansaa vastaan. Kansan hallituksen ja kansan valtion ei tarvitsisi käyttää väkivaltaa kansaa vastaan, koska kansa on valtio. Se vain toisi avoimesti julki ne, jotka valtion sisällä rikkovat avoimmuutta, ihmisten välistä tasa-arvoa, inhimillisyyttä ja tietenkin demokratiaa vastaan. Ennen pitkää, noista väkivaltaelementeistä valtio voisikin luopua kokonaan. Kun luokkaetuja ei ole, ei väkivaltakoneistoakaan tarvita niitä puolustamaan. Väkivaltahan on luokkavaltion olemus.

Pohjois-Afrikka on näiden ongelmien edessä nyt. Suomi ja Eurooppa kohta, jos kapitalismille käy, kuten Soros ja Ahtisaari ennustavat. Neuvostososialismi on opettava esimerkki siitä, että talouden sosialisointi ei vielä tee sosialismia. Valtio on sosialisoitava myös ja ensimmäisenä.

Nyt tarvitaan uutta kommunistista liikettä

2011-10-13T02:35:00.000-07:00

Kun Euroopan ja maailman kapitalismin kriisi on nyt paljastanut kaikki tekijänsä, ja niiden keskinäiset syy- ja seuraussuhteensa, kriisi on kypsä ratkaistavaksi. Omistamattomat kansan joukot voivat ryhtyä etsimään ratkaisua ongelmiin poliittisin toimenpitein. Kriisin tekijöitä minun mielestä ovat:

1) yksityisen omistusoikeuden ja taloudellisten lakien yhteisvaikutuksen seurauksena pääomat ovat kasvaneet liian suuriksi lisäarvokasoiksi, jotka taistelevat leppymättömästi toisiaan vastaan. Näitä oman, yksityisen edun nimissä toisiaan vastaan taistelevia pääomakasoja nimitetään sijoittajiksi;

2) pääomakasojen välistä taistelua eli "kilpailua" käytännössä hoitavat pankkilaitokset, joille valtiot ovat asettaneet tietyt muodolliset vakavaraisuusehdot. Sähköisesti toisiinsa kytketty, äärimmilleen viritetty ja lainan annolla riskeerattu, reaaliajassa toimiva maailman laajuinen pankkijärjestelmä on kapitalismin heikoin lenkki, joka ketjureaktion tavoin laukaisee avoimen yhteiskunnallisen kriisin. Ketjureaktion laukaisee konkurssi. Konkurssi johtuu vakavaraisuuden edellyttämän oman pääoman ja riskipääoman välisestä epäsuhteesta;

3) sijoittajaryhmät pankkeineen toimivat tällä hetkellä pääasiassa valtioiden lainanoton varassa, sillä reaalitalouden osuus sijoittajien omistaman pääoman kasvulle on liian pieni. Valtiot ovat mukauttaneet oman valta- ja hallintorakenteensa velan antamien mahdollisuuksien laajuisiksi, joten niitä ei voida purkaa ilman yhteiskunnan sosiaalisen rakenteen katastrofaalisia seurauksia. Valtioiden velkaantumisen määrä on ylittänyt reaaliset kansantulon takaamat mahdollisuudet hoitaa lainakulut verotuksen avulla.

4) vastatakseen veloistaa valtioiden on pakko kiristää työoloja, alentaa ihmisten elintasoa, lisätä verotusta ja karsia sosiaalipoliittisia, terveyspoliittisia, kulttuuripoliittisia ja infrastruktuuriin liittyviä palveluitaan. Tämä nostaa kriisin toiseksi välittömäksi osapuoleksi omistamattoman köyhän kansa. Toisella kansaa vastassa ovat pääomakasoja omistavat sijoittajat, pankkilaitos sekä niiden etujoukkona valtion poliittinen järjestelmä ehkä muutamia puolueita lukuun ottamatta;

5) EU:n kaltaiset globaalin pääoman pystyttämät valtioliitot ja liittovaltiot ovat poliittisesti sitoneet jäsenyydessä olevat valtiot kriisikehityksen yhteyteen. Yhdelläkään valtiolla ei ole mahdollisuutta harjoittaa omaa itsenäistä politiikkaa, vaikka itsenäisen valtion status antaakin siihen muodollisen oikeuden. Kansallisvaltioden itsenäisyyden riistäminen on olennainen osa kapitalismin kriisikehitystä.

Näiden tekijöiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta johtuen kapitalismin kriisi kulkee kohti katastrofia, ellei omistamaton kansa organisoidu uudella tavalla ongelmien ratkaisua varten. Koska kehitys ei kulje taaksepäin, kapitalismia ei voida enää pelastaa. Se on tehnyt arvokkaan historiallisen tehtävänsä, ja sen on jossain vaiheessa aika siirtyä historiaan.

Vanhan kommunistisen liikkeen kokemuksesta viisastuneena, hyvästä ja pahasta opiksi ottaneena, voidaan muodostaa uusi kommunistinen liike, joka avoimena ja vapaana poliittisena puolueena voi osaltaan ratkaisevasti edistää kansan keskuudessa sitä keskustelua, jonka avulla Suomen nykypäivän ongelmat ratkaistaan demokraattisella tavalla, ja suuntaudutaan parempaan tulevaisuuteen.

Globaali pääoma sai kasvot

2011-10-12T14:38:00.001-07:00

Unkarilais-yhdysvaltalainen miljardööri George Soros antoi kasvonsa ylisuurille pääomakasoille, joka ovat aiheuttaneet Euroopassa, ja koko maailmassa, valtioiden velkaantumisen ja pankkien romahtamisen (kohta). Tämä tuli ilmi Hesarin 12.10.2011 julkaisemasta kirjeestä eurooppalaisille päättäjille. Kirjeessä käsketään ratkaista maailmanlaajuinen talouskriisi heti. Muuten se horjuttaa tai tuhoaa maailman talousjärjestelmän eli globaalin kapitalismin.

Sorosin rinnalla koplan muina jäseninä ovat muun muassa nobelisti, presidentti Martti Ahtisaari ja EU:n entinen ulkoministeri Javier Solana, Saksan talousministeri Joschka Fisser, Italian Emma Bonino ja yli 90 muuta nimekästä glob.kapin tarvitsijaa. Muammar Gaddafin nimeä Sorosin listalla ei ole, vaikka hänkin on ollut valtion rahojen kanssa läheisissä kosketuksissa positiivisin tuloksin.

Glob.kap.kopla antaa Euroopan hallituksille konkreettiset ohjeet, että on laadittava Glob.kap.koplan ja Euroopan kansalaisia edustavien valtioiden välille juriidisesti sitova riistopoliittinen ohjelma (RIPO), joka sisältäisi talouspolitiikan valvonnan eri maissa, sijoittajien talletussuojan turvaamisen kaikissa pankeissa, sekä talouksien lähentämisen toisiinsa kreikkalaisin menetelmin. Tähtäimessä on pitkittyneen liittovaltiokehityksen loppuun vieminen. Muuten velkaantuminenkaan ei voi jatkua nykyistä vauhtia. Tämä on taas edellytyksenä pääomakasojen kasvulle tulevaisuudessa.

Riistopoliittista ohjelmaa RIPO:a valvoisi budjettipoliisikunta BUDPOL. Samanaikaisesti, kun RIPOsta neuvotellaan asian osaisten kesken, valtioiden tulee velvoittaa ERVV ja EKP tekemään yhteistyötä pankkien pääomittamiseksi, jotta sijoittajien talletussuoja voidaan turvata siinäkin tilanteessa, jossa maa toisensa jälkeen kippaa kuppinsa. Kuppinsa kipanneille maille on annettava mahdollisuutensa täyttää kuppinsa uudelleen, eli ottaa uutta lainaa ilman kustannuksia laskemalla liikkeelle valtion velkasitoumuksia, jotka EKP sitten rediskonttaa. Sitä ennen on saatava kansat konttaamaan.

On suorastaan säälittävää, että presidentti Martti Ahtisaari joutui vanhoilla päivillään nobelin palkinnon vuoksi fuusioitumaan Glob.kap.koplan kanssa turvatakseen palkintorahan sijoitusarvon säilymisen. Toivottavasti meikäläinen ei koskaan joudu yhtä tylyn kohtalon murjomaksi, kuin opettajakolleega Ahtisaari. Opettaja Urpilaisen olisi myös syytä olla varuillaan.

Lipponen uhkaili suomalaisia

2011-10-09T14:04:00.001-07:00

9.10.2011 23:58 Heikki Typpö

Kun Paavo Lipponen nimettiin viikon vaihteessa SDP:n presidenttiehdokkaaksi, hän antoi Suomen kansalle heti näytteen poliittisista pyrkimyksistään. Niissä korostui viha ja kiukku, jopa uhkailu niitä "ääri"-näkemyksiä ja ryhmiä kohtaan, jotka poikkeavat hänen tunnetusta poliittisesta linjastaan. Kriisin kärjistyessä Lipposen pitkäaikaisen linjan oikeistolaisuus ja turmiollisuus ovat nyt kaikkien nähtävillä.

Kun on selvää, että Eurooppa, koko läntinen mailma ja Suomi siinä mukana, ajautuu velkaantumisen ja pankkikriisin seurauksena taloudelliseen ja poliittiseen kaaokseen, niin se merkitsee hätää, puutetta ja myös yhteiskunnallista levottomuutta sen väestön keskuudessa, jonka niskaan taantuman ja pankkikriisin aiheuttama taloudellinen ja sosiaalinen rasitus tullaan kaatamaan.

Jos Paavo Lipposesta valittaisiin Suomelle presidentti, niin Suomen oikeisto saisi hänestä häikäilemättömän kansan kurittajan. Paavo Lipposesta löytyy juuri sellaista kovuutta, ei ainoastaan puheissa, vaan myös teoissa, joka on valmis tukahduttamaan kansan vastarintaa oikeiston epätoivoista yritystä kohtaan pelastaa sortumassa oleva kapitalismi. Sauli Niinistö ja Paavo Lipponen saalistavat tässä suhteessa samoilla vesillä.

Lipposen olisi pitänyt määritellä tarkemmin, mitä hän tarkoittaa äärisuuntauksilla, ääriryhmillä ja mitä hän tarkoittaa oikeistolla, jos hän olisi halunnut vapautua omasta äärioisuuntauksestaan. Äärioikeisto on näet ainoa äärisuuntaus Suomessa, ja se voi tarkoittaa vain kaikkea sitä, mikä liittyy EU:n politiikkaan ja sen tukemiseen, pankkien tukemiseen ja erilaisten tukirakennelmien rakentamiseen. Ne kaikki suuntautuvat omistamatonta köyhää kansaa vastaan. EU-globalistit ovat Suomen oikeistoa. Vasemmistoa ovat puolestaan, jotka suuntautuvat EU:ta ja globalisaatiota vastaan.

Kuten tunnettua, nykyisellään vasemmisto on pirstaleina "sosialismi" -erehdyksensä vuoksi, ja perussuomalaiset sisältävät ristiriitaisesti sekä vasemmistolaisia että oikeistolaisia tavoitteita. Vasemmisto on siis vielä pelkistymätön EU-vastainen suunta eri puolueissa, mutta on aivan varmaa, että vasemmisto alkaa lähiaikoina pelkistyä ja organisoitua Suomen kansan puolustamiseen talouskriisin kärjistymisen myötä. Juuri tätä vastaan Lipponen ja äärioikeisto varautuvat taistelemaan. Vasemmisto on Lipposelle vihollinen numero yksi.

Perussuomalaisten kritiikki EU:ta ja Suomen EU-politiikkaa kohtaan on oikeaa ja hyvää, mutta lyhytnäköistä ja riittämätöntä. Sitä haittaa myös puheenjohtaja Soinin epämääräinen linja paremmasta kapitalismista. Lisäksi Halla-aholainen oikeistolainen kulttuurifilosofia sotkee perussuomalaisten tahtotilaa ja taistelutahtoa.

Vasemmistoliiton poliittinen ymmärtämättömyys nykytilanteessa ja osallistuminen nykyiseen katastrofihallitukseen jarruttaa vasemmiston nousua. Näistä vaikeuksista huolimatta vasemmisto nousee ennen pitkää. Oikeiston ja Lipposen linja pakottavat vasemmiston selkeyttämään ajatteluaan ja yhtenäistämään toimintaansa.

Kansantulolaari ja katastrofi

2011-10-07T02:33:00.000-07:00

7.10.2011 12:30 Heikki Typpö

Menossa oleva velkakatastrofi koskettaa jollakin tavalla jokaista kansalaista. Syyllistämiseltäkään ei katastrofin keskellä ilmeisesti vältytä. Ehkä nyt, kun pahin ei ole vielä läsnä, voitaisiin hiukan leikkimielisesti tarkastella asiaa kansantuolaari -käsitteen avulla, mitä se voisi sisältää ja minkä kokoinen se kullakin väestöryhmällä on, ja mitä sen tulisi olla.

Laari on vanha sana ja se kuvasi aikanaan talonpojan aitassa olevaa isompaa tai pienempää lattiaan seinitettyä jyvälaatikkoa, johon talven varalle kerättiin leivän raaka-ainetta.

Kansantulolaari voisi sisältää kaikkea sitä välttämätöntä, jota ihminen tarvitsee säilyäkseen hengissä, kasvaakseen, kehittyäkseen ja säilyttääkseen ihmisarvoisen elämän, myös kriisin oloissa, nyt ja tulevaisuudessa. Kansantulolaariin täytyisi kerätä muutakin kuin ruokaa ja vaatteita. Myös asunnot, lämpö, terveys- ja koulupalvelut, energia, infrastruktuuri, logistiikka, kulttuuri, kalja- ja karaokebaarit ynnä muuta sen kaltaista tavaraa. Ensinnäkin kaiken tämän tuotanto tulisi turvata ja niiden jakelun rahamerkkien avulla tulisi olla tasa-arvoista.

Keskustelu kansantulolaarin sisällöstä ohjaisi tuotantoa vastaamaan ihmisten tarpeita järkevällä tavalla. Se ohjaisi myös koulutusta ja koko koulujärjestelmää. Jokaisella ihmisella, olipa työläinen, herra tai narri, pitää olla ammattitaito tehdä kansantuloa tuottavaa työtä. Toinen puoli koulutusta tulee olla yleissivistävää ja teoreettis-tieteelistä. Kansantulolaarissa ei pidä olla hukkaputkia eikä salareikiä. Veroreikä on tarkkaan harkittava. Muuten käy kuten nyt, että elämänikänsä kansantuloa tuottaneiden ihmisten laari on ensimmäisenä typötyhjä.

Kansantulolaarin sisällön määrittely voitaisiin suorittaa siten, että ensin rakennettaisiin kerskakulutuslaari, johon kerättäisiin kaikki mahdolliset tavarat, myös nuo välttämättömät tavarat, joita ihmiset ja varsinkin etuoikeutetut pystyvät kuluttamaan, mutta joita ilmankin ihminen pärjää. Sen jälkeen tuosta kerskakulutuslaarista noukittaisiin vain nuo välttämättömät ja kestävää kehitystä mahdollistavat tavarat kansantulolaariin.

Kysyä sopii, mikä on EK:n panos kansantulolaarin täytössä, entä pankkijärjestelmän, EU:n, ERVM:n, maan hallituksen, puolueiden, ay-liikkeen, vasurien, demarien, persujen, kokkareiden, kepulistien, armeijan, oikeuslaitoksen ja median rooli. Kansantulon tuotanto ja tasa-arvoinen jako ovat yhteiskunnan peruskysymyksiä.

Kansantulon tuotanto ja jakautuminen kapitalismissa

2011-10-06T02:36:00.001-07:00

6.10.2011 12:32 Heikki Typpö

Valtioiden vekautumisesta johtuva kriisi ilmentää kansantulon tuotannon ja sen jakautumisen umpikujaa. Kansantulon tuotanto ei vastaa kansallista kulutusta. Kaiken taustalla on titenkin pääomien kasautuminen globaaleiksi sijoittajaryhmiksi, jotka kilpailevat keskenään olemassaolostaan ja suurimmasta voitosta. Pääomakasat ovat niin suuria, että niiden uusintamiseen ei realitalouden tuotanto riitä. Pääomien uusintamispaine onkin jo pitkän aikaa suuntautunut kulutuksen kaventamiseen valtioiden velkaannuttamisen avulla. Se on johtanut umpikujaan, joka nyt on nähtävissä.

Kysymyksessä on myös porvarillisen talousteorian umpikuja. Marxilainen talousteoria on aina tehnyt selväksi, että kaikenlainen työ ei luo kansantuloa. Marxin käyttämän malliesimerkin varasta voidaan pitää porvarillisen teorian mukaisesti kansantulon super-tuottajana. Varas luo runsaasti työpaikkoja, koska se pitää yllä poliisikuntaa, syyttäjävirastoa, oikeuslaitosta, lainsäädäntöä, eduskuntaa, vankiloita, sotaväkeä jne, joten se aiheuttaa valtiolle runsasta palkan maksua eli tuloja, joista porvarillisen teorian mukaan kansantulo muodostuu. Marxin teorian mukaan nuo tulot eivät luo kansantuloa, vaan kuluttavat sitä.

Kansantuloa luo vain aineellisessa tuotannossa tuotettu tavara ja muu hyödyke, joka tyydyttää välttämättömän inhimillisen tarpeen. Noiden tavaroiden ja hyödykkeiden kokonaismäärästä muodostuu se arvomassa, joka voidaan ilmaista rahalla, ja jota rahamäärä sitten vastaa, tai sen on vastattava. Esimerkiksi kaupasta johtuvat kustannukset eivät luo kansantuloa elleivät ne liity itse tuotantoprosessiin. Sama koskee pankkilaitosta ja muuta kapitalismin ylläpitämisestä johtuvaa toimintaa. Osa palveluista voidaan laskea kansantulon piiriin ja osa jää sen ulkopuolelle. Se toiminta, joka ei luo kansantuloa, kuluttaa sitä. Missä tuottavan ja tuottamattoman työn raja tarkkaan ottaen kulkee, sitä ei ole loppuun saakka selvitetty myöskään marxilaisen talousteorian piirissä.

Koulutusjärjestelmä, terveyden huolto ja sosiaaliset järjestelmän ovat kansantuloa tuottavia, koska ne uusintavat työvoimatavaraa, pitävät sen kuntoa yllä. Työvoimatavaran tuotannossa on kysymys aineellisesta tuotannosta, ja nuo tavarat on ostettavissa työvoimamarkkinoilta. Työvoimatavara on lisäksi ainoa tavara, joka luo uutta arvoa eli sen tuotanto on kaiken rikkauden perusta. Kokonaan toinen asia on se, onko sille kysyntää tuotantojärjestelmässä.

Juuri kansantuloa kuluttava yhteiskunnallinen toiminta on viime vuosikymmeninä lisääntynyt voimakkaasti sekä mukavuussyistä että poliittisen korruptoitumisen vuoksi. Ammatillinen koulutusjärjestelmäkin on suunnattu palvelemaan liiaksi sitä. Kansantuloa kuluttavan toiminnan laajeneminen on luonut velkaantumiselle valtiollisen ja poliittisen tarpeen. Se palvelee samalla kasaantuneen globaalin pääoman lisääntynyttä uusintamistarvetta

Globaalista kapitalismista johtuva aineellisen tuotannon pako esimerkiksi Suomesta halpojen kustannusten maihin vie maasta juuri sitä tuotantoa, joka luo kansantuloa. Jäljelle jää vain tuottamatonta työtä. Kriisimaat ovat paljolti tuottamattoman työn kansantalouksia. Kasautuva pääoma syö omaa lehmäänsä, eikä ymmärrä lypsää sitä. Näin työvoimatavaralle ei jää mahdollisuutta luoda kansantuloa, joten senkin tuotanto kaatuu työttömyyden oloissa rasitteena vähenevään kansantulon kertymään.

Koska tuotanto edellyttä kuluttamista, niin yhteiskunnan vauraus perustuu molempien tasapainoiseen kasvuun. Tuotantoa tarvitaan vain kulutuksen vaatima määrä. Tekniikan kehittymnisen vuoksi työaikaa pitääkin sen vuoksi välttämättä koko ajan lyhentää, koska tuotanto ei ole itsetarkoitus. Mutta ihmisen tuotanto sitä vaston on itsetarkoitus. Kapitalismin periaate on kuitenkin täysin päinvastainen. Teknisestä kehityksestä riippumatta työaikaa halutaan pidentää. Tuotanto palvelee vain omistajien rikastumista eikä ihmislajin tuotantoa. Omistajalle on sama, mistä hän voittonsa hankkii.

Epätasapaino vallitsee:

- tuottavan työn (aineellinen tuotanto) ja tuottamattoman työn välillä (kooruptio, mukavuudenhalu, hallinto, kauppa, pankki, mainos, vallanpito)
- kansantulon tuotannon ja kulutuksen välillä, koska kulutuskyky pienenee, tuotanto vähenee (palkkojen lasku, verotus, hintojen nousu jne.),
- elämänvälineiden tuotannon (voiton tavoittelu) ja ihmistuotannon välillä (tarpeiden tyydytys)
- työvoimatavaran tuotannon (kasvatus, koulutus, terveydenhuolto, sosiaaliturva, eläkkeet) ja sen käytön välillä (työttömyys)
- kansallisen omistuksen ja pääomien maastapoistumisen välillä (tuottava työ lähtee ja tuottamaton jää)
- pääomien omistuksen ja omistamattomuuden välillä (1% vastaan 99%).

Näitä ongelmia kapitalismi ei voi enää ratkaista. Yhteiskunnat on lähitulevaisuudessa, varsinkin kehittyneessä lännessä, pakko organisoida yhteisomistuksen ja avoimen demokratian periaatteilla ihmisen tarpeista lähtien. Mitä pikemmin se aloitetaan sitä rauhanomaisemmin muutos tapahtuu. Kapitalismin vakausvälineet EU:ssa kuten koko EU, ovat yhtä tyhjän kanssa näiden ongelmien edessä.

Demarit sekosivat näppäryyteensä

2011-10-04T10:07:00.001-07:00

Suomi otta 1,4 miljardia lainaa Kreikalle sillä riskillä, että kolmen AAA:n luokitus säliyy ja EU pysyy pystyssä 30 vuotta.

Kun Suomi näin velkautuu ennätysvauhtia, Hallitus hajoaa ja Perussuomalaiset saavat mammutti-jytkyn lähivuosina, ehkä jo seuraavissa vaaleissa. Silloin on täysin selvää, että kolmen AAA:n lukitus vaihtuu aivan muiksi kirjaimiksi. Ainoa, mikä on varmaa on se, että lähivuosina demarien vakuuskampanjasta tulee kallis lasku veronmaksajille.

EU:n pankkijärjestelmä on juuri aloittanut luhistumisprosessinsa, joten se voi vielä pelastaa Suomen edessä olevalta jättilainalta ja demarit kasvojen menetykseltä. Kohta ei näet ole enää pankkia, josta lainan voisi nostaa. Niin, mistä tuo laina muuten aiottiin nostaa?

Jos tapahtumat kuitenkin menevät niin, että Suomi ehtii nostaa tuon 1,4 miljardia lainan Kreikalle, niin 30 vuoden jälkeen kukaan tai mikään taho ei muista koko tapauksesta mitään. Ajatellaampa 30 vuotta taakse päin eli vuotta 1981. Kuka muistaa tuolta ajalta paljoakaan. Vuoden 1981 jälkeen on tapahtunut niin paljon muutoksia sekä taloudessa, rahajärjestelmissä ja politiikassa, että nuo ajat kiinnostavat vain historiantutkijoita. Vuosi 2011 on kolmen kymmenen vuoden kuluttua samassa asemassa. Rahojen takaisin saanti silloin on ohi elettyä elämää.

Kolmen kymmenen vuoden päästä erilaisissa seminaareissa muistellaan, ihmetellen ja päätä pudistellen, että Vasemmistoliittokin oli hallituksessa ja tekemässä noita ratkaisuja.

Yhteiskunnallinen kehitys on vaikea asia

2011-10-03T03:17:00.000-07:00

Heikki Typpö:

Tuo johtopäätös tuli mieleen, kun luin hiljattain julkaistua Ilta-sanomien erikoislehteä "Neuvostoliitto / Nousu ja tuho". Jos Neuvostoliiton ymmärtäminen osaksi ihmiskunnan kehitystä on vaikeaa, niin sen väärinymmärätminen (tahaton tai tahallinen) on puolestaan helppoa. Siihen riittää vain tuoreessa muistissa olevien ilmiöiden esille nostaminen (joko myönteisten tai kielteisten), ja niillä spekulointi ilman laajempaa syy- ja seuraussuhdetta. Neuvostoliitto oli niin suuri, pitkäaikainen, syvällekäypä ja laaja-alainen tapahtuma ihmiskunnan historiassa, että aineistoa on paljon käytettväsissä.

Rooman maailmanvallan romahtaminen siirsi Euroopan orjayhteiskunnasta feodaaliseen kauteen. Tuota mullistusta, sen syitä ja seurauksia eivät aikailaiset ja heidän jälkeläisensä ymmärtäneet yli tuhanteen vuoteen. Kertomukset aikalaisten reaktioista kertovat, että yksityiset ihmiset syyttivä mullistuksesta itseään, omaa pahuuttaan, kuten kristinusko ja nyt arkkipiispa Kari Mäkinen (HS 2.10.2011): "Paha on meissä itsessämme tai ainakin meidän joukossamme".

Ranskan porvarillinen vallankumous 1789 - 1871 oli niin ikään suurimmalle osalle aikalaisia täysin käsittämätön, vain verinen mullistus, vaikka vallankumouksen johtajat (jakobiinit) asettivat vallankumoukselle ylevät periaatteet: Vapaus, Veljeys ja Tasa-arvo. Vapaus muuttui vallankumouksen seurauksena maaorjuudesta riiston vapaudeksi, herruuden alistuksesta työmiehen ja kapitalistin "tasa-arvoisuudeksi ja veljeydeksi". Vallankumouksessa uudistettu aateluus velvoitti Napoleon levittämään nuo ihanteet sotilaallisin menetelmin ympäri Eurooppaa, aina kaukaisinta Venäjää myöten.

Neuvostoliitto oli vaikutuksiltaan noihin vallankumouksiin verrattava tapahtuma. Neuvostoliiton synnylle olivat objektiiviset syynsä olemassa. Millaisena ne tulivat ilmi, se määräytyi Venäjän silloisista sosiaalisista olosuhteista. Subjektiivisilla tekijöillä, kuten Leninin ja Stalinin käsityksillä ja poliittisilla toimenpiteillä oli lopputuloksen kannalta varsin vähän vaikutusta. Lokakuun vallankumous oli Ranskan vallankumouksen toisinto, mutta kehitysviiveestä johtunut oma Venäläinen versionsa. Se siirsi Venäjän feodalismista kapitalismiin, kuten porvarillisen vallankumouksen kuuluukin tehdä.

Neuvostoliiton romahdus eli "Nousu ja tuho" kertoo vain väärän ymmärryksen ja siihen liittyvien instituutioiden romahduksesta. Korkeille ihanteille, luokattomasta yhteiskunnasta, ihmisten tasa-arvosta ja tarpeiden tyydytyksestä kävi kuten Ranskan vallankumouksen vapaudelle, veljeydelle ja tasa-arvolle. Historian luokkakehityksen objektiiviset lait määrittelivät niiden todellisen sisällön, eli muutti ne vastakohdakseen.

Porvarilliset vallankumoukset ovat historiallisten tietojen valossa erittäin julmia ja verisiä tapahtuivatpa ne missä tahansa (kuten Libya nyt). Tapahtuneiden porvarillisisten vallankumousten julmuuksista kertovat niin stalinistien, jakobiininen, francolainen, valkokaarti-suojelustalainen kuin fasisti-natsilainenkin terrori selvää kieltään. Nämä väkivallan ja terrorin muodot olivat kaikki nimenomaan Euroopan porvarillisten vallankumousten ilmentymiä. Työväenluokka ei ole ollut vielä missään hallitsevana luokkana. Työväenvallankumouksia ei ole tapahtunut. Työväenluokka on tässä suhteessa synnitön.

Tällaista laajempaa taustaa vasten voidaan arvioida Ilta-Sanomien "Neuvostoliitto-lehden" yksipuolisia motiiveja hiukan objektiivisemmin. Se antaa myös objektiivisempaa sisältöä arkkipiiskan subjektiivisille pahuus-sivalluksille.

Molemmilla lähteillä on yhteinen motiivi: Siirtää syyllisyyttä lähestyvistä vallankumouksista yksityisten, sorrettujen, riistettyjen ja kiusattujen yksilöiden omalletunnolle. Kaikkihan johtuu ihmisen pahuudesta, sanoo piispa, eikä itse järjestelmästä. Ilta-Sanomat todistavat puolestaan valikoidusti kuinka paha ihminen oli Venäjän vallankumouksessa, uskoen edelleen lujasti siihen, että Venäjän vallankumous ymmärretään sosialistiseksi eikä porvarilliseksi vallankumoukseksi.

Timo Soini paljasti itsestään kaksi asiaa

2011-09-30T10:56:00.001-07:00

PerjantainaTV2:n Ruben Stillerin ohjelmassa Timo Soini kertoi kaksi asiaa, joista toinen oli minulle uusi ja toinen oli hivenen epäselvä. 1) Edellisissä presidentivaaleissa kun vastakkain olivat Halonen ja Niinistö, niin Soini oli äänestänyt Niinistöä. Minä äänesti Halosta sen vuoksi, että Niinistöstä ei vain tulisi presidenttiä. Olen takuu varma, että Soini teki Suomen kansan kannalta suuremman virheen kuin minä.

No, tämä kertoo aika paljon Soinin maailmankatsomuksesta. Hän on oikeistolainen, joten häneltä ei tule löytymään ratkaisuja Suomelle tulevassa katastrofissa, sillä katastrofin aiheuttaa nimen omaan oikeiston tukema globaali kapitalismi. 2) Toinen asia, jonka Soini paljasti itsestään koskikin juuri tuota globaalia kapitalismia. Hän puhui vain väärin hoidetusta EU:sta, jossa voitot yksitytistetään ja tappiot sosialisoidaan. Hän vaati, että on palattava markkinatalouteen.

Tuollaisia näkemyksiä olen Soinista ollut havaitsevinani, mutta nyt hän vahviste ne selkeästi itse. Siis vain parempaa kapitalismia. Se kertoo myös, että Soini ei ymmärrä kapitalismin olemusta. Ensinnäkin pääomien kasaantuminen globaaliksi kapitalismiksi on kapitalismin olemus. Jos se voitaisiin estetään, kaptalismi loppuisi siihen. EU on nimenomaan kansainvälisen kapitalismin luonnollinen tuote. EU ei olisi voinut olla vähääkään toisenlainen kuin se tällä hetkelä on.

Kapitalismi perustuu toisen ihmisen hyväksikäyttöön, riistoon, ahneuteen ja rikastumiseen toisen kustannuksella. Yritystoiminnan riskejä eli tappioita ja epäonnistumisiä yrittäjä ei ota koskaan vastaan urhean ritarin lailla, vaan se pyrkii aina siirtämään ne muiden eli juuri niiden kannettavaksi, joiden kustannuksella voitot on hankittu.

Riskien kuuluminen kapitalismiin on porvarillisten ideologien juhlapuheita. Riskin kokeminen eli riskien "realisoituminen" merkitsee yrittäjän tuhoa, pienyrittäjän henkilökohtaista katastrofia, jopa kuolemaa. Yleinen media, ja jopa koulukärjestelmä, kehottaa kansalaisia ryhtymään yrittäjiksi, mutta ei puhu sen hengenvaarallisista ominaisuuksista mitään.

Riskien kantaminen ei kuulu kapitalismiin. Yrittäjä voi tehdä konkurssin, mutta se ei voi kantaa riskejään. Riskit tulevat aina kansan kannettavaksi. Kreikan kansa kantaa nyt ensimmäisenä kapitalismin riskejä valtiollisella tasolla. Toisten maiden kansalaiset tulevat vuorollaan samaan tilanteeseen. Timo Soini puhui palturia palaamisesta markkinatalouteen. Vahinko, sillä Perussuomalaiset, EU-vastaisena puolueena, on Suomen vasemmistolaisin puolue. Mutta kysymys onkin taktiikasta, jos Timo Soinia on uskominen. Persuista ei sen vuoksi ole Suomen pelastajaksi kriisitilanteessa.

Kun katastrofi tulee, pienyrittäjät sortuvat ensimmäisinä. Työttömät, eläkeläiset, lapsiperheet, lapset ja nuoret seuraavat perässä. Palkkatyöläisen asema käy kestämättömäksi. EU menettää roolinsa. Kapitalismi ei voi jatkaa entiseen tapaan. Silloin ollaan aivan uuden tilanteen edessä, johon perussuomalaisilla ei ole parempia eväitä, kuin porvareilla yleensä, elleivät sitten tee näitä asioita itselleen selväksi ja sanoudu tavalla tai toisella irti Timo Soinin filosofiasta.

Vasemmistoliitto ulos hallituksesta

2011-09-27T20:31:00.000-07:00

Euroopan kehitystä johdetaan kasvottoman troikan toimesta kohti katastrofia. Suomea viedään siinä mukana. Vasemmistoliitto mahdollistaa tämän olemalla mukana hallituksessa punaisten tennistossujen vuoksi. Vasurien hallitukseen menolle ei ollut kansan edusita lähteviä perusteita. Nyt sillä ei ole myöskään perusteita lähteä sieltä pois. Vasemmistoliitto on hallituksen vankina.

Lähtemällä hallituksesta mahdollisimman nopeasti Vasemmistoliitto saisi vihdoinkin poliittiselle toiminnalleen kansan eduista lähtevät perusteet. Vaikka hallituksesta lähtö ei varmasti aiheuttaisikaan mitään hallituskriisiä maahan, se antaisi ajattelemisen aihetta yhdelle jos toisellekin taholle. Vasemmistoliitolle se antaisi sen poliittisen puheoikeuden, jota juuri nyt tarvittaisiin.

Perussuomalaisten poliittinen rooli osoittaa, millainen korttitalo EU on. EU:ta käyttävät hyväksi vain kasvottoman finanssilaitokset kansanjoukkoja vastaan, myös suomalaisia vastaan. Suomi voisi tehdä paljon. Vasemmiston ja perussuomalaisten selkeästi ilmaisema vastalause EU:n politiikkaa vastaan saattaisi vielä pelastaa paljon. Jos nyt vasemmistossa ei tehdä mitään, niin katastrofia ei voida välttää. Silloin menetetään paljon. Kreikan palo leviää nopeasti.

Professori Oittinen ja taistolaisuus

2011-09-21T02:07:00.001-07:00

Taistolaisuuden historiallista merkitystä voidaan tutkia vain siten, kuin professori Vesa Oittinen tekee kirjoituksessaan Mitä taistolaiset oikeasti ajattelivat (sosialismi.net/blog/2011/09/20/mitä-taistolaiset-oikeasti-ajattelivat/). Hän liittää taistolaisuuden siihen teoreettis-filosofiseen aikakausikäsitykseen, jota Neuvostoliitto ja kansainvälinen kommunistinen liike edusti valtansa viimeisinä vuosikymmeninä.

Oittinen esittää, että taistolaisuus perustui neuvostomarxilaisuuden tuon ajan keskeisiin teoriaoletuksiin. Taistolaisuus sitoutui niihin tunnollisesti kuten koko SKP:n vähemmistö. Olivatko nuo teoriaoletukset todellisuutta vastaavia eli oikeita, se on tuhannen taalan kysymys, totea Oittinen. Tuo neuvostomarxilaisuuteen sitoutunut politiikka johti kuitenkin Suomessa kansandemokraattisen liikkeen hajoamiseen ja sen kannatuksen putoamiseen niihin lukemiin, jotka nyt ovat tiedossa.

Taistolaisuuden historiallisen merkityksen arvioinnissa keskeiseksi kysymykseksi nouseekin koko Neuvostoliiton olemassaolon teoreettinen perustelu sosialistisena järjestelmänä. Se, miten keskeisiä nuo NKP:n teoriaoletukset olivat Neuvostoliiton romahtamisen kannalta, lisää taistolaisongelman syvyyttä ja laajuutta. Ongelmathan pitää nähdä nykyään positiivisesti, eli haasteena. Taistolaisuus asettaa työväenliikkeelle siis historianfilosofisen haasteen.

Jos taistolaisuudessa oli jotain irrationalisuutta, järjenvastaisuutta, kuten Oittinen on havainnut joidenkin siinä näkevän, niin irrationaalisuus ilmeni mielestäni suhteessa tiedostamiseen, teorian ja käytännön vertaamiseen. Taistolaisuus sivistyneistön erikoislaatuisena liikkeenä opiskeli ja tutki totuutena pitämiään teoreettisia oletuksia ja väittämiä (ei itse todellisuutta) perusteellisesti, ja pyrki niitä myös soveltamaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Tällainen asennoituminen muistuttaa uskonnollista asennoitumista. Ja uskonto on aina irrationaalista tiedostamista. Minä en ole koskaan pitänyt taistolaisuutta irrationaalisena liikkeenä, vaan sivistyneistölle tyypillisenä pikkuporvarillisena poliittisena liikkeenä.

Sosialismin ja kapitalismin välillä on sekä teoriassa että käytännössä sovitamaton ristiriita. Se perustuu yhteiskunnan perusluokkien, porvariston ja työväenluokan, sovittamattomaan eturistiriitaan. Kylmän sodan systeemiantagonismiin liittyi kuitenkin paljon myös nationalistista sävyä molemmin puolin. Sitä on havaittavissa edelleenkin, vaikka Neuvostoliitto on ollut kapitalismi jo hyvän aikaa. Varsinkin Lännessä Venäjästä puhutaan kuin se olisi edelleen sosialistinen maa.

Lännen kapitalistista luonnetta tuskin kukaan epäilee, mutta Neuvostoliiton sosialistiselle luonteelle voidaan esittää monia epäilyjä. Ensiksikin se syntyi feodaalisen yhteiskunnan pohjalle, tsarismin ja talonpoikaiston ylläpitämän talouden varaan. Vasta Stalin suoritti teollisuuden vaatiman pääomien alkuperäisen kasaamisen pakkoluovutuksilla ja kollektivisoinneilla. Venäjän elinkeinorakenne kehittyy teolliseksi ja kaupunkikeskeiseksi yhteiskunnaksi edelleen juuri nyt. Neuvostoliiton hallintojärjestelmä muistutti vielä aateliston tapaa hallita yhteiskuntaa.Työväenluokkaa ei käytännössä juuri ollut. Ei ollut porvaristoakaan. Ne syntyivät vasta Neuvostoliiton aikana.

Marxilaisen teorian mukaan sosialismiin siirrytään vasta kapitalistisen tuotantotavan jälkeen. Sosialismista ei missään tapauksessa siirrytä kapitalismiin. Olen eri yhteyksissä esittänyt, että Neuvostoliitto edusti porvarillista vallankumousta. Neuvostososialismi oli kuvittelua, toiveajattelua, uskoa ja luuloa, mutta ei relisosialismia. Vaikka talous oli valtiollistettu, valtiota ei oltu kansallistettu, eli valtio ei ollut kansan käsissä. Niinpä talouskin jäi eliitin omistukseen, kuten myös Libyassa ja muissa arabisosialistisissa maissa.

Erehdys perustui tämän tosiasian väistämiseen. Tähän erehdykseen perustuu koko se problematiikka, jonka vasemmistolainen työväenliike tällä hetkellä löytää edestään. Tätä taustaa vasten on tarkasteltava myös Suomen taistolaisuutta.

Venäjän ja USA:n, tai laajemmin koko lännen, systeemiantagonismi sisälsi kylmänsodan aikana kansallismielisyyden lisäksi keskeneräistä tiedostamisprosessia, virheellisiä näkemyksiä historian kulusta, eli harhaa. Nyt tuo systeemiantagomismi on lähes poistunut. Sosialismista kasvoikin kapitalismi, joten itä ja länsi elävät nyt porvarillisessa harmoniassa. Neuvostoliiton syntyminen ja kehitys vastasivat tuohon aikaan kolonialistististen, puolikolonialististen ja entisten siirtomaiden kehitystarpeita ympäri maailman. Kapitalismin epätasainen kehitys tuotti nämä ilmiöt. Pohjois-Afrikka ja Lähi-Itä tänään on ymmärrettävissä vain tästä näkökulmasta.

Aikakausikonseptio sisältönä oli, kuten Oittinen esittää, oletus menossa olevasta sosialismiin siirtymisen kaudesta. Se oli ennen aikainen oletus. Tai tuo aikakusi on käsitettävä huomattavan pitkänä historian jaksona, jotta sen alku voidaan ajoittaa viime vuosisadan loppukymmenille. Tällä konseptiolla ei olllut muuten merkitystä, paitsi se tuotti käytännönpoliittisia strategioita, jotka jäivät realisoitumatta, tai tuottivat vääriä asioita.

Työväenliikkeen teoreettisuudelta katosi käytännollinen maaperä jalkojen alta. Puolueteoria johti kansan väheksymiseen ja eliitin ylivallan korostamiseen. Käsityksiä SKDL:n puoluesuuntaisesta kehityksestä ohjasivat vanhat permanenttivallankumouksen oletukset (liittoutumisesta pienempien omistajien kanssa suurempia vastaan omistuksen kukistamiseksi) puolueen ohjaavasta ja johtavasta roolista joukkojärjestöissä. Permanenttivallankumouksen teoria on Marxin ja Engelsin luoma, josta Lenin rakensi strategiat Venäjän vallankumousta varten. Puolue-eliitin johtava osuus ei sietänyt kilapilevia sosialisminäkemyksiä. Sellaisen koettiin sisältyvän SKDL:n sosialismitavoitteesee.

Valtiomonopolistisen kapitalismi (vamokap) oli sittenkin vielä kehitysvaiheessa olevaa kapitalismia, vaikka imperialismi oli jo siirtomaapolitiikkana ohitettu. Teoria siitä oli sinänsä oikea, mutta vasta kehitysvaiheen teoria. Globaalista kapitalismista ei vielä osattu puhua mitään.

Työväenliike on tähän saakka ollut sivistyneistön muotoilemaa liikettä. Taistolaisuuden ilmiöt on tunnistettavissa sivistyneistöliikkeen ilmiöiksi. Tämä sama ominaispiirre oli myös Neuvostoliittoa koskevan erehdyksen taustalla. Kommunistinen puolue syntyi radikaalin ja proletarisoituvan aateliston luomalle perustalle. Koko poliittinen eliitti tänäpäivän on osa aateliston jatkajaa eli sivistyneistöä.

Pikkuporvarillinen ideologia on kärsimätöntä ja voluntaristista (politiikan subjektia yliarvioiva). Se saattaa synnyttä myös äärivasemmistolaisuutta, jopa terrorismia, kuten tapahtui 1970-luvulla. Terrorismilla on yleensä luokkapohjana valtansa menettäneen sivistyneistön katkeruus ja kärsimättömyys. Al Gaida tyyppinen terrorismi nousee arabi-aateliston uhasta menettää lopullisesti valtansa arabikapitalismille. Pisimmälle aateliston vallan itsepuolustus kohosi natsismissa.

Ay-liike muuttumassa taistelukentäksi

2011-09-20T00:15:00.001-07:00

20.9.2011 10:12 Heikki Typpö

Vanhempi väki muistaa vielä niitä antikommunismin aikoja, jolloin demarit ja SKDL:n kannattajat taistelivat vaikutusvallasta työpaikoilla. Sodan jälkeisen perusjaon lisäksi taistelurintamia työpaikoilla oli useita SAK:sta irronneen oikeistodemarien SAJ:n seurauksena. Perussuomalaisten kannatuksen kasvu on tuomassa työpaikoille uutta vipinää.

Demarit eivät halua luopua asemistaan ay-liikkeessä, koska se merkitsisi heille Kepun kohtaloa. Vasemmistoliitto harhailee naamioituneena ( ainakin Rakennusliitossa) politiikan ulkopuoliseksi ryhmäksi. Perussuomalaisetkin ovat Putkosen mukaan tulossa nyt entistä aktiivisemmin saaliin jaolle työläisten keskuuteen. Pelkkä poliittisen vallan kasvattamisen halu ei kuitenkaan yksin riitä motiiviksi.

Jos Perussuomalaiset saavat kannatusta työpaikoilla, niin demarit ja vasurit saavat syyttää siitä itseään, sillä ay-liikke, työväenliikkeen perustana, on ollut heidän hallussaan täydellisesti alusta alkaen, joten niiden politiikka tunnetaan. Vasemmistopuolueista on tullut osa vaikutusvaltaista porvarillista systeemiä. Ne ovat niin sanotusti loikanneet virkamies-organisaatioineen barrigaadin väärälle puolelle. Yhteiskunnan luokkajako näkyy raadollisimmillaan kuitenkin juuri työpaikoilla. Riistettyä ja riistäjää ei voida pukea puolueettomuuden haalareihin.

Myös Perussuomalaiset, ay-liikkeessä ja työpaikoilla, joutuvat konkreettisesti tämän ongelman eteen. Timo Soinin karisma ei välttämättä pure silloin, kun työläinen joutuu työnantajan hiostuksen, lomautuksen, lopputilin, palkan alennuksen tai muun vallan käytön kohteeksi. Työpaikalla työläinen on työvoimatavaraa, jonka ihmisoikeudet ja persoonalliset ominaisuudet on jätetty peltiseen pukukaappiin. Hänestä on tullut puhuva työkalu. Soinin vitsit nautattavat kaikkia työläisiä niin kauan, kuin on käynyt selväksi kummalla puolen barrigaadia hän on. Sen jälkeen naurajat jakaantuvat.

Työläisiä ei voi enää opettaa puoluetoimistoista eikä Elinkeinoelämän Keskusliitosta. Porvaristo yrittää kaikesta huolimatta perusteettomalla probagandalla tehdä työläisitä yrittäjiä ilman pääomaa, ja sortumaan ensimmäisenä seuraavassa lamassa velkasaneeraukseen ja konkurssiin, eli menettämään henkilökohtaisesti elämänsä hallinnan. Näitä ideologisia uhreja on paljon. Vasemmisto (demarit ja vasurit) ovat viime vuosikymmeninä vain valaneet kapitalistista kohtuuden ja realiteettien betonianturoita työläisten jalkoihin.

Mitä Perussuomaiset tulevat sitten tarjoamaan työläisille? Luokkayhteiskuntaa ei poista monarkiasta peräisin oleva puoluejohtajan "armollisuus", vaan lukumäärään perustuva luokkavoima ja selkeä tavoite lakkauttaa omistamattomaan ihmiseen kohdistuva riisto ja hyväksikäyttö työelämässä. Onko persuilla kanttia tähän?

Patomäen porvarillista populismia

2011-09-17T02:07:00.001-07:00

17.9.2011 11:59 Heikki Typpö

Professori Heikki Patomaäen artikkeli on analyysi menossa olevan kriisin syistä, jotka on viemässä vuonna 2011 planeettaamme katastrofiin, kuten hän sanoo, on näkemykseltään laaja ja mielenkiintoinen. Planeettaamme uhkaava kriisi ilmenee siis valtioiden velkaantumisena, joiden ääriesimerkkejä ovat Kreikka, Portugali, Irlanti ja miksei myös Suomi. Tutkimuslomalta palattuaan Patomäki kertoo näkemyksensä siitä, mistä kriisi johtuu, mutta ei siitä, kuinka kriisi väistetään, sillä vielähän ei olla katastrofissa. Sen vuoksi tutkimuksia ja keskusteluja on jatkettava, jotta voidaan tehdä kaikki se, minkä ihminen pystyy. Vielä on hetki aikaa.

Se mihin ihminen ei pysty vaikuttamaan, se vain tapahtuu, kuin tulivuoren purkaus, ja sillä siisti. Mutta onko taloudellinen kriisi sellainen? Ei minun mielestä. Ihmislaji on luonnon osa, mutta erillinen oma kokonaisuutensa, joka voi säädellä omaa systeemiä niin, että sen yksilöt ovat keskenään tasa-arvoisia ja että ne lajina toimivat tasapainoisesti luonnon osana.

Miksi tähän on tultu ja millä ehdoilla tasapaino ihmisten välille, eli tasa-arvo, voidaan saavuttaa ilman suurempia inhimillisiä kärsimyksiä. Tästä on keskusteltava. Ensin on määriteltävä ne käsitteet, joilla keskustelua käydän, jotta tiedämme mitä kukin tarkoittaa. Heikki Patomäki aloitti sen professorin arvovallalla. Sitä on jatkettava.

Määriteltäviä käsitteitä ovat ajattelu, metaforat, todellisuus, paradoksi, talous, (elämänvälineiden ja ihmisen itsensä tuotanto), tasapaino, kokonaisuus ja osat, velka, raha, tulot ja menot jne. Myös arkiajattelu ja sen vastakohta juhla-ajattelu (?) on tärkeä asia selvittää. Seurailen Patomäen käsitmäärittelyjä ja annan niille toisenlaisia sisältöjä.

xxx

Ajattelumme perustuu sekä käsitteisiin (siis noihin kielikuviin) että myös todellisuuden kuviin, jotka aistihavaintomme ovat meille antaneet, kullekin erikseen. Metaforat ovat kollektiivisesti vakiintuneita ja kieleen pesiytyneitä aistihavaintoja ja niiden tulkintoja, siis enemmän tai vähemmän virheellisia todellisuuden kuvia. Yksityiset aistihaivainnot ja niiden ymmärtäminen ovat sekä virheiden että myös totuuden lähteenä. Ajattelun ongelma on metaforien ja todellisuuden vastaavuus. Ennakkoluulohan on uskoa virheellisiin kielikuviin.

Paradoksi on oikeastaa kielestä johtuva ja kielessä oleva ristiriita silloin kun se kuvaa todellisuutta. Tunnettuja paradokseja ovat valehtelian paradoksit ("kaikki kreetalaiset valehtelevat, sanoi kreetalainen"). Paradoksi on kielen looginen ristiriita. Todellisuuden ristiriidat eivät ole paradokseja, vaan dialektisisia ristiriitoja, eli vastakohtaisuuksia, joita ilmenee kaikkialla. Todellisuus on vastakohtien muodostama kokonaisuus. Planeettaamme uhkaava kaaos, kriisi tms. on kapitalistisen todellisuuden ristiriitojen ilmentymä, ei paradoksi. Se pitää pystyä sanomaan kielessä ilman loogisia ristiriitoja, ilman paradokseja.

Talous voidaan määritellä elämänvälineiden tuotannoksi, sillä Ihmislajin olemassa olo koostuu kahdenlaisesta tuotannosta: elämänvälineiden tuotannosta ja ihmisen itsensä tuotannosta. Talous on elämänvälineinen tuotantoa, jakoa, vaihtoa ja kulutusta. Työvoima eli työvoimatavara tuotetaan ihmistuotannossa. Taloustuotannon kulutus tapahtuu ihmistuotannossa ja ihmistuotannonkulutus taloudessa.

Tasapaino kokonaistaloudessa täytyisi olla tuotannon, luonnonen sietokyvyn ja kulutuksen välillä. Muuten talous kriisiytyy. Jaon tasapaino merkitsee ihmisten välistä tasa-arvoa tuotannon tulosten jakautumisessa. Tasapaino vaihdossa merkitsee tasa-painoa tarjolla olevien hyödykkeiden ja yksilön tarpeiden välillä. Tasapaino kahden tuotantosektorin (tavaroiden ja ihmis-tuotantosektorin) välillä pitää olla ihmistuotannon ja luonnon kestävän kehityksen määräämässä tasapainossa.

Kokonaisuus ja osat. Kokonaisuus muodostuu osista ja osat muodostavat kokkonaisuuden. Yhteiskunta muodostuu yksilöistä, joilla on omat aivot, tarpeet, edut ja arvot. Yhteisiä eli yhteiskunnallisia osia ovat taloudellinen tuotanto, normit, tavat, kieli, kulttuuri ja niiden kehityshistoria. Yhteiskunnan historia on yksilöiden historian jatkumo. Yhteiskunta on siis siis avoin systeemi, joka koostuu avoimista yksilösysteemeistä. Osa ja kokonaisuus voidaan pelkistää kokonaiskapitalistiksi ja kokkonaistyöläiseksi ja kokonaisvaltioksi, jolloin sisäisesti ristiriitaisten osien harhauttava vaikutus voidaan eliminoida.

Velka kertoo yksityisestä omistusoikeudesta eli eräästä kulttuurielementistä. Joku esine tai asia, joka kuuluu toiselle, voidaan antaa lainaksi tai velaksi toiselle. Omistusoikeus, joko yksityinen tai yhteinen omistusoikeus onkin yhteiskunnan metarakenne. Ne ovat ilmeisesti yhtä vanhoja elementtejä ja ne läpäisevät yhteiskunnan kaikki osat ja kokonaisuudet. Yksityisomistus ja yhteisomistus ovat vastakohtaisia kulttuuripiirteitä. Niiden välille voi syntyä sen kaltainen ristiriita, joka on synnyttänyt luokkayhteiskunnan ja nyt ilmenee kapitalismin sisäisenä ristiriitana.

Yhteiskunnallinen ristiriita eli ongelma on siinä, että yksityisesti omistettu tuotanto on yhteiskunnallista, yhteistä toimintaa, ja tuotantovälineiden yksityisen omistuksen vuoksi myös tuotteet ovat yksityisiä, vaikka niiden pitäisi olla yhteisiä. Vain yhteisomistuksessa olevat tuotteet voidaan yksityistää tasa-arvoisesti yksilöiden kesken.

Ristiriita voidaan ratkaista sillä, että tuotantovälineet saatetaan yhteisomistuksen piiriin. Silloin yhteisesti tuotetut elämänvälineet voidaan yksityistää kulutusta varten jokaiselle tasa-arvoisesti.

Velka on siis pääoman valtaa. Sen toisella puolella on omistaja ja toisella puolella omistamaton ihminen. Raha sinänsä ei ole velkaa vaan valtaa. Raha toimii velassa vallan välineenä.

Rahalla on monta ominaisuutta. Rahan olennaisin ominaisuus on arvon muuttunut muoto, arvon metamorfoosi. Arvo on ihmisen työn hyytymä ajassa mitattuna. Se on abstraktista työtä, sitä, mikä sisältyy kaikkeen konkreettiseen työskentelyyn, eli aika. Siitä on peräisin, että aika on rahaa. Raha on arvon ilmentymä ja arvon mitta. Se on vaihdon välinen eli tavaranvaihtoon erikoistunut tavara, jonka tavaramaailma on sulkenut muiden tavaroiden ulkopuolelle, kuten Marx asian ilmaisi.

Alun perin rahana toimi mikä tahansa tavara, jolla oli myös normaalit tavaran ominaisuudet tyydyttää jokin inhimillinen tarve. Myöhemmin rahaksi erikoistuivat eläimet, oravannahat, karja, myöhemmin jalot metallit ja kulta. Viimeisin ilmiö on rahan korvike, paperiraha, jolla itsellään ei ole juuri lainkaan arvoa, mutta se edustaa rahaa.

Paperirahan kokonaismäärä (summa) vastaa pienellä viiveellä aina samaa, kuin markkinoilla muodostunut tavaroiden yhteen laskettu hintojen summa. Jos paperirahaa lasketaan kiertokulkuun liikaa, sen arvo alenee eli hinnat nousevat. Silloin tapahtuu inflaatiota. Jos sitä on liian vähän, rahan yksikköarvo nousee eli tavaroiden hinnat laskevat. Silloin tapahtuu deflaatiota.

Fittirahaa ei ole olemassakaan. Se on vain numeroita pankkien kirjanpidossa, josta yksilöät ja yritykset voivat seurata tilinsä saldoa ja vaihtaa sen mukaan keskenään tavaraa ilman rahaa. Lukujen taustalla on aina arvoa sisältävää työn hyytymää, joko tavaroita tai maksettua työaikaa.

Sellainen käsitys, että rahaa voidaan luoda mielettömästi minkä tahansa pankin toimesta perustuu talousdemokraattien teoreettiseen harhaan, joka ei sisällä todellista kuvaa taloudesllisesta eikä inhimillisestä tuotannosta. Alun perin näkemyksen suomalainen isä on Esko Seppänen hötörahateoriallaan.

xxxx

Patomäen esityksestä ei käy selväksi menossa olevan krisin objektiiviset syyt eli yhteiskuntarakenteessa olevat ne tekijät, jotka velkaantumiseen ovat johtaneet. Hänen analyysinsä on irrotettu myös historiallisesta yhteydestä. Sitä vastoin siinä korostuu psykologinen selitys mukavuuden halusta ja makailusta palmupuiden suojassa. Patomäen perustelu ristiriidassa senkin vuoksi, että Islanti EU:n ulkopulisen maana kävi kriisin jo läpi ilman palmujen veltostuttavaa vaikutusta.

Liettualla on käynyt läpi samaa prosessia. Palmut eivät kasva sielläkään. Suomi on samalla kehitysuralla hyvässä vauhdissa ja on jokseenkin varmaa, että ilman vähäosaisen kansan kurjistamista velkakriisiä ei pystytä ratkaisemaan missään maassa. Velkakriisin syyt ovat siis, ei niinkään psykologisia ta sosiaalipsykologisia vaan yhteiskuntarakenteen sisäisestä ristiriidasta johtuvia.

Puhuessa spekulatiivisen pääoman paradoksista hän lähestyy ongelman ydintä. Spekulatiivinen pääoma on muodostunut pääomien kasaantumisen ja keskittymisen seurauksena. Kolmesataa vuoitta kasaantunut lisäarvo on määrältään niin laaja ja runsas, että realitalous ei tarvitse siitä kuin osan. Loppu, tai valtaosa käytettävissä olevasta pääomasta, on spekulatiivista pääomaa, jolle on saatavava korkotuloa. Sillä pääoma, joka ei kasva koko ajan jollakin tavalla, uhkaa kutistua. Pääoma tarvitsee jatkuvaa uusintamista. Ja uusintamista voidaan suorittaa vain uudella, työllä luodulla arvolla. Se merkitsee, kuten Patomäki paradokseissa kertoo omistamattoman kansan riiston tehostamista verotuksen avulla ja palveluiden leikkaamista. Ne vähentävät kulutusta, hidastavat kasvua eli johtavat lähestyvään umpikujaan.

Valtiot ovat siis ainoa keino hankkia kasvua spekulatiiviselle pääomalle. Kansainvälisellä pääomalla on monia menetelmiä luoda valtioille velanottotarvetta. EU on yksi sellainen. Sodat ja konfliktit eri alueilla ovat toinen menetelmä. Työväenluokan manipulointi ja vallan turvaaminen on kolmas. Valtioiden byrokratsoiminen ja valtaapitävien hovin laajentaminen on neljästapa. Valtioiden korruptoituminen eli kannatuksen hankkiminen ja ostaminen erilaisella tukipolitiikalla on viides, ja niin edes päin. Nämä ovat niitä objektiivisia syitä joiden kautta kriisi on kasvanut. Ei siihen erityistä psykologiaa tarvita.

Pääomaa voidaan uusintaa vain realitalouden aineellisella työllä. Kaikenlainen työ ei luo uutta arvoa. Juuri nuo tominnana alueet, jotka velkaantumiseen ovat johtaneet, ne eivät luo kasvua, vaan syövät sitä. Tuottamattoman toiminna määrän kasvu on velkaantumisen tarvetta luova tekijä.

Vaikka Professori Patomäen tulkinnassa on paljon uutta ja syvälle menevää ajattelua verrattuna poliitikkojen tulkintoihin, se edustaa liian paljon edelleen "väärintulkintaa", joiden phjalta ei löydy kestävää ratkaisua. Pikemminkin se edustaa jo hyvin tuttua porvarillista populismia, jolle annetaan vain akateeminen pintakiilto. "Arkiajattelun" moitiskelu ei tee Patomäen näkemyksestä sen tieteellisempää.

Vasemmistoliiton jäseneltä olisi odottanut jonkinlaista tukeutumista marxilaiseen yhteiskunta-analyysiin. Onkin pakko sanoa, että professori Patomäki edustaa vain kosmeettisesti paranneltua porvarillista populismia.

Sivun alkuun

Rehellinen mies tuo Halla-aho

2011-09-14T11:36:00.001-07:00

14.9.2011 21:33 Heikki Typpö

Yksi ja toinen EU:n velkaongelmien kanssa kamppaillut poliitikko niin Suomessa kuin muissakin maissa on valitellut, että kun tuo Kreikka ei pistä asioitaan kuntoon, tai että Kreikan pitäisi nyt puuttua maansa tilanteeseen tosissaan. Kreikalta on vaadittu käteistä rahaa, lentoyhtiöitä, rautatielaitosta, Kreetan saara ja muita lomaparatiiseja EU:n myöntämien lainojen vakuudeksi.

Lisä apua löytyi yllättävältä taholta. Perussuomalaisten tunnettu nokkamies ja Eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho täytti kaikkien eurohuolestuneiden toiveet ja esitti julkisesti sen, mitä muut vain supisivat keskenään tai puhuivat vertauksilla. Kreikassa tulee suorittaa sotilasvallankaappaus, pystyttää sotilasdiktatuuri joka pistää lakkoilevat työläiset kuriin. Rehellisenä miehenä Halla-aho kertoi maailman medialle sen, mistä se kenkä puristaa: Jarruna ovat Kreikan lakkoilevat työläiset. Työläiskansahan se on jo nyt, ja tulee olemaan globaalin kapitalismin pyrkimysten esteenä.

No, Timo Soini osoitti isällisesti, että nyt puhui poika ohi suusi. Ei tuollaista saa kertoa julkisuudessa. Saat kuukauden kotiarestin Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä. Pitäis vähän ajatella mitä puhuu, ettei puhu mitä ajattelee, varoittaa Soini. Noin helposti se käy poliittisen linjan muuttaminen Jytky-puolueessa. Rangaistus on varsin vaatimaton siihen nähden, mitä hän ja eurohuolestuneet toivovat Kreikan köyhälistölle.

Vaalien alla Perussuomalaisten taholta vaadittiin jopa irtaantumista EU:sta. Missä EU, siellä ongelma, sanoi Soini useasti. Nyt puheet tästä asiasta ovat loppuneet. Halla-aho rehellisenä miehenä kertoo, että Perussuomalaisten linja on muuttunut. He haluavatkin auttaa EU:ta sen ongelmissa.

Jos tällaista perus-apua tarvitaan Kreikka-ongelman ratkaisussa, niin samanlaista apua tarjotaan varmasti myös silloin, kun Suomen kansa asettuu vastahankaan EU:n ja poliittisen eliitin kanssa.

Sivun alkuun

Euroopan superjohtajat hiukan pelottavat

2011-09-14T02:48:00.001-07:00

Sekä Saksan liittokansleri Angela Merkel että Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy ovat Euroopan superjohtajia. Niistä riippuu paljon, mitä seuraa Euroopassa, kun EU romahtaa ja globaali kapitalismi ajautuu pitkäaikaiseen kriisiin, josta se ei selviä koskaan entisellen.

Merkel oli jo ennen muurin murtumista DDR:läinen poliitikko. Hän oli Vapaan Saksan Nuoriso -järjestön eli FDJ:n piirisihteeri ja Agitropin vetäjä. (Minullakin on FDJ:n pöytäviiri vielä tallessa). Minusta Merkelissä on tietty takinkääntäjän habitus edelleen, vaikka hän pyrkii siitä eroon, tai juuri siitä syystä. Euroopan tulevaa kriisiä ajatellen minua hiukan pelottaa Merkelin johtajuus.

Takinkääntäjien ongelma on siinä, että heidän täytyy koko ajan todistaa takinkäännön aitous. Heidän täytyy olla hiukan paavillisempia kuin paavi itse. Jos ja kun Eurooppa ja globaali kapitalismi ajautuu luonnolliseen sekasortoon, jossa se jo lähestulkoon on, kapitaalismin kuoleman vuoksi, käännynnäiset eivät ole ensimmäisenä eikä kenties viimeisenäkään esittämässä keinoja Eroopan rakentamiseksi uudenlaiseksi sosialistiseksi Euroopaksi. Jos Merkeli olis viisas humanisti ja esittäisi sosialismia ratkaisuksi ongelmiin, hänestä kenties sanottaisiin, että - siinäs näitte, kommunisti hän oli koko ajan, ja koko kriisi on hänen syytään. Tämän pelko saattaa tehdä hänestä kapitalismin viimeisen mohikaanin.

Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy ei ole myöskään täysin vapaa Merkelin kaltaisista habituspaineista. Vaikka Nicolas onkin tiettävästi syntynyt Ranskassa, hänen isänsä muutti Unkarista perheineen Ranskaan toisen maailmansodan jälkeen sen vuoksi, että Unkarista oli tullut kansandemokratia eli kommunistinen maa, kuten noissa piireissa asiaa luonnehditaan. Sarkozy on kasvanut lapsuutensa ja nuoruutensa emigranttikulttuurissa, joka varmasti on jättänyt Nicolaksen tajuntaan tietyn piirteen. Tässä mielessä Euroopan superjohtajat ovat sisaruksia keskenään.

Tietenkin vallassa olevat luokat ja siitä hyötyvät etuoikeutetut yhteeiskunnalliset ryhmät pitävät kapitalismia ikuisena ja ainoana mahdollisena sekä myös oikeana yhteiskuntajärjestelmänä. Mutta jos historia kulkee itsepäisesti omien objektiivisten lakien mukaisesti tuohon suuntaan, kyselemättä johtajien toiveita, niin silloin sekä Merkel että Sarkozy joutuvat valinnan eteen.

Silloin heidän täytyy joko hyväksyä kehityksen suunta realiteettina, tai asettua sitä vastaan. Historiasta on kokemusta, että aatelisvallan sortuminen nosti äärimmäisiä keinoja esille vanhan vallan säilyttämiseksi ikuistamiseksi. Suomella ja Saksalla on siitä karmeaa kokemusta. Pohjois-Afrikassa tämä ominaisuus näkyy tänäänkin.

Kreikallako ei ole muka vaihtoiehtoja?

2011-09-13T02:26:00.001-07:00

13.9.2011 12:16 Heikki Typpö

" - Valitettavasti sillä maalla (Kreikalla) ei ole vaihtoehtoja. Sen on muutettava tapaansa elää. On ryhdyttävä elämään sillä tavalla, että tulot ovat suuremmat kuin kulut..." opastaa Karhinen läntisen maailman äitimaata nettimediassa.

Näin puhuu todellakin OP-Pohjolan pääjohtaja Karhinen, pankin, jonka läpi minunkin eläkesenttini vielä kulkevat. Käsittämätöntä sivistymättömyyttä. Kreikasta on lähtenyt läntisessä maailmassa jatkuvasti huulilla oleva sana: Demokratia! Sen nimiin vannovat kaikki, vaikka eivät ymmärrä mitä mahdollisuuksia tuo sanan sisältää. Kreikallako ei ole vaihtoehtoja?

Karhisen olisi pitänyt sanoa, että Kreikan porvariston on muutettava tapansa elää (Papandreun porukka edustaa myös porvaristoa). Lisäksi Karhisen olisi pitänyt sanoa, että Kreikalla ei ole mahdollisuuksia olla mukana EU:n konkursissa loppuun saakka. Tulevaisuutta ajatellen Kreikka on mahdollisuuksien äärellä niiden avautumisen välittömässä läheisyydessä. SEnää tarvitaan vain antiikin sanan "Demokratian" julistaminen ainoaksi käytännölliseksi ohjenuoraksi.

Kreikan kansan taakka on sama kuin kaikilla muillakin läntisillä kapitalistimailla. Pääomia on liikaa. Realitalous ei niitä tarvitse kuin pienen osan. Lopulle voi saada korkoa vain lainaamalla pääomia korruptoituyneille valtiolle, jotka maksattavat lainakulut kansalla. Valtio on korruptoitunut myös Kreikassa. Silläkin on liian paljon onassiksia, jotka ovat vieneet kreikkalaisten selkänahasta revittyä lisäarvoa ulkomaille veroparatiideihin siinä oikeassa tietoisuudessa, että Kreikka, kuten mikä tahansa maa, romahtaa pääoman taakan alla.

Ennen pitkää Kreikka pudottaa riistäjät hartioiltaan ja ryhtyy rakentamaan omaa maataan ja ottaa rikkauden eli arvon, jota vain konkreettinen työ luo, omaan käyttönsä. Pääoma on valtaa. Demokratian soveltaminen pääomaan tekee siitä kansan valtaa. Niin yksinkertaista se on.

Suomenkaan porvaristolla ei ole EU:n konkurssipesästä enää mitään taloudellista hyötyä. Kansantaloutemme pyörii kotimaisen kysynnän turvin. Kaiki mikä liittyy EU:n jäsenyyteen on taakkaa Suomen taloudelle. Pahin taakka on se, että EU:n konkurssi vie Suomen syvään lamaan ellemme heti irtoa EU:sta. Euroopan Unionilla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin historian roskatynnyri.

Täytyy ryhtyä harkitsemaan pankin vaihtoa - mutta onko Karhisen pankille vaihtoehtoa eläkeläisen kannalta?

Sivun alkuun

Kansalla on oikeus perehtyä varasuunnitelmiin

2011-09-12T12:45:00.000-07:00

12.9.2011 22:35 Heikki Typpö

Kreikka menee nurin, sen tietää kaikki. Uutta lainaa se ei ehdi saada EU:lta, eikä siitä olisi asiantuntijoiden ja Saksan mielestä mitään apuakaan Kreikan pelastamiseksi. Kun Kreikka kaatuu, Saksa ja Ranska, ja myös Suomi, menettävät yhteensä kymmeniä tai satoja miljardeja euroja, salatut päälle. Pankkeja menee konkurssiin monissa maissa, jopa kaikissa EU-maissa. Myös suomalaisten eläkerahat ovat liipaisimella.

Hallitus ja sen myötäjuoksijat sanovat, että ei tiedetä mitä tapahtuu. Kiviniemi tivaa varasuunnitelmaa hallitukselta, ja demarien Jouni Backman vastaa, että varasuunnitelma on, mutta riittääkö se, siitä ei ole Bakcmannilla varmuutta. Koska tulossa oleva katastrofi iskee jokaiseen kotitalouteen, toki niillä, ja koko Suomen kansalla, olisi oikeus tietää, millainen varasuunnitela hallituksella on. Ei se voi olla mikään salainen lisäpöytäkirja.

Tuleva presidenttimme Sauli Niinistö vaati hallitusta säästämään ja leikkaamaan, mutta ei sanonut mistä. Kun valitsemme Niinistön presidentiksi, tiedämme nyt millaisen työväen miehen tulemme saamaan.

Miksei Perussuomalaiset ja Timo Soini esitä ratkaisumallia tulevalle sekasorrolle. Nyt heillä olisi historiallinen tilaus tarttua valtiolaivan peräsimeen. Miksei vasemmisto (demarit, vasurit ja komukat) esitä ohjelmaa ulos kriisistä ja aikataulua toimenpiteille, jotka on suoritettava heti. Vasemmisto on hallituksessa, mutta eihän se mikään vankila ole. Nyt pitäis löytyä sanoja paperille! Ohjelmat julkisuuteen vain ja vaatimus hallitukselle. SAK:n miljoinainen jäsenistö pistäköön pyörät seis pariksi päiväksi ja lähteköön väki kadulle panderollin kanssa, jossa lukee: Jo riittää ajelehtiminen!

Jos hallituksen hartiat eivät jaksa kantaa taakkaa, niin uudet vaalit nopeasti pystyyn ja kysytään kansalta, miten pitää menetellä. Jokainen puolue esittäköön pelastusohjelmansa ja antakoon kansan valita. Pistetään sitä ennen pääomille täydellinen poistumiskielto maasta, ettei kaikki raha menis veroparatiiseihin. Puretaan pääomien poistumiskielto vasta vaalien jälkeen, jos kansa niin päättää.

Konkurssiin joutuneet pankit siirtyvät automaattisesti Suomen Pankin haarakonttoreiksi. Katsotaan paljonko niistä ja yksityisten pankkien säästötileiltä löytyy rahaa, laianataan sieltä, ja maksetaan kiireellisimmät päiväkohtaiset maksut ja velat pois. Pienet säästöt jätettäköön ilman muuta rauhaan.

Kysymys on tietenkin lainasta, vaikkapa 50 vuoden maksuajalla. Joku kertoi jossakin, että säästötileillä on rahaa ainakin valtion kahden vuosibudjetin verran. Jos eurolla keinottelu uhkaa päästä valloilleen, niin siirrytään markkaan. Kansainväliset yritykset kansallistetaan, valtio-omisteiset yhtiöt muutetaan työntekijöiden osuuskunniksi. Pistetään Suomen infrastruktuuri kuntoon, varmistetaan ravinnon ja sähkön saanti, pistetään tuotantolaitokset tehokkaaseen käyttöön, myydään tavaroita itään, länteen ja etelään niin paljon kuin vai kaupaksi menee. Jos Venäjä säästyy pahemmalta kriisiltä, niin siellä on Suomelle vapaata markkinaimua.

Sanomattakin on selvää, että EU:sta on irtaannuttava nopeasti. EU-jäsenyys oli alusta pitäen kansaan kohdistettu huijaus, jonka sisältö on kohta kauppakassissa ja median näyttöpäätteillä silmiemme edessä. K-raja pitää nostaa sen verran ylös, etteivät alaikäiset näe pahoja unia.

Libya ja globalisaatio

2011-09-10T01:54:00.000-07:00

Kommentteja blogiin "Poliittinen eliitti ajelehtii sumussa"

Tommi Lievemaa: 9.9.2011

En ymmärrä, miksi yhdenkään marxilaisesti ajattelevan ihmisen pitäisi tukea USA:n, Ranskan ja Britannian sekä Naton toteuttamaa vastavallankumousta Libyassa. Länsimaat eivät ole koskaan antaneet anteeksi vuoden 1969 vallankumousta Libyassa, joka päätti lännen kolonialistisen hallinnan ja lakkautti USA:n ja muiden sotilastukikohdat maassa. Tästä on kyse Libyan sodassa. Miksi muuten länsi ei ole hyökännyt Saudi-Arabiaan, joka on ylivoimaisesti pahin tyrannia arabimaailmassa, ja kenties koko maailmassa? Vastaus: Se on maailman suurin öljyn tuottaja, ja sen nykyhallinto takaa länttä hyödyttävän "vakauden".
Toisin kuin Heikki toteaa, vallankumous ei aina ole edistyksellinen prosessi. Jos "vallankumousta" (Libyan tapauksessa vastavallankumousta) ajavat taantumukselliset ainekset ja imperialistiset vallat, tuloksena on katastrofi. Tämä nähdään jo nyt selkeästi myös Libyassa, joka on käytännöllisesti katsoen tuhottu Naton pommituksilla.
Heikille kysymys: Mihin valtavirran vasemmistolta on kadonnut anti-imperialistinen ideologia?

Heikki Typpö uusi 10.9.2011

Tommin näkemyksessä on merkillepantava se, että Libyan kansalaisilla, kansalla, tavallisilla ihmisillä (6,5 milj.) ei ole mitään roolia menossa olevissa tapahtumissa, vaikka Libyan naapurimaiden vastaavat järjestelmät (Tunisiassa, Egyptissä, Jemenissä) ovat jo kaatuneet, ja ne ymmärretään kansannousuiksi. Syyriassa sama prosessi on vielä kesken. Bahrainissa kytee kansan kumoushalu Saudiarabian väliintulon kukistamana, ja Israelissakin kansa aloittelee mielenosoituksia.

Ei ole laisinkaan uusi asia se, että kansaa halveksitaan. Sitä pidetään tahdottomana pelinappulana, puhuvana työkaluna, massana, jolla ei ole ajatuksia, ymmärrystä eikä tahtoa. Historiaa kirjoittavat vain taloudellinen ja poliittinen elitti, etujoukot, diktaattorit, pääoman valtaan nostamat hallitukset jne.

Ei ole lainkaan uusi asia se, että historian logiikka on noiden erilaisten pääomaryhmittymien (talous, kulttuuri, valta) sisäistä ja keskinäistä peliä. Kommunistinen etujoukko ajatteli aikanaan, ja näköjään ajattelee edelleen, samalla tavalla. Salaliittoteoria on tuon ajattelun ydin. Kansanjoukkoja ei tuossa pelissä tarvita kuin tykin ruuaksi. Libya ja muut Välimeren alueen (Jemen mukaan luettuna) vallankumoukset ovat vain USA:n Ranskan ja Britanian peliä. Tämä on porvarillista historianfilosofiaa. Marxilainen ajattelee toisin.

Kun kansat nousevat, se merkitsee valtaryhmittymien kaatumista, uutta tuotantotapaa, uudenlaista yhteiskuntaa. Tuo uusi yhteiskunta kunakin akana ei välttämättä ratkaise yhteiskunnallisen tasa-arvon ongelmaa loppuun saakka, mutta historia osoittaa, että vallankumouksissa se menee aina vähän eteenpäin. Feodalismi (maaorjuus) oli orjayhteiskuntaa kehittyneempi.

Kapitalismi siirsi vallan aatelistolta, kuninkailta ja diktaattoreilta pääomien omistajille ja loi ns. porvarillisen demokratian, jossa valta on porvarillisilla luokilla. Siinä ovat vastakkain omistajat (porvaristo, sivistyneistö ja poliittinen eliitti) ja omistamaton kansa. Ihmisten välinen tasa-arvo toteutuu vasta, kun erilaiset pääomat on saatettu yhteiseen omistukseen, eli vasta tulevaisuuden sosialismissa.

Saudiarabian, Egyptin, Tunisia, Syyrian ym. ja Libyan järjestelmien erot eivät olleet eivätkä ole kovin suuret. Imperialistinen siirtomaavalta oli irrottanut tietyt maat, edellisen vuosisadan alussa, järjestelmästä, jota Saudiarabia edelleen jatkaa muutospaineiden alaisena. Arabisosialismit olivat sortumassa olevien arabifeodaalisten maiden siirtymämuotoja, ja ne kulkivat kohti arabikapitalismia. Ne toistavat näin Neuvostoliiton kehitystietä.

Saudiarabiassa luonnonrikkaudet ovat Saudisuvun (?) ja hovin hallinnassa. Libyassa rikkaudet olivat puolestaan Gaddafin heimosta muodostuneen hovin hallinnassa. Gaddafin valtaantulo oli askel edistyksen tiellä kohti feodalismin murtumista. Kansanjoukot haluavat ottaa nyt seuraavan askeleen, joka vie Libyaa eteenpäin. Näin Suomikin teki 1918 ja Venäjä 1917 - 1990 Neuvostoliiton jälkeen. Feodalismia seuraa kapitalismi.

Tämä on se metsä, jota vasten yksittäisiä puita on arvioitava. Tommi Lievemaa nostaa esille Gaddafin valtaantulon. USA:lla oli hyvät öljysyhteet, vakoilusuhteet ja poliittiset suhteet Gaddafiin. Yhden lentokoneen alas ampuminen ei sotkenut ystävyyttä. USA:n vuoksi Gaddafia ei olisi tarvinnut lempata. Libyan kansa olisi Gaddafin kukistanut ilman natoakin, mutta uhriluku olisi ollut aivan toista luokkaa, kuin nyt eli yli 30 000 (?), sillä Gaddafilla oli Lännen parhaat aseet käytössään.

Saudiarabiaan ei lännen globalistien ole tarvinnut hyökätä, koska kansa ei ole vielä noussut siellä vastarintaan. Länsi pystyy käymään öljykauppaa saudikuninkaan kanssa. Siinä vaiheessa kun saudikansa nousee, silloin kuninkaan aika on ohi. Jos länsi on vielä kapitalistinen, ei ole poissuljettu sekään, että EU, USA ja Nato menevät "puolustamaan siviilejä" sinnekin. Öljy on merkittävä motiivi niiden "humanismille". Lännen innokas tuki Libyan kapinallisille ilmensi porvariston luokkasolidaarisuutta, joka rakentuu aina taloudelliselle edulle. Tukea YK:n päätökselle puolustaa Libyan siviilejä antoi myös Venäjä ja Kiina.

Tälle aikakudelle on ominaista, että samalla kun läntinen globaali kapitalismi on jo kuolinkouristuksissaan, jälkijunassa tulevat maat vasta siirtyvät kapitalismiin tai aloittelevat sitä, kuten Venäjä. Sen vuoksi taantuva globaali kapitalismi hakee elämänruokaansa sieltä mistä sitä on satavilla, kuten nyt Libyasta.

Jos Välimeren arabisosialismin kukistumista nimitetään vastavallankumoukseksi, se merkitsee arabisosialismin nimittämistä sosialismiksi, jossa ihmisten tasa-arvo oli ratkaistu. Tämä on täysin subjektiivista ja marxilaisuudelle vierasta historianfilosofiaa. Feodalismin pohjalta ei voi syntyä sosialismia. Sen on käytäntö todistanut. Arabisosialismi merkitsi tavallisen ihmisen kannalta vain "paranneltua" feodalismia.

Vastaus kysymykseen, mihin anti-imperialismin ideologia on kadonnut, on seuraava:
Lenin loi teoreettisen pohjan tuolle ideologialle v. 1915 kirjoittamassa kirjasessa: "Imperialismi kapitalismin korkeimpana vaiheena". Imperialismi ei ollut kuitenkaan kapitalismin korkein vaihe. Sitä toteutettiin sotajoukkojen ja valkotakkisten valtiaiden avulla siirtomaapolitiikkana ja kolonialismina. Se oli historiallinen merkki pääomien kasaantumisesta niin paljon, että kansalliset markkinat eivät sille enää riittänet. Se johti imperialismiin ja anti-imperialismiin.

Globaali kapitalismi on uusin ja ilmeisesti viimeinen vaihe, vaikka kapitalismi on kekseliäs järjestelmä. Se, mikä ennen suoritettiin siirtomaapolitiikkana, sen suorittaa nyt pääoma yksin, fuusioitumalla kansallisiin pääomiin, ostamalla osakkeet, yritykset, kiinteistöt, palvelut, yhdistämällä rahajärjestelmän ja poistamalla valtioiden rajat EU:n kaltaisilla liittovaltioilla. Sen tähtäimessä on pääomaruhtinaiden planetaarinen valtio, Maa tai Tellus.

Anti-imperialismin ideologia ei vastaa enää vallankumouksellisen taistelun nykytilaa. Se on historiaa. Nyt tarvitaan antiglobalistista ideologiaa.

Poliittinen eliitti ajelehtii sumussa

2011-09-08T14:28:00.000-07:00

On suorastaan huvittavaa seurata polittisen eliitin huuhailua taloudellisen kriisin keskellä. Tilanne ei ole yhtään parempi oppositionkaan keskuudessa, mikäli Soinin ja Kiviniemen puheet edustavat opposition näkemyksiä. Mitä sellaisilla kansanjohtajilla on merkitystä, jotka eivät tiedä, mihin maata on johdettava. Kansa ei ole kriisiä aiheuttanut. Siis kenen kriisistä nyt on kysymys?

Urpilainen on myöntänyt useasti, että tulevaisuus on sumun peitossa. Katainen korostaan jatkuvasti samoin, että ei tiedetä mihin ollaan menossa. Pääasia on, että menoja leikataan ja veroja kiristetään. Vaikka polittisen eliitin touhuaminen onkin komediaa, niin kansalle se tietää tragediaa. Kun Gaddafi lähti, hän ei lähtenyt tyhjin taskuin. Sama koskee poliittista elittiä. Taskujen täyttö on menossa. Finavian johtajan lähtö oli tuore muunnelma suomalaisesta gaddafilaisuudesta. Siitä tuli ensimmäinen papukaija vasuriministerin kotivihkon reunaan.

Vaikka Urpilainen ja Katainen eivät tiedäkään, mistä EU:n, USA:n, Kreikan ja Suomen taloudellinen kriisi johtuu ja mitä siitä seuraa, niin epäselvää se ei ole omistamattomalle kansalle (myöskään Kreikassa), eli sille, joka kriisin seuraukset saa tuntea selkänahassaan. Kansa on omistamatonta sen vuoksi, että omaisuus on kapitalismin sääntöjen mukaisesti (taloudellisten lakien ja yksityisen omistusoikeuden vaikutuksesta) ryöstetty siltä pois ja kasattu yksille, muutamalle prosentille väestöstä. Sinne on mennyt rahat ja tavarat, valta ja koulutus. Poliittinen eliitti saa omat murusensa siitä hyvästä, että se turvaa riiston jatkumisen.

Kun pääomat ovat keskittyneet suuriksi kasoiksi pienelle ryhmälle, pääomakasalle on saata määräsuuruinen korko. Realitalouden yrittäjäporras ei pääomakasoja tarvitse, kuin vain murto-osaltaan. Lainananto kulutusluotoiksi korruptoituneille valtioille korvaa sen minkä realitalouden yrittäjäporras jättää korvaamatta. Kiertotietä valtion kulutusluotokin tulevat realitalouden maksettavaksi. Kulutusluottojen korkotuotot otetaan verojen avulla siitä osuudesta, jolla työmiehen pitäisi uusintaa työvoimatavaransa huomista varten. Se pienentää kulutusta eli realitaloutta, kasvua. Tämä on riiston logiikkaa.

Poliittinen eliitti julistaa yksityisen omistusoikeuden pyhäksi asiaksi, mutta ottaa omistusoikeuden pois kansalta. Omistusoikeus ei ole abstraktio, vaan sillä on konkreettinen sisältö. Se kohdistuu niihin pääomiin joilla tuotetaan elämänvälineitä ihmiselle: tuotantovälineisiin, valtaan ja kulttuuriin. Näin toimii käytännön logiikka luokkayhteiskunnassa.

Kiviniemi penää hallitukselta tekopyhästi ja teennäisesti varasuunnitelmaa, jos kriisi murtautuu vallankumoukseksi. Hallitus on kapitalistien hallitus ja sillä on aseet turvanaan, joten varasuunnitelman laatiminen kuuluu puolueille, varsinkin oppositiopuolueille, joilla pitäisi olla yhteys kansaan. Luulenpa vain, että Kepun varasuunnitelma ei sisällä umpikujassa olevalle kapitalismille vaihtoehtoa, vaan ainoastaan pyrkimyksen päästä eliitiksi eliitin paikalle.

Timo Soinilta ovat puolestaan käsitteet menneet täysin sekaisin, vaikka hän onkin taitava sanojen käyttäjä. Sanojen sisältö asettaa ehtoja niiden niiden käytölle, myös silloin, jos yritetään olla vitsikäs. Vitsi on aina silloin hyvä, jos se komiikan lisäksi sisältää annoksen totuutta. Kataisen leimaaminen eurososialistiksi ei sisältänyt mitään naurunarvoista vitsiä. Soinin vitsi oli itse asiassa suunnattu puti puhtaaksi ryöstettyä kansaa vastaan. Soinin analyysi talouskriisitä ei luo pelastustietä Suomen kansalle. Tuo ja monet muut seikat ovat ajat sitten paljastaneet, kuinka tyhjä on Timonkin takki. Jytkylle pitäisi antaa vallankumouksellinen sisältö, jotta se olisi yhteiskunnallinen ja historiallinen jytky, eikä pelkkä poliittinen päiväperhonen.

Paavo Arhinmäkikin käytti vaalien alla termiä "tappion sosialisoiminen". Sosialisointi liittyy vain pääomiin. Pääomat ( talous, kulttuuri ja valta) on kapitalismissa yksityistetty. Niiden yksityinen omistus on vallan omistusta. Omistamalla valtaa omistetaan myös vallan tuotokset. Silloin kun valta sosialisoidaan, se palautetaan kansalle, sen yksilöille tasa-arvoisesti. Katainen ja Soini eivät kumpikaan halua tätä. He leikittelevät käsitteillä sumentaakseen niiden objektiivisesta todellisuudesta kertovaa sisältöä.

Ymmärtämättään Arhinmäki menetteli samoin. "Tappion sosialisointi" tarkoittaa valtaryhmittymien toisilleen kärsimän tappion siirtämistä kolmannen tahon maksettavaksi. Ihmisten hyväksikäytön tehokkuudesta kilpailevat valtaryhmät eivät koskaan halua kärsiä tappioitaan itse, vaan sälyttävät ne omistamattoman kansan kärsittäväksi. Kapitalismin sielu on todella patologinen.

Vaalirintamat selkiytyvät

2011-09-05T13:36:00.001-07:00

Tässä lehdessä 4.9.2011 julkaistu Sauli Niinistön vaaliohjelma vuoden 2012 presidentin vaaleja varten, on syytä muistaa, kun vaalitaisto alkaa toden teolla parin kuukauden kuluttua. Alla siteeratun kohdan numerointi asiaryhmittäin on minun tekemä.

"Paluu tuohon (1) IMF:n johdolla toteutettavaan normaalijärjestykseen tarkoittaa siis (2)ensisijaista vastuuta velalliselle ja velkojille sekä (3) toisessa vaiheessa oman maansa rahalaitoksia pelastaville kansallisille hallituksille. (4) Siinä vaiheessa myös avustettavien pankkien ym. kansallistaminen on mahdollista. (5) Tällä marssijärjestyksellä nykyisenkaltaisia tukipaketteja ei tehdä ja mahdollinen yleinen hätäapukin jäisi määrältään olennaisesti pienemmäksi."

Kohta (1) tarkoitta siis no bailoud -sääntöä, jonka mukaan kukin maa hoitaa oman taloutensa itsenäisesti. Tämä on ehdoton kielto niin väliaikaiselle kuin pysyvällekin vakuusvälineelle, joka tehtäväksi on annettu pelastaa Kreikan kaltaisia umpikujatalouksia.

Kohta (2) tarkoittaa, että velkaantunut maa ja ne rahalaitokset, jotka velan ovat myöntäneet, ovat vastuussa velkojen takaisin maksusta.

Kohta (3) tarkoittaa, että kunkin maan hallitus vastaa siitä, pellastetaanko konkurssikypsä pankki valtion toimesta. Kohta (4) on jatkoa edelliselle ja se tarkoittaa, että konkurssikypsä pankki voidaan siis pääomittaa verorahoilla yksityiseen omistukseen tai kansallistaa se saman tien valtion pankiksi.

Kohta (5) tarkoittaa, että liittovaltiokehitykselle laitetaan stoppi. No bailoud-sääntö saatetaan voimaan, tukipaketteja ei kasata yhdellekkän malle, erobondeja ei oteta käyttöön ja euromaiden rahoittamat yksityisomisteiset vakausvälineet jäävät perustamatta.

Sauli Niinistön ohjelma on mielenkiintoinen. Se on selvästi ristiriidassa kokoomuksen Jyrki Kataisen ja demarien Jutta Urpilaisen näkemysten kanssa. Niinistön ohjelmalla on paljon yhtäläisyytta perussuomalaisten ja Timo Soinin näkemysten kanssa.

Valittuna presidenttinä Sauli Niinistöllä voi olla tuon kaltaista mielipiteitä ja samalla hän voi olla Kokoomuksen presidentti, koska presidentiltä on viety poliittinen vaikutusvalta pois. Saulin vaaliohjelma onkin Kokoomuksen taktinen veto, joka on suunnattiin perussuomalasiten ehdokasta vastaan.

Vasemmistoliitto on ilmoittanut asettavansa myös ehdokkaan presintentin vaaleihin. On milenkiintoista nähdä, kummalle puolelle se asettuu, eli millaisella ohjelmalla vasurit aikovat kohdata sekä kokoomuksen, demarien ja persujen ehdokkaat. Itse olen menettänyt toiveeni sen suhteen, että Vasemmistoliitto palaisi juurilleen ja ryhtyisi puolustamaan köyhälistön ja koko työväenluokan oikeuksia Euromafioosoja vastaan.

Euroopan Unionin demarkaatiolinja Suomen presidentinvaaleissa kulkee Niinistön esittämää no bailoud -linjaa pitkin. Sen toiselle puolelle jää liittovaltiolinjainen EU tukipakketteineen ja vakausvälineineen ja eurobondeineen. Kumpi tahansa linja EU:ssa voittaakin, EU hajoaa joka tapauksessa, ja globaali kapitalismi joudutaan palauttamaan kansallisiin valtiohin, jotka ratkaisevat yhteiskuntajärjestelmän luonteen kansalaisten tahdon mukaisesti.

Sauli Niinistön linja, vaikka se onkin tarkoitettu taktiseksi linjaksi, merkitsee joka tapauksessa alkua EU:n hallitulle purkautumiselle. Liittovaltiolinja merkitsee puolestaan kansallisia katastrofeja, kansojen omaehtoisia nousujua liittovaltiota vastaan, suuria riskejä väkivallasta ja pitkää taloudellista taantumaa koko Euroopalle.

2011-09-05T13:29:00.001-07:00

Vaalirintamat selkiytyvätTässä lehdessä 4.9.2011 julkaistu Sauli Niinistön vaaliohjelma vuoden 2012 presidentin vaaleja varten, on syytä muistaa, kun vaalitaisto alkaa toden teolla parin kuukauden kuluttua. Alla siteeratun kohdan numerointi asiaryhmittäin on minun tekemä."Paluu tuohon (1) IMF:n johdolla toteutettavaan normaalijärjestykseen tarkoittaa siis (2)ensisijaista vastuuta velalliselle ja velkojille sekä (3) toisessa vaiheessa oman maansa rahalaitoksia pelastaville kansallisille hallituksille. (4) Siinä vaiheessa myös avustettavien pankkien ym. kansallistaminen on mahdollista. (5) Tällä marssijärjestyksellä nykyisenkaltaisia tukipaketteja ei tehdä ja mahdollinen yleinen hätäapukin jäisi määrältään olennaisesti pienemmäksi."Kohta (1) tarkoitta siis no bailoud -sääntöä, jonka mukaan kukin maa hoitaa oman taloutensa itsenäisesti. Tämä on ehdoton kielto niin väliaikaiselle kuin pysyvällekin vakuusvälineelle, joka tehtäväksi on annettu pelastaa Kreikan kaltaisia umpikujatalouksia.Kohta (2) tarkoittaa, että velkaantunut maa ja ne rahalaitokset, jotka velan ovat myöntäneet, ovat vastuussa velkojen takaisin maksusta.Kohta (3) tarkoittaa, että kunkin maan hallitus vastaa siitä, pellastetaanko konkurssikypsä pankki valtion toimesta. Kohta (4) on jatkoa edelliselle ja se tarkoittaa, että konkurssikypsä pankki voidaan siis pääomittaa verorahoilla yksityiseen omistukseen tai kansallistaa se saman tien valtion pankiksi.Kohta (5) tarkoittaa, että liittovaltiokehitykselle laitetaan stoppi. No bailoud-sääntö saatetaan voimaan, tukipaketteja ei kasata yhdellekkän malle, erobondeja ei oteta käyttöön ja euromaiden rahoittamat yksityisomisteiset vakausvälineet jäävät perustamatta.Sauli Niinistön ohjelma on mielenkiintoinen. Se on selvästi ristiriidassa kokoomuksen Jyrki Kataisen ja demarien Jutta Urpilaisen näkemysten kanssa. Niinistön ohjelmalla on paljon yhtäläisyytta perussuomalaisten ja Timo Soinin näkemysten kanssa. Valittuna presidenttinä Sauli Niinistöllä voi olla tuon kaltaista mielipiteitä ja samalla hän voi olla Kokoomuksen presidentti, koska presidentiltä on viety poliittinen vaikutusvalta pois. Saulin vaaliohjelma onkin Kokoomuksen taktinen veto, joka on suunnattiin perussuomalasiten ehdokasta vastaan.Vasemmistoliitto on ilmoittanut asettavansa myös ehdokkaan presintentin vaaleihin. On milenkiintoista nähdä, kummalle puolelle se asettuu, eli millaisella ohjelmalla vasurit aikovat kohdata sekä kokoomuksen, demarien ja persujen ehdokkaat. Itse olen menettänyt toiveeni sen suhteen, että Vasemmistoliitto palaisi juurilleen ja ryhtyisi puolustamaan köyhälistön ja koko työväenluokan oikeuksia Euromafioosoja vastaan.Euroopan Unionin demarkaatiolinja Suomen presidentinvaaleissa kulkee Niinistön esittämää no bailoud -linjaa pitkin. Sen toiselle puolelle jää liittovaltiolinjainen EU tukipakketteineen ja vakausvälineineen ja eurobondeineen. Kumpi tahansa linja EU:ssa voittaakin, EU hajoaa joka tapauksessa, ja globaali kapitalismi joudutaan palauttamaan kansallisiin valtiohin, jotka ratkaisevat yhteiskuntajärjestelmän luonteen kansalaisten tahdon mukaisesti.Sauli Niinistön linja, vaikka se onkin tarkoitettu taktiseksi linjaksi, merkitsee joka tapauksessa alkua EU:n hallitulle purkautumiselle. Liittovaltiolinja merkitsee puolestaan kansallisia katastrofeja, kansojen omaehtoisia nousujua liittovaltiota vastaan, suuria riskejä väkivallasta ja pitkää taloudellista taantumaa koko Euroopalle.

Valkolakki vai haalarit vai molemmat

2011-09-02T12:41:00.001-07:00

Huomenna 3.9.2011 väittelee Raija Meriläinen tohtoriksi Helsingin yliopistossa otsikossa mainitun nimisellä väitöstutkimuksellaan. Se koskettelee rinnakkaiskoulun ilmiöitä Suomen nykyisessä perusopetusjärjestelmässä. Hänen tutkimuksensa koskettelee lähinnä nuorisoasteen rinnakkaiskoulujärjestelmää. Peruskoulun jälkeinen opetushan koostuu lukiosta ja ammattioppilaitoksista. Selvyyden vuoksi onkin hyvä puhua nuorisoasteen koulutuksesta, sillä perusopetuksen rinnakkaisjärjestelmä loppui ainakin muodollisesti peruskoulun tultua voimaan 1972 alkaen.

Nykyinen opetusministeri Jukka Gustafsson kosketteli hiljattain Tampereen yliopistossa samaa rinnakkaiskouluilmiötä koulujärjestelmässämme, ja hän totesi, että tasa-arvo ei toteudu koulujärjestelmässämme, sillä lukioppilaiden enemmistö tulee perheistä, joissa vanhemmilla on akateeminen koulutus takanaan. Suurin kansan osa, duunarityötä tekevä väestö, ei ole edustettuna lukiopetuksessa, kuin pienenä vähemmistönä. Koulujärjestelmämme erottelee ikäluokista tulevan sivistyneistön ja duunariväestön jo perusopetusvaiheessa. Gustafsson lienee ainoa opetusministeri, joka on rohjennut tuoda tämän tosiasian julki.

Miksi tästä asiasta nyt puhutaan, vaikka siitä ei ole saanut selvitystä kouluhallinnolta, eikä minkäänlaista kantaa edes vasemmistopuolueilta, vaikka olisi tikulla kaivanut. Olen pitänyt tätä teemaa sitkeästi esillä vuosikaudet, ja ainoa reakointi, jonka olen havainnut, on ollut kielteinen. Nyt asian esille nousemisen syy on yksinkertainen: koulujen ongelmat, levottommuudet, väkivalta, kouluampumiset ja koko Eurooppaa uhkaavat nuorisolevottomuudet ovat kertoneet kovakalloisimmilekin elitismin edustajille, että koulujärjestelmämme sortaa osaa ikäluokan lapsista. Lapset reakoivat kärsimäänsä vääryyteen sillä ainoalla tavalla mihin heillä on mahdollisuus. On varmaa, että jos koulujärjestelmän rakennetta ei muuteta, ongelmat pahenevat lähitulevaisuudessa sietämättömiksi.

Peruskoulun poroerottelun mekaniikka on yksinkertainen ja varma. Sen toteuttaa kaksi tekijää: A) Porvarillisen ideologian mukainen käsitys tieodon olemuksesta ja B) lapset erotteleva koulujärjestelmän rakenne.

A) Ensiksikin koulujärjestelmä käsitys tiedosta, sivistyksestä ja oppimisesta on yhtä kuin kieli. Aistittava luonto ja sosiaalinen todellisuus, niissä vallitsevat käytännölliset lainalaisuudet, toiminta ja käsillä tekeminen eivät sisälly epäkäytännöllisen ja porvarillisen sivistyneistön tiedon käsityksiin, sivistykseen eikä oppimiseen. Lapset asetetaan koulussa kilpailemaan keskenään kielellisen maailman ehdoilla. Menestyminen siinä karsii tulevan korkeamman opetuksen piiriin juuri sivistyneistöperheiden lapset.

Toki kieli on tärkeä oppimisen alue, mutta yhtä tärkeä alue on se, jota kieli heijastaa eli ympärillä oleva yhteiskunnallinen ja käytännöllinen elämä. Työläis-, pienyrittäjien ja talonpoikaisperheiden lapset häviävät kilpailun koulumenestyksestä kotitaustansa vuoksi. Samalla he hävivät kilpailun tulevista yliopistopaikoista ja korkeammasta sivistyksestä. Lapset jaetaan "tieteellisin" perustein "lahjakkaiksi ja heikkolahjaisiksi". Tämä karsintatapa edustaa vanhaa ja kestämättömäksi osoitettua biologistista ihmiskäsitystä. Se on peräisin feodalismin ajoilta. Myös natsit käyttivät biologistista "veren perintöä" ihmisten luokitteluun. Niin sanottu kouluarvostelu 4 -10 toteuttaa tämän luokkarekrytoinnin "objektiivisen" varmasti.

B) Nuorisoasteen rinnakkaisjärjestelmä (lukio ja amis) erottelee luontevasti peruskoulun muokkaaman aineiston tulevan sivistyneistön perusmassaksi, ja niihin, joita sinne ei kelpuuteta. Tämä jälkimmäinen, suurempi osa ikäluokasta kerätään pelkän käytännöllisen opetuksen laitoksiin (ammattiokouluihin) jonka opetus peruskoulussa on lyöty laimin kieliylivallan vuoksi. Yleissivistyksen ja kielten opetus ammattikouluissa on supistettua ja satunnaista. Vain poikkeuksellisen aktiiviset ammattikoulun käyneet nuoret, kotien kannustamana, voivat rikkoa tuon rekrytointimuurin.

Sekä peruskoulu että nuorisoasteen koulutus, lukio ja ammattiopetuslaitokset, olisi yhdistettävä yhdeksi kokonaisuudeksi, joka tarjoaisi uuden laajan perusopetuksen jokaiselle ikäluokan lapselle, ja sen jälkeen tasa-arvoisen mahdollisuuden itse valita jatko-opiskelun suunta joko yleissivistyksen, käytännöllisen alan tai molempia yhdistävän yhteiskunnallisen elämän alueilta.

Jo Raija Meriläisen väitöskirjan otsikossa "valkolakki vai haalarit vai molemmat" kysytään mikä näistä kolmesta vaihtoehdosta olisi valittava. Viimeksi mainittu eli "molemmat" on tietenkin ainoa tulevaisuuden vaihtoehto, mikäli halutaa rakentaa prempi Suomi, jossa ihmiset ovat tasa-arvoisempia kuin tällä hetkellä.

Jalkapallopelillä ja luokkataistelupelillä on eronsa

2011-08-29T14:21:00.001-07:00

30.8.2011 00:11 Heikki Typpö

Kieli- ja vertauskuvat ovat vanha analoginen tapa selventää monimutkaisia asioita. Arhimmäen käyttämät peli-kielikuvat perustelevat Vasemmistoliiton osallistumista maan hallitukseen ja sen vaatimaa yksimielisyyden toteuttamista eduskuntaryhmässä.

Kaikki kielikuvat ontuvat, jos niitä viedään pitemmälle. Kehitelläänpäs jalkapallokielikuvaa hiukan, niin nähdään samalla, kuinka Vasemmistoliiton puheenjohtaja ymmärtää politiikan. Arhinmäki siis puolustaa Yrttiahon ja Mustajärven erottamista eduskuntaryhmästä jalkapallovertauksilla ja peliin sisältyvillä taktisilla tekijöillä. Ylen haastattelussa hän puhui näin:

"- Se on vähän kuin jalkapallokentällä, että ne jotka pelaavat, niiden pitää samaa taktiikkaa noudattaa. Mutta kannattajat, ja ne jäsenet jotka ovat katsomossa, ne voivat huudella ohjeita ja kritisoida myös. Ja näin minä teen jalkapallokatsomossa, Arhinmäki sanoi."

Jalkapallo ja luokkataistelu ovat todellakin pelejä, joiden pelaamiseen on aina olemassa jokin motiivi. Jalkapallo on symboolisideologista leikkipeliä, jonka motiivina on toisen voitto ja toisen tappio, eli toisen (henkinen) alistaminen ja hyväksikäyttö. Luokkataistelupeli on yhteiskuntaluokan peliä omien oikeuksien puolesta ja toisen luokan harjoittamaa hyväksikäyttöä vastaan.

Yksilötasolla tämä peli esiintyy sosiaalisena vuorovaikutuksena, jossa toinen pyrkii toisen alistamiseen omien tavoitteiden mukaisesti. Luokkataistelussa pääomia omistamattoman luokan lopullisena tavoitteena on ihmisten välisen tasa-arvon toteuttaminen eli tasapeli. Se toteutuu jakamalla pääomien (eli vallan) omistus tasa-arvoisesti kaikille ihmisille.

Jalkapalloa pelataan edustajien välityksellä, siis valitulla joukkueella: etujoukolla. Luokkataistelupeliä käydään yhteiskuntaluokkien välillä, ei edustajien välityksellä. Luokkataistelupelissä ei ole katsomossa ketän. Kaikki ovat kentällä.

Kun jalkapallon ulkoisina välineinä ovat muodikkaat nappulakengät ja pallo, niin yhteiskuntaluokkien pelivälineinä ovat yksityisen omistusoikeuden antamat pääomat: raha koulutus ja valta. Työväenluokalla ei ole omistuksen antamia pääomia, joten sen ainoana peliväline on vain lukumäärään perustuva yhtenäinen joukkovoima, joka toisinaan on olemassa ja toisinaan ei.

Siinä vaiheessa, kun yhtenäinen joukkovoima realisoituu riittävästi, pelivälineet (pääomat eli valta) jaetaan kaikille, ja pelin tavoite muuttu tasapelin tavoitteluksi.

Strategia ja taktiikka perustuvat aina pelivälineisiin, kuten sodassa aseiden antamiin mahdollisuuksiin. Jalkapallo on, ulkoisten pelivälineiden suhteen, tasarvoista leikkipeliä, jossa yksilön tietyt ominaisuudet, kuten pelisilmä, fyysinen voima, nokkeluus ja pelaajien taktiikka ratkaisevat. Peliä voidaankin pitää oppimisen perusmuotona.

Luokkataistelupeli on politiikkaa, jossa vain voimavälineet (pääomat ja joukkovoima) ratkaisevat. Strategialla ja taktiikalla on omistamattomien luokkataistelupelissä merkistystä vain silloin kun joukkovoimaa käytetään ja silloinkin etupäässä kriisitilanteissa.

Työväenluokka ei voi harjoittaa muuta politiikkaa kuin voimien kokoamisen politiikka. Muunlainen politiikka on porvariston politiikkaa. Maan hallitus kapitalismissa on vallassa olevan luokan peliväline, jolla harjoitetaan porvariston politiikkaa. Historiallinen kokemus osoittaa, että jos työväenpuolue osallistuu hallitukseen, se hajottaa työväen joukkovoimaa.

Joukkovoima on ainoa omistamattoman luokan peliväline, joka pystyy voittamaan pääomien ylivertaisen voiman, jos joukkovoima on olemassa. Silloin kun hallitus on pelikentällä, kansa on alistettuna katsomossa. Luokkayhteiskunnassa hallitus pelaa aina kansaa vastaan. Silloin kun kansa on pelikentällä, silloin pelataan tasapeliä, ja katsomossa ei ole ketään.

Päästäkseen hallitusjoukkueeseen Vasemmistoliiton on pitänyt hyväksyä kapitalismin säännöt ja tavoitteet. Hallitus siis taistelee voitosta kansaa vastaan. Niin nytkin. Pelistrategia ja taktiikka perustuvat niihin pelivälineisiin, joita pelissä käytetään.

Hallituksessa Vasemmistoliitonkin on pakko edesauttaa tai käyttää yksityisomistuksen alaisia pääomia omistamattomia vastaan. Tasapelin taktiikka ei luonnollisestikaan sopinut Vasemmistoliitolle, jonka kaksi jäsentä pelaa porvariston hallitusjoukkueessa.

Sivun alkuun

Vasemmistoliiton stalinistinen toimi

2011-08-26T11:17:00.001-07:00

26.8.2011 21:14 Heikki Typpö

Markus Mustajärven ja Jyrki Yrttiahon erottaminen Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä oli menneiden aikojen stalinistinen toimenpide. Vasemmistoliitto ei huomaa, että kun se siedä demokratiaa eli erilaisia mielipiteitä eikä äänestyspäätöksiä keskuudessaan, se toimii stalinistisesti. Erimieltä olevien erottaminen kertoo puoluejohdon avuttomuudesta perustella poliittista linjaansa uskottavasti. Vasemmistoliiton osallistumiselle Kokoomusjohtoiseen hallitukseen olisi riittänyt pelkkä enemmistön tekemä päätös, ilman erottamisia.

Kovin ristiriitaista näkökantaa edusti Sirpa Puhakka eduskuntaryhmän Oulun kokouksessa, kun hän piti porvarien keskuudessa tapahtuvaa hallituksen sisäistä kritiikkiä "normaalina keskustelukulttuurina", mutta hajotti kuitenkin keskustelukulttuurin vuoksi Vasemmistoliittoa hallituksen muodostamisvaiheessa. Mustajärven ja Yrttiahon erottaminen merkitsi samalla tuhansien perinteisten kansandemokraattisten äänestäjien erottamista Vasemmistoliitosta.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän hajottaminen oli typerä toimenpide, joka kertoo poliittisen kokonaisnäkemyksen täydellistä puuttumista puolueelta. Mustajärven ja Yrttiahon näkemys hallitukseen menon vahingollisuudesta oli kaiken lisäksi perinteistä vasemmistolaista näkemystä vastaava ja järkevästi perusteltu, oikea näkemys. Hallitushan on jo nyt hajoamassa. Erottaminen vei Vasemmistoliitolta uskottavuutta toimia vähävaraisen kansanosan etujen puolustajina.

Mustajärvi ja Yrttiaho aikovat nyt perustaa oman eduskuntaryhmän. Se on oikea johtopäätös. Se on vastuun kantamista niitä äänestäjiä kohtaan, jotka heidät ovat eduskuntaan vallinneet. Esitin kesä-heinäkuun vaihteen blogissani tukiryhmän perustamista Mustajärven ja Yrttiahon eduskuntatyön tueksi. Suomen kansan demokraattiselle liikkeelle olisi nyt tarvetta. Arkuus on stalinismin kääntöpuoli.

EU ja globaali kapitalismi ovat ajamassa Suomen köyhälistöä todelliseen kurjuuteen. Kuinka epätoivoista onkaan elämä vähävaraisilla ihmisllä, kun Vasemmistoliittokin, lupauksistaan huolimatta, ajalehtii karriarismin ja globaalia kapitalismia nuoleskelvan politiikan mainigeissa.

Jyrki Kataisen kiirastuli alkamassa

2011-08-24T00:12:00.000-07:00

Jyrki Katainen on aivan liian ihanteellinen nuori porvari rakaan globaaliin kapitalismiin. Ihnateellisuus ja uskollisuus hallitusohjelmaa kohtaan vaatii häntä kunnioittamaan Suomen demarien vaatimaa ja Kreikan demarien hyväksymää kahdenkeskistä lainapaketin takausta, joka todellisuudessa on vain symbolinen takaus.

Katainen haluaa kunnioittaa vielä Suomen kansan vahvaa käsitystä, ja Perussuomalaisten vaalivoiton kautta ilmi tullutta päättäväistä vaatimusta, olla tukematta Euroopan pankkeja ja etelä-Euroopan huikentelevaa porvaristoa rahalahjoituksilla. Kysymys ei ole vain Kataisen eettisestä halusta kunnioittaa kansaa, vaan kysymyksessä on myös kokoomuksen olemassaolo ja valta-asema. Ellei Katainen menettelisi noin, hallitusta ohjaisi lähitulevaisuudessa toisen puoleen johtaja.

Katainen joutuu antamaan periksi ja luopumaan sopimuksesta Kreikan kanssa, koska se johtaa koko tukipaketin kaatumiseen ja sitä kautta koko EU:n ja jopa läntisen kapitalismin ajautumiseen hallitsemattomaan tilaan. Katainen on kuitenkin sitonut itsensä ja Suomen tätä ja tulevia tukipaketteja koskeviin takausvaatimuksiin niin, että niistä ei ole helppo irtaantua. Jos ja kun hän kuitenkin irtaantuu vaatimuksistaan, Katainen menettää luonnottoman ihnteellisuutensa ja tulee normaaliksi oikeistoporvariksi, joka pettää kansaa mennen tullen.

Jo nyt Kataisen karisma on saanut pahan särön. Hän on puoluetovereidensa mielestä ohuella jäällä. Varsinkin kesäjää on hyvin petollista. Myös Aleksander Stubb vainoaa jo Kataisen päänahkaa. Nuo porvareita paremmat porvarit eli demarit ovat itsekin jo vetämässä länkiä kaulaan tukitakausasiassa, joten sekin tekee Kataisen kiirastulen kiusallisen polttavaksi. Takausasian piti olla Suomen EU-politiikan uusi käänne. Demarit eivät lopultakaan ymmärrä kapitalismin todellista luonnetta.

Janajevin muistolle

2011-08-21T11:02:00.001-07:00

Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton ja Neuvostoliiton nuorisojärjestöjen väliset suhteet olivat 1970-luvulla erittäin aktiiviset. Ollessani SDNL:n valistussihteerinä vuosina 1971 - 73 minulla oli mahdollisuus tavata useastikin neuvostoliittolainen nuorisojohtaja Gennadi Janajev. Eräs tapaaminen muistuu erityisesti mieleeni. Se ajoittui muistaaksen vuonna 1973 olleen SDNL:n 10. liittokokouksen alle. Tapaamiseen osallistuivat puheenjohtaja Pekka Saarnio, Hannu Vuorio, Esko Vainionpää, Teuvo Hömppi, Ilpo Eerola, Ilkka Tervonen ja Jaakko Laakso. Tulkkina oli joko Voitto Talvitie tai Jorma Kanninen (Molemmat nykyään asuvat Suomessa). Kaikki nämä tiedot ovat muistinvaraisia, joten niissä voi olla virheitä.

Wikipedian mukaan "Gennadi Ivanovitš Janajev (ven. Геннадий Иванович Янаев, 26. elokuuta 1937 – 24. syyskuuta 2010) oli venäläinen poliitikko.
Janajev työskenteli Komsomolissa, NKP:n nuorisoliitossa vuodesta 1963. Vuodet 1968–1970 hän oli nuorisoliittojen komitean puhemies. Vuodet 1986–1990 Janajev oli ammattiyhdistysten ylimmän neuvoston puhemies, sihteeri ja varapuhemies. Heinäkuussa 1990 hänet valittiin NKP:n politbyrooseen ja keskuskomitean sihteeriksi. Joulukuusta 1990 elokuuhun 1991 Janajev oli Neuvostoliiton varapresidentti.

Janajevin ja muiden vanhoillisten joukkio, valtion hätätilakomitea, yritti vallankaappausta 19. elokuuta 1991 presidentti Mihail Gorbatšovin ollessa lomalla. Janajev nimitettiin Neuvostoliiton virkaa tekeväksi presidentiksi. Venäjän SFNT:n presidentti Boris Jeltsin ryhtyi kuitenkin toimiin kaappaajia vastaan, joiden suunnitelma romahti parissa päivässä ensimmäisiin vastoinkäymisiin. Yrityksella oli kuitenkin kauaskantoisia seurauksia, kun Jeltsin kielsi Neuvostoliiton ja Venäjän kommunistiset puolueet ja niiden varat takavarikoitiin. Gorbatšov joutui näin eroamaan kaikista viroistaan puolueessa. Viimeiset neljä Neuvostoliiton kuukautta olivat lähinnä sen saattohoitoa.

Janajev ja 11 muuta tuomittiin vallankaappausyrityksestä, mutta armahdettiin helmikuussa 1994. Tämän jälkeen Janajev toimi yhteiskunnallisissa järjestöissä ja työskenteli Venäjän kansainvälisessä matkailuakatemiassa. Janajev kuoli moskovalaisessa sairaalassa keuhkosyöpään 24. syyskuuta 2010."

Mielenkiintoista ja vähän pelottavaakin oli kokea Janajevin vihaisen tuikea katse, jonka hän suuntasi minuun, kun selostin vuorollani SDNL:n aatteellista tilaa SDNL:n 10. liittokokouksen alla. Siinä yhteydessä totesin, että vahemmistöläisten ryhmäkuntalainen toiminta hajoittaa ja vaikeuttaa SDNL:n toimintaa. Ryhmäkuntalaissyyte oli kommunistisessa liikkeessa oli raskas syyte. Se tarkoitti itse asiassa luokkapetturuutta.Tosiasia nimittäin oli, että kävimme ankaraa järjestösotaa SDNL:n omistuksesta. Taistolaisnuoret halusivat kaapata työläisnuorisojärjestön meiltä enemmistöläisiltä. Kun kerroin tuon, niin Janajev ei halunnut ymmärtänyt mitä tarkoitin, vaikka sanoin sen mahdollisimman selvästi.

Pöydässä istunut Esko Vainionpää katseli kiinteästi kasvot punottaen pöydän pintaan. Pekka Saarnion katse harhaili jossain muualla. Hannu Vuorio hymyili omaa paljon merkitsevää hymyään. Jaakko Laaksolla oli pokeri-ilme kasvoillaan. Tuollaisessa tilanteessa tekee pakostakin tarkkoja havaintoja. Sen vuoksi muistan nuo ilmeet tarkasti. Keskustelua asiasta ei laajemmin syntynyt, mutta huomasin, että olin puhunut järjestödiplomatiaan kuulumattomalla tavalla.

En muista ihan varmasti, että erotettiinko minut SKP:n valistusjaostosta tuota tapausta ennen vai sen jälkeen. Erottaminen oli kuitenkin poikkeuksellista sikäli, että kyseiset jaostot valittiin SKP:n edustajakokouksessa. Sitäkään en muista, oliko sääntöjenmukaista erottaa jaoston jäsen keskuskomitean tai polittoimikunnan toimesta, vai kuuluiko se vain edustajakokoukselle. Ilmeisesti niillä oli oikeus erottaa, koska ne sen tekivät.

Kun Seuraavan kerran näin Janajevin 20.8.1991 televisiosta Kremmlin tiedotuspöydän takana istuvana Neuvostoliiton varapresidenttinä kertomassa tapahtuneesta vallankaappauksesta, minulle selvisi heti tuolta istumalta, että Janajevin kaappauksesta ei tule mitään. Hänessä ei ollut tippaakaan vallankuoksellista intoa ja päättäväisyyttä jäljellä. Hän oli lähes 18 vuoden aikana vanhentunut ja jotenkin lysähtänyt kasaan. Hän oli tuolloin vasta 54 vuotias, eli mies parhainmillaan. Nuorisoliiton tapaamisen aikaan hän oli ryhdikäs ja pitkä mies. Jossain vaiheessa hänestä oli tullut myös tohtori. En tiedä miltä alalta.

SDNL:lla oli kansandemokraattisen liikkeen hajoamisprosessissa varsin aktiivinen rooli. Se johtu juuri siitä, että Suomen suurin työläisnuorisojärjestö oli aiottu kaapta opiskelijanuorison käsiin ja vähemmistön käsikassaraksi. Enemmistön "kepulaisjohto", kuten me sitä nimitimme silloin, oli suostuvainen tuohon kaappaukseen tekemään siitä kommunistisen nuorisoliiton. Lopulta kyllä näin tapahtuikin, mutta ei vielä tuolloin. Me voitimme sen erän.

Koska jouduimme taistelemaan sekä vähemmistöä että enemmistöä vastaan meitä alettiin nimittää kolmaslinjalaisiksi. Kolmaslinjalaisuus johtui siitä, että me nuorisojärjestönä sekaannuimme aikuisten asioihin, kuten nuorisojärjestöillä on tapana. Väittelimme tulopolitiikasta, SKDL:sta ja kaikista ideologian alaan kuuluvista asioista. Gennadi Janajevin rooli oli osallistua tuohon taisteluun vähemmistön eduksi. Mutta meihin se ei tehonnut.

Sen vuoksi meille, SDNL:n enemmistöläisille ei jäänyt tarvetta minkäänlaisiin takinkäännksiin myöhemminkään. Vaikka emme tuolloin vielä tajunneet kd-liikkeen sisäisen taistelun koko syvyyttä, niin myöhempi kehitys on osoittanut että tervejärkinen luokkavaisto on aika varma kompassi politiikan alalla.

Mikä meitä odottaa uuden presidentin valtakaudella?

2011-08-20T01:53:00.001-07:00

Tarja Halosen aikana maailma on muuttunut rajusti. Halonen ja hänen aatetoverinsa eivät olettaneet, että kapitalismin globaali kehitysvaihe, EU mukaan luettuna, tuottaisi sellaisia seurauksia, jotka nyt näemme ympärillämme. Globaali talous on lopullisessa kriisissä valtioiden velkaantumisen ja yhteiskuntien sosialisen rappeutumisen seurauksena.

Tarja Halonen ei ole pysynyt kehityksen vauhdissa mukana, mikä on tullut ilmi useissa hänestä tehdyissä haastatteluissa. Hän puolustaa vain globalisoitumista, mutta unohtaa tai väistää pääomien maailman laajuisen kasautumisen aiheuttamat ongelmat. Globalisoituminen on nimenomaan omistuksen kaventumista ja pääomakasojen vaikutusvallan maailmanlaajuistumista. Kaikki nykymaailman ongelmat johtuvat perimmiltään tästä. Tätä tosiasiaa Halonen ei näe.

Käytännön politiikkaan presidentti Halosen jälkeenjääneisyys ei ole juuri vaikuttanut, koska presidentiltä on viety poliittinen valta. Sen vuoksi uudella presidentillä korostuu visionäärinen arvovaltaroolii. Se Haloselta puuttuu nyt, enkä tiedä onko sitä koskaan ollutkaan. Viime kerralla äänestin Halosta estääkseni osaltani Sauli Niinistön presidentiksi tulon. Tulevan presidentin, kuka hän onkin, tulisi pysyä kehityksen kulussa mukana.

Paavo Lipponen, joka on poliittisen uransa huippuvuodet ollut edistämästä kapitalismin globalisoitumista, ei varmaankaan myönnä poliittista erhettään eikä pyri virheellistä linjaansa muuttamaan. Jos hänestä valitaan presidentti, hänellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin jatkaa valisemallaan linjalla. Hänen kaudellaan EU:sta tulee liittovaltio ja Suomesta Naton jäsen, jos se Lipposesta on kiinni, ja jos kapitalismin kehitys jatkuu romahtamatta hänen kautensa ajan. Lipposesta voidaan saadaan vaikka Al Assadin kaltainen maan isä Suomen maaperälle.

Sauli Niinistö ei ole mikään vaihtoehto Lipposelle. Hän tekee kaiken saman, mutta vain mietteliäillä kasvoilla. Poliittisen taktiikan mestarina hän voi olla joissakin epäolennaisissa asioissa erimieltä Kokoomusen kanssa, mutta hän on pomminvarma globaalin kapitalismin edustaja ja täysin avuton sekasortoisen presidenttikautensa ongelmien suhteen.

Paavo Väyrynen haluaa esiintyä Keskustan lisäksi myös Perussuomalaisten presidenttiehdokkaana. Totaalisena opportunistina, eli vailla minkään laisia periaatteita, hän on täysin arvaamaton presidentti tulevan kriisikauden ajaksi. Tässä mielessä hän on sukua Timo Soinille juuri tuon arvaamattomuuden vuoksi. Timo Soini ei ole koskaan eikä missään visioinut, kuinka hän ratkaisisi tulossa olevan globaalin kapitalismin kriisin.

Pelkkä EU:sta eroaminen ei siihen riitä, vaikka se onkin pakko tehdä heti alkuunsa. Eroamisen jälkeen Suomi ei voi jatkaa sellaista kapitalismia, jota harjoitettiin ennen EU:hun liittymistä. Soinin arvaamattomuutta lisää hänen myönteinen suhtautuminen Natoon ja Suomen militarisoimiseen. Puhumattakaan, että hän on täysin avuton ratkaisemaan niitä eettisiä ja sosiaalisia ja myös kansainvälisiä ongelmia, joita kapitalismi on tuottanut vuosikymmenten aikana.

Se, että Suomella ei ole tarjota turvallista ja luotettavaa presidenttiehdokasta, kertoo siitä kriisilatauksesta, joka maatamme, Eurooppaa ja koko läntistä maailmaa vaivaa. Pelkillä karriaristisilla tavoitteilla, ilman visionäärisiä kriteerejä, aloitettu presidentinvaalikampanja ei lupaa hyvää Suomelle eikä sen rajähdysmäisesti kasvavalle köyhälistölle. Pekka Haavisto, Tuula Haatainen ja Safkan Jussi Parviainen eivät synnytä optimismia.

Uden presidentin valtakausi tulee sisältämään kansan taloudellista kurjistumista, hyvinvointirakenteiden purkautumista, väkivaltaa, sekasortoa, nuorison syrjäytymistä, joiden edessä vasemmisto on hajanaiuutensa vuoksi täysin avuton, ellei...

Kisällilaulu (Sävel: Mannakorven mailla)

2011-08-19T02:18:00.000-07:00

Päivitin keväisen kisällilaulun ajankohtaiseksi. Helsingin juhlaviikotkin ovat tulossa.

Hura-huh-hah-hei, eläkkeitä kohta ei

Pankit hukkuu rahoihin ja köyhät velkataakkaan.
Selitystä tilanteelle herroilta ei saakkaan
hura huh-hah hei, muka kukaan tiedä ei,
miksi raha kertyy yksille ja köyhyys toisille.

Rahakasan haltioita velkataakka painaa.
Ellei kansa maksa lisää Suomi kohta vainaa
Hurra huh-hah hei, meitä pelotellaan hei:
muuten Suomi menee konkurssissa I-M-F:lle.

LiikasErkki aikoinansa rahaholvit aukas.
Viinanen ja Esko Aho laman Suomeen laukas,
hura huh-hah hei, firmat Suomesta ne vei
Maksoi ohimennen miljoonia Liliukselle.

Siitä lähtein alijäämät valtiota vaivaa
Rahaa kansan kupehista lisää täytyy kaivaa,
hura huh-hah hei, eläkkeitä kohta ei.
Tuonenvirata hoitaa alijäämät budjetista, hei!

Mari Kokovartaloinen Matin tietä jatkoi
EU:n velkaongelmia Jyrkin kanssa ratkoi
hura huh-hah hei, pankit romahtaneet ei,
mutta ovi aukes Keskustalle: Kiitos, heipä-hei.

Eliitille EU:n routa kelirikon tuotti.
Vaikeuksia löytää oli Mannakorven nuotti,
hura huh-hah hei, persut halunneetkaan ei,
laulaa EU-virttä Jyrkin tahtiin: pula hula hei.

Kokovartaloisen Marin Jyrki vaihtoi Juttaan,
jottei oisi jäänyt ilman omaa hallitustaan
hura huh-hah hei, Jutta Paavon mukaan vei,
jotta vasemmisto lamastansa koskaan nousis ei.

Suunnan muutos politiikkaan tehtävä on pakko
Muuten eliitille rapsahtaapii kansan sakko
hura huh-hah hei, tässä muukaan auta ei,
kuin otta malli Egyptistä tänne pohjolaan.

Sosialidemokraitian totuuden hetket

2011-08-16T02:08:00.000-07:00

16.8.2011 11:56 Heikki Typpö

Sosialidemokratian historiallinen rooli kapitalismissa on ollut alusta lähtien eräänlainen vartiointiliikkeen rooli. Sen tehtävänä on ollut toimia omistajakunnan renkinä työväenluokan keskuudessa, jotta kommunismin vaarat on voitu torjua. Tämä ominaisuus syntyi heti porvarillisten vallankumousten alkuvaiheessa. Mutta nyt kun kommunismin vaara ei uhkaa, sosialidemokratia on käymässä vanhalta toimenkuvaltaan tarpeettomaksi.

Rengin roolista johtuen sosialidemokratialla ei ole koskaan ollut omaa ideologiaa. Renki ei sellaista tarvitsekaan. Niin kauan kuin talo on pystyssä, isännät ohjailevat omistajan valtuuksilla talon toimintaa. Sosialidemokratialle on riittänyt kommunismin isännyyshaaveiden torjunta ja oman roolin selittäminen järkeen käyvällä tavalla.

Rengille on tullut myös kilpailija, Perussuomalaiset. He ovat eräänlaisia isännän aliurakoitsijoita tai alihankkijoita tai itsenäistyneitä käsityöammattien harjoittajia. Heidän ideologiansakin koostuu isännän pois heittämästä vanhasta rojusta. Persut saattavat tunkea röyhkeästi vanhan demarirengin paikalle. Uusi renki saattaa jopa arvostella isännän ja vanhan rengin talonpitoa, vaikka sillä ei olekaan varsinaisia uudistusohjeita annettavanaan. EU ja globalisaatio kaikkine seurauksineen on kuitenkin uuden rengin irvailujen kohteena. Vanhan rengin on siis skarpattava, jos mielii pitää toimensa.

Nyt uudessa tilanteessa, kun kapitalismin kartano alkaa rappeutua ja romahdus on reaalisten todennäköisyyksien piirissä, rengin asema on myös uhattuna. Hyvä renki tietenkin pyrkii tekemään kaikkensa, jotta talon elämä jatkuisi entisellään. Paljolti juuri rengin ansioksi on luettava kapitalismin organisoituminen EU:n kaltaisiksi globaaleiksi liittovaltioiksi. Mutta koska kaikella on aikansa ja elämänkaarensa, kapitalismistakaan ei voida tehdä ikuista. Loppu häämöttää EU:sta globalisaatiosta huolimatta.

Suomen sosialidemokratia on tämän vaaran havainnut, ja niinpä koko esikunta on lähtenyt itse ohjaamaan tilanteen kehitystä paikan päällä, tosin vain vanhenevan isännän rinnalla. Maltti ja Valtti ovat edelleen ensimmäisinä tervehdyssanoina hermostuneelle isäntärahjukselle.
Paavo Lipponen, Erkki Tuomioja, Lauri Ihalainen, Erkki Liikanen jne. haluavat ottaa ja pitää päällikkyyden nuoremmilta omissa käsissä, jotta kaikki mahdollinen tehdään. Eero Heinäluoma, Lauri Lyly ja kumppanit saavat siirtyä vielä taka-alle aseenkantajan tehtäviin. Jutta Urpilainen ja Migael Junger ovat riittävän kokemattomia toteuttamaan politiikka, jota vanha esikunta pitää oikeana.

Laaja-alaiset tulopoliittiset ratkaisut ovat todellakin viisas keino vakauttaa horjuvaa taloutta. Tulopolitiikan palauttamista ei välttämättä tarvitse edes kysyä kapitalismin vanhalta isännältä. Jos miljoonajäseninen SAK sanoo, että nyt se tehdään, niin silloin se tehdään. Samoin kulutuskyvyn säilyttäminen tai jopa lisääminen on myös viisasta politiikkaa. Kapitalismi voi toimia vain, jos tuotteet menevät kaupaksi. Nämä ovat tiettyjä isännän elkeitä rengiltä, joita olisi pitänyt käyttää aina, mutta renki tekee tätä vasta kun oma turvallisuus on uhattuna.

Demarirenki on kuitenkin herännyt liian myöhään. Se on antautunut tahdottoman rengin asemaan vuosikymmeniksi niin, että valtio on velkaannutettu konkurssikypsäksi. Myös koko EU ja läntinen globalisaatio on pääsemättömästi velkaantunut. Konkurssi on vain ajan kysymys. Renki ei ole välittänyt pohtia, mistä tämä kaikki johtuu.

Kartanon perusongelma on pääomien liian suuri kasvu ja kasaantuminen, jolle on saatava korkotuloja. Kasautumista on edistänyt rengin nöyryys isännälle harjoittamassaan ay-politiikassa. Kartanon oma talous ei liian suuria rahakasoja rahakasoja tarvitse, vain murto-osan niistä. Valtiolle lainaamisen avulla kartanon pääomalle saadaan suhtkoht mukava korko ilman riskiä. Mutta kuinka kauan? Siinä demarirengin migreenin aiheuttaja.

Tosiasiat täytyisi demarirengin tunnustaa ajoissa. Yhteiskunnan tuleva isännyys on ratkaistava uudella tavalla lähitulevaisuudessa. Kuka talon lopultakin omistaa? Siinä ratkaisematon ongelma alistumaan tottuneelle demarirengille.

Sivun alkuun

Perusvasemmistolainen ehdotus kaaoksen varalle

2011-08-10T04:27:00.001-07:00

Ulkopolitiikka

1. Irrottautuminen EU:sta, Euros-sopimuksesta ja muista globalisaation kanssa tehdyistä poliittisista/taloudellisista sopimuksista aloitetaan välittömästi.

2. Pääomat saatetaan välittömästi maastapoistumiskiellon alaiseksi.

3. Taloudelliset velvoitteet EU:lle jäädytetään välittömästi.

Talouspolitiikka

4. Pankit saatetaan valtion avoimeen ja tiukkaan valvontaan, jopa omistukseen eurooppalaisen rahajärjestelmän romahtamisen vuoksi.

5. Hallintarekisterit, kiinteistörekisterit, verotustiedot ja tilinpäätös-taseet saatetaan helposti löydettävään ja luettavaan muotoon.

6. Laaditaan luettelo kansainvälisistä ja kansallisista sijoittajista, joille valtio on velkaa, ja julkaistaan se.

7. Pankeille asetetaan ukaasi joustaa kaikissa asuntolaina-asioissa niin, että kukaan ei menetä asuntoaan velkojille maksukyvyn vähentyessä.

8. Vuokrankorotukset jäädytetään.

9. Aso-asuntoyhtiöt annetaan riskirahoittajien eli vuokralaisten hallintaan.

10. Globaalit suomalaisomisteiset yritykset kansallistetaan ja lakkautetut tehtaat avataan toimintaan Pohjois- ja Itä-Suomessa, jos siihen on tuotannollisia edellytyksiä.

11. Yksityisille yrityksille asetetaan siirtymäkauden ajaksi työntekijöiden irtisanomiskielto rahoittajapankkien takauksella, jotta työpaikat säilyvät.

12. Yrityksille asetetaan velvollisuus työllistää jokainen työtön nuori etnisestä taustasta riippumatta.

Sisäpolitiikka

13. EUROS-sopimuksen päätyttyä maassa asuville ulkomaalaisille myönnetään kansalaisen status.

14. Tuottavuusohjelman jatkona osa byrokratian työllistämistä valtion virkamiehistä pikakoulutetaan kouluavustajiksi, sosiaali- ja terveyspalvelujen apuhenkilöiksi (kasvatus- ja muu työvoiman uusintaminen ovat näet kansantuloa tuottavaa työtä).

15. Suljetut koulut avataan uudestaan ja koulupiirijako palautetaan voimaan.

16. Koulujärjestelmässä toteutetaan tasa-arvo yhdistämällä peruskoulu, lukio ja ammatillinen opetus.

17. Toteutetaan informaation, keskustelun ja päätöksenteon vapaus ja avoimmuus kaikilla organisaation tasoilla. Valvontamahdollisuus turvataan myös yksityiselle kansalaiselle.

18. Poliittinen lahjonta, eli yksityinen vaalituki, kielletään.

19. Ase- ja sotamäärärahat pienennetään minimiin. Armeijan tehtäviä vaille jääneet henkilöt koulutetaan uusiin tehtäviin.

20. Puolueiden ohjelmat ja toimintaperiaatteet sekä rahoitus tehdään avoimeksi, ja puolueet velvoitetaan suorittamaan esivaali ehdokasasettelussaan.

Elinkeinopolitiikka

21. Elinkeinorakennetta sopeutetaan kansallisen kysynnän sekä muuttuneen kansainvälisen kaupan tarpeisiin.

22. Kansantaloudelle laaditaan avoimessa keskustelussa realistinen suunnitelma hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseksi.

23. Vientiteollisuuden tehtävänä on tasapainottaa välttämätön tuonti. Viennille etsitää uusia markkinoita laman ja mahdollisten länsimarkkinoiden tukkeutumisen vuoksi vähemmän kriisiytyneistä maista.

24. Osa vienteollisuudesta mukautetaan korvaamaan tuontia, ja osa kotimaisen kysynnän tarpeisiin esimerkiksi rakennustoiminnan ja infrastrutuurin piirissä.

25. Infrastruktuuri on säilyettävä kansallisessa omistuksessa.

26. Maatalouden kansallinen omavaraisuus on turvattava.

27. Energian omavaraisuus on turvattava ilman ydinvoiman lisärakentamista.

Tasa-arvopolitiikka

28. Kulutustavaroiden tasa-arvoinen yksitystäminen on pyhä periaate.

29. Pääomien omistus on vallan omistusta. Siihen sovelletaan periaatteessa yhteisomistusta, koska valtaa ei pidä yksityistää. Historiallisen perinteen seurauksena pienten ja keskisuurten pääomien omistus on kuitenkin säilytettävä. Pienyritystoiminta täydentää valtio-omistuksen katvealueita. Valtio toimii pk-yritysten lainottajana taloussuunnitelman mukaisesti. Jos pääomien yksityisomistusta rajataan tai muutetaan merkittävästi, siitä on suoritettava kansanäänestys.

30. Siirtymävaiheen välittömät toimenpiteet eivät edellytä, pankkijärjestelmää ja globaaleja yrityksiä lukuun ottamatta, kajoamista yksityisten pääomien omistusoikeuteen.

Vain kansan myötävaikutuksella

31. Suoritetaan välittömästi Eduskuntavaalit riippumatta vaalikauden jaksotuksesta

Nyt se on alkanut

2011-08-08T10:15:00.001-07:00

Nimittäin, kapitalismin kuolinkamppailu on nyt käynnistynyt. Romahdusjakson alkaminen johtuu pääomien liiallisesta kasaantumiseesta. Se on johtanut korruptoituneiden valtioiden velkaantumiseen, josta ne, heidän arviontinsa mukaan, eivät selviä alle kymmenessä vuodessa. Tuo aika on omistamattomalle kansalle yhtä tuskaa, puutetta, köyhyyttä, tuskaa.. Kuinka pitkään tuo aika kestää, se riippuu kansanjoukkojen itsehillinnästä. Työväenliikkeestä ei ole ainakaan vähään aikaan apua.

Verotulot eivä ole riittäneet valtioiden ylläpitoon enää pitkään aikaan. Osittain se johtuu myös siitä, että työehtosopimusneuvotteluissa on annettu demarien linjan mukaisesti liiaksi periksi. Se on edistänyt voittojen kasvua ja pääomien kasautumista. Verojen korotuksiin ei ole haluttu mennä niiden väestökerrosten osalta, joilla korotuksiin olisi ollut varaa maksaa. Nyt joudutaan korottamaan veroja ja leikkaamaan yhteiskunnan palveluja. Siitä kärsii kansa.

Pörssiromahdukset osoittavat, että finansipolitiikalla ja sijoittajien ahneudella on välitön vaikutus realitalouteen. Se lisää ahdinkoa kaikilla yhteiskunnan alueilla.Työttömyys lisääntyy, sosiaaliturva heikkenee, EU imee jokaisesta valtiosta yhä kasvat tukipakettirahat jo kriisissä olevien maiden pelastamiseen, vaikka se on aivan turhaa.

Jos vielä ehditään, EU-alue on hajotettava. Suomi on irotettava EU:sta. Uudet vaalit on syytä pitää mahdollisimman nopeasti. Nyt on ryhdyttävä suunnittelemaan kapitalistisesta voiton tavoittelusta vapaa ta yhteiskuntaa. Venäjän kapitalismi on niin paljon alussa, että se saattaa pysyä kriisin ulkopuolella EU-maita pitempään. Taloudellinen yhteistyö Venäjän kanssa voi tarjota ainakin hetkellistä apua Suome taloudelle.

Olisikohan vasemmistolaisella työväenliikkeellä pikapalaverin paikka?

Globalisaatio on yksityistä suunitelmataloutta, kilpailua ja anarkiaa

2011-08-02T12:34:00.000-07:00

Maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen kiistää HS:n yliössä (2.8.2011) kapitalismin ainoan eettisesti kestävän perustelun, eli Smithin näkymättömän käden ohjaavan vaikutuksen. Kapitalismi on yksityisten omistajien suunnitelmataloutta. Sosialismin taas tulee olla yhteisesti omistetun talouden suunnitelmallisuutta kansantalouden sisällä.

Maailmanlaajuiset kapitalistiset suunnitelmataloudet säätelevät toimintaansa itseltään ostetuilla pääomatavaroilla, itselleen myydyillä pääomatavaroilla ja hintojen sovittamisella kilpailutilanteen mukaan eri maissa siten, että verotus voidaan minimoida, voitot maksimoida, kilpailijat likvidoida ja pääomat valtavoida.

Yksityisomisteisen pääoman kun täytyy jatkuvasti kasvaa eli kasautua ja keskittyä. Kapitalismi on globaalien yritysten keskinäisestä valtataistelusta ja siitä johtuvaa anarkiaa, joka lopulta johtaa umpikujaan ja kaaokseen.

Sosialistinen suunnitelmatalous säätelee toimintaansa kansantalouden puitteissa tarpeiden mukaisesti yhteiskunnalle tuotetuilla sekä eri aljojen yrityksille ja kansalaisille jaetuilla pääoma- ja kulutustavaroilla, joiden jakelua välittää raha. Raha toimii vain vaihdon välineenä.

Tuotteiden jakeluhintaa määrittää arvoteorian ohjeistama inhimillinen työaika. Yhteisomisteisuudesta johtuen lisätyö realisoituu markkinoilla lisäarvoksi, joka korvaa kapitalistisen verotuksen. Kokonaistyöaika pyritään minimoimaan ja vapaa-aikaa maksimoimaan jotta inhimillinen hyvinvointi saadaan korkeimmalle mahdolliselle tasolle. Työajan minimointi vaatii tuotantovoimien ja innovaatioiden jatkuvaa kehittämistä

Globaalin kapitalismin ja kypsän sosialismin välinen ero on vai siinä, kenen eduista suunnitelmallisuus johdetaan: muutaman omistajan vai koko kansan tasa-arvoisista eduista.

Siirtymävaiheen talous kapitalismista sosialismiin sisältää muotoja molemmista talousjärjestelmistä. Kuinka kauan siirtymävaiheen talous kestää, riippuu teknisistä ja taloudellisista mahdollisuuksista sekä kansalaisten demokraattisesta tahdosta.

Suomessa yritettiin, professori Teivaisen mukaan, viime hallituskaudella tehdä yritysten toiminnasta salaista muokkaamalla hallintarekisteriä. Sen mukaan yritykset olisivat voineet omistaa nimettömästi osakkeita ja arvopapereita. Kapitalistisen toiminnan salaamista perusteltiin vapaan markkinatalouden tarpeilla, siis vapauden, jota ei ole olemassakaan. Sosialistinen suunnitelmatalous vaatii avoimmuuden, julkisuuden ja kontrollaitavuuden ehdotonta toteuttamista.

Arvostellessaan EU:n talouspolitiikkaa, Timo Soini mainitsi, että EU on epäonnistunut sen vuoksi, että se hoitaa taloutta politiikan avulla. Globaali kapitalismi on tehnyt taloudenpidosta politiikkaa. Talous on politiikkaa. Jyrki Katainen, joka on poliitikko, osallistuu aktiivisesti Euroopan taloudellisen kapitalistisen suunniteluun ja toteutukseen. Kun globalisaatio romahtaa, talous palaa kansantalouksiin ja politiikka kansalaisille. Kansainvälisyys siirtyy ihmisille.

Äärioikeisto ja EU tarkoittavat samaa

2011-07-29T12:49:00.001-07:00

29.7.2011 22:30 Heikki Typpö

Työväenliikkeen taistelu sananvapauden, demokratian ja tasa-arvon puolesta on tehnyt Suomesta niin ihanan maan, että tänne halutaan muuttaa eri puolilta mailmaa. Euroopan Unioni ja kapitalistinen globalisaatio ovat kuitenkin raiskanneet Suomen talouden niin, että emme voi turvata hyvinvointia enää kaikelle kansalle, ei lapsille, ei nuorisolle, ei vanhuksille, ei myöskään työikäisille eikä maahanmuuttajille. Kaiken vastuun tästä kantaa EU ja äärioiokeisto.

Emme siis pysty tarjoamaan kantaväestölle emmekä maahanmuuttajille inhimillisiä olosuhteita elää maassamme, kouluttautua haluamaansa ammattiin, sijoittua työelämään ja ansaita palkkaa työehtosopimusten mukaisesti. Sosiaaliturvaa pienennetään, vaikka sen varassa elävien määrä koko ajan kasvaa, myös maahanmuuton seurauksena. Sen vuoksi kotoisen köyhälistön ja maahanmuuttajien välille syntyy helposti tarpeetonta kitkaa. Kitkan aiheuttaja on EU ja globaali kapitalismi.

Sen vuoksi meidän on sanouduttava kiireesti irti EU:sta ja globaalista kapitalismista. Me voimme sen myös tehdä. Pääomille on asetttava maastapoistumiskielto. Pankit on otettava valtion omistukseen ja julkiseen valvontaan, jotta voimme organisoida tuotantojärjestelmän, joka on vapautettu voiton maksimoinnista. Vain tällaisella tuotannolla voimme työllistää nuoret työttömät, kauan työttömänä olleet aikuiset ja kaikki maahanmuuttajat. Näin saamme kasvua talouteen, asuntoja asunnottomille, leipää jonottaville omia tuloja ja sopua ihmisten keskuuteen.

Globaali porvaristo Suomessa uhkailee kansalaisia demokratian ja sananvapauden kaventamisella sen jälkeen, kun kansaa on puutteen ja köyhyyden vuoksi ärsytetty. Vihapuheet voidaan lopettaa vapauttamalla yksityisomistuksen kahlitsemat tuotantomarkkinat. Ne ihmiset ja puolueet, jotka todella vastustavat ihonväriin tai köyhyyteen perustuvaa rasismia, epätasa-arvoa, syrjintää, niiden on nyt ryhdyttävä rakentamaan tätä maata. Ihmisille on tarjottava paikka yhteiskunnassa, uskonnosta, varallisuudesta tai koulutuksesta riippumatta. Ihmiset haluavat työtä ja toimeentuloa, asuntoja, sosiaalista turvallisuutta ja terveydenhoitoa.

Vallassa oleva, globaalia kapitalismia ja EU:ta kannattava maamme äärioikeistolainen hallitus, joka laukkaa pelkästää EU:n hätäistunnoissa, on joko on saatettava toteuttamaan kansan tahtoa, tai sen on erottava. Jos nykyiset puolueet eivät voi tehdä ratkaisuja, on suoritettava pikkimmiten uudet vaalit, kuten Espanja aikoo tehdä. EU ja USA ovat yksityisen voitontavoittelun kiihdyttämänä viemässä koko läntistä maailmaa, Eurooppa ja Suomi mukaanluettuna, kohti katastrofia. Nyt tarvitaan tekoja, ei sanoilla leikkimistä.

Sivun alkuun

Mitä on vihapuhe?

2011-07-26T12:04:00.000-07:00

Ensiksi on tehtävä ero vihapuheiden ja vihatekojentekojen välillä. Vihatekoja ovat kaikki yhteiskunnan rakenteesta johtuvat tai siihen perustuvat käytännön syrjimiset, väkivalta, terrorismi ja sota. Ihmisten epätasa-arvoinen asema yhteiskunnassa altistaa viattomat ihmiset vihateoille. Tällainen tekojen rasismi sallitaan itsestään selvänä asiana kaikkialla maailmassa, Suomessa, yhteiskunnassa, myös vasemmistossa ja sen politiikassa. Arhinmäkikään ei puhu siitä mitään.

Vihapuhetta voi olla vain yksityiseen ihmiseen kohdistettu uhkailu, kunnianloukkaus, valehtelu, leimailu, loukkaus, panettelu, pilkka, syrjintä jne. Yksilön ikä, sukupuoli, kansallisuus, ihonväri, maailmankatsomus (uskonto, aate) eivät voi olla perusteena yksilöön, tai myös etniseen kansanryhmään kohdistuville vihapuheille. Vihapuheen tuntomerkkejä ovat siis sen kohteen yksilöllisyys ja erityisyys, kuten kansanryhmä, johon kohdistuu vallassa olevien ylemmyydestä lähtevä ja valkoisen miehen rotuajattelusta johtuva ihonväriin ja köyhyyteen liittyvä leima.

Sitävastoin ideologioiden, uskontojen ja kulttuurien vertailu, arviointi ja arvostelu ihmisoikeuksien näkökulmasta ei ole vihapuhetta, ja se on sallittava. Sallittava on myös yhteiskuntien luokkarakenteen arvostelu ja hallitsevien luokkien alistettuihin kohdistaman sorto ja sen esilletuominen. Globaali kapitalismi on kaikkien tämän päivän yhteiskunnallisten ongelmien, myös terrorismin perussyy. Myös Norjan veriteko on nähtävä tätä taustaa vasten.

Paavo Arhinmäki ei ole miettinyt loppuun asti kovien vihapuhekieltojen toteuttamista. Ensiksikin hän leimaa vihapuheiksi sellaisia puheita, joita missään tapauksessa ei voida pitää vihapuheina. Toiseksi hän esittää mahdottomia vaatimuksia terrori-iskujen poistamiseksi kajoamatta lainkaan terrorismin syihin. Lisäksi kertomatta jää se, mikä tai millainen liike toimii sytykkeenä tai innoittajana psykopaateille? Ihmiset eivät synny psykopaateiksi, vaan he kasvat sellaisiksi yhteiskunnassa. Aina on pidettävä mielessä, mikä on syy ja mikä on seuraus. Mistä siis pitää sanoutua silloin irti, kun vihapuheista sanoudutaan irti, se jää Paavolta kertomatta.

Maahanmuuttopolitiikasta puhuminen ei ole vihapuhetta. Se on porvarillisen politiikan arvostelua. Se on EU-politiikan arvostelua. Se on globaalin kapitalismin arvostelua. Jos näistä pitää vaieta vihapuheina, silloin Arhinmäki käyttää tilannetta hyväkseen puollustaakseen globaalia kapitalismia. Maahanmuutopolitiikan vastaisilla kansanedustajilla ei ole mitään erilaista luonnetta globalisteihin ja liittovaltion rakentajien luonteeseen verrattuna.

Jos äärioikeistolta kitketään juuret, silloin on puututtava niihin privilegioihin, joita taloudellisella ja poliittisella eliitillä on. Oikeistolaisuus nousee etuoikeuksia nauttivista luokkajuurista. Köyhälistöllä ei ole oikeistolaisia juuria, ja köyhät eivät ole oikeistolaisia. Köyhät ovat vain oikeistolaisen vallankäytön uhreja. Ääri-islamilaisen terrorismin juurien kitkeminen tapahtuu meneillään olevissa Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän porvarillisissa vallankumouksissa. Se on arabikansojen, ei Suomen, tehtävä, ja siinä riittää vielä puuhaa. SaudiArabia elää vielä syvää feodaalista untaan, jossa puolueetkaan eivät ole sallittuja.

Terrorismin juurien kitkeminen vaatii yhteiskuntien sellaista uudistamista, jossa toteutetaan ihmisten välinen tasa-arvo. Sen vuoksi puolueita ja poliitikkoja pitää saada arvostella, yhteiskuntaa pitää saada arvostella, eikä vain arvostella vaan pyrkiä muuttamaan ne yksityisomistuksen suljetusta vallasta avoimeen yhteisomistukseen. Sananvapaus on ehdottomasti sallittava ja säilytettävä edes nykyisellä tasolla. Sananvapaudelle on jo nyt taloudellisia rajoituksia. Sananvapaus on omistajien vapautta. Köyhälistöllä ei sitä ole. Kansan on saatava joskus puhua vapaasti.

Jos kansalaisilla on vihaisia ja sopimattomia ajatuksia ja sanoja, ne ovat porvarillisen ideologian heille iskostamia. Siihen ovat syyllisiä sivistyneistö ja valtaporvaristo, jotka syrjivät yli puolta kansasta koulujärjestelmän rasistisen arvojärjestelmän avulla. Nettikeskustelut on sallittava vapaana. Ylilyönteihin voidaan ja pitää puuttua, mutta sensuurin tielle ei saa lähteä. Vain vapaa keskustelu muuttaa ihmisten arvojärjestelmiä, sivistää heitä ja poistaa ennakkoluuloja ihmisten väliltä.

Mutta juuri poliitikot välttävät osallistumista kansan avoimeen ja vapaaseen keskusteluun. Arhinmäki ministerinä pyrkii päinvastoin asettamaan suitsia kansalaisten avoimelle keskutelulle. Se ei tiedä hyvää Vasemmistoliitolle.

Miksi oikeudenkäynti suljetuin ovin?

2011-07-25T05:19:00.000-07:00

25.7.2011 15:10 Heikki Typpö

Breivikin vangitsemisoikeudenkäynti pidetään siis suljetuin ovin. Tämä merkitsee sitä, että nyt on alkanut poliittinen jälkipeli Norjan verilöylyllä. Suljettua oikeudenkäyntiä perustellaan sillä, että joukkomurhaaja itse on sitä vaatinut avoimena oikeudenkäyntinä. Hänelle ei haluta antaa mahdollisuutta esittää veriteolleen poliittisia perusteluita. Oikeuslaitos haluaa suojella omia ja vallassa olevan ideologian etujaan sulkemalla ovet. Tämä on valitettavaa.

Breivikin motiivit ovat ilmeisen ideologiset. Ne ovat todennäköisesti kritiikki vallitsevan porvarillisen demokratian sallivuutta kohtaan. Äärioikeisto on aina halunnut ankarampaa diktatuuria yhteiskunnallisen järjestykseen. Globaalin kapitalismin on ollut kuitenkin pakko avata rajojaan pääomien mennä ja tulla, päätösoikeuden mennä ja käskyjen tulla sekä muutokykyisten ihmisten vaapaus mennä ja maahanmuuttajien tulla. Se on aiheuttanut kulttuurien kohtaaminen katutasolla.

Tästä on ollut seurauksena kansantalouden riippuvuus kansainvälisestä pääomasta. Se on aiheuttanut uhan kansalliselle pääomalle, vanhalle valtaluokalle, sen ideologialle ja uskonnelle. Globaalin pääoman ja työvoiman vapaa liikuvuus on aiheuttanut uhan myös sosiaaliturvan ja terveydenhoidon palveluiden riittävyydelle. Myös ammattiyhdistysliikken roli yhteiskunnassa on uhattuna. Puhumattakaan siitä, että uhka koskee myös perinteisten puolueiden kannatusmääriä. Kaikki tämä on aktivoinut äärioikeistoa viimeiseen taistoon.

Globaali kapitalismi on siis luonut perustan nykyiselle yhteiskunnalliselle kriisille koko maailmassa, jonka ilmaus myös Norjan verilöyly ilman muuta on.

Jotta demokratia voisi ratkaista menossa olevan kriisin, kansalaisten ja median olisi hyvä saada kaikki mahdollinen informaatio kriisin ilmmenemismuodoista ja erityispiirteistä. Nyt ei pitäisi suojella mitään valtatahoa epämiellyttäviltä asioilta. Vain keskusteleva kansa pystyy ratkaisemaan kapitalismin nykyongelmat.

Norjan verilöylyn oikeudellinen ja oikeudenmukainenkaan kostaminen murhamiehelle suljetuissa oikeudenkäynneissä ei ratkaise eikä poista tulevien verilöylyjen mahdollisuutta, jos taustalla olevaa kriisiä ei voida ratkaista. Ideologioilla on vastuu tästä päivästä ja tulevaisuudesta. Ne on luovutettava kansan käsiin arviointia varten.

Sivun alkuun

Norrbakin Oslon analyysi

2011-07-23T11:31:00.001-07:00

Suomen suurlähettilas Johan Ole Norrback veti Oslon pommi-iskun ja nuorisojoukon lahtauksen jälkeen ensimmäisenä esille populisti-kortin. Tämä hätäily voidaan laskea Suomen poliittisen eliitin karkeaksi ideologiseksi virheeksi. He haluavat oman globalistisen umpikujan alla sälyttää kaikesta syyn ja kustannukset kansan niskoille. Populismi, joka on kansanomaisuutta, on eliitin mukaan tyhmyyttä, rasismia ja nyt myös väkivaltaa ja terrorismia.

Norjan tragedia on konkurssissa olevan ideolgian äärimmäinen ja yksilöllinen ilmentyä. Ideologioiden vastuu on syytä ottaa vihdoinkin keskustelun alle.